Kristuksen tiet

Riippumaton infosivu,
jossa uusia näkökohtia useilta
tutkimusaloilta ja kokemuslähteistä.

 Kotisivulle: lisätietoa ja muiden kielten versioita.

 

Kristuksen tiet ihmisen tietoisuudessa ja maan päällä.

Kaikkien osien sisällysluettelo.

1. osaan: Kappale evankeliumien luvuista - napsauta tästä.

2. osaan: Johanneksen ilmestyskirja - napsauta tästä.

Tämä on 3. osa: 11 kappaletta erilaisista aiheista ja elämänkysymyksistä - napsauta tästä.

(Tämän hakemiston) alempana olevia linkkejä varten sivun pitää olla kokonaan latautunut.
9.  Rukous rauhan, elämän ja maapallon puolesta
2.  Eettisten arvojen perusteet
5.  Lyhyt oikaisu "Kaikki Jeesuksesta -paljastustarinoihin"
6.  Luonnontieteet ja usko Jumalaan
--   Tietoisuus, aivotutkimus ja vapaa tahto.
7.  Jeesus ja ravintokysymykset
8.  Jeesus Kristus ja paraneminen - myös nykyisin
9b.Kristillinen siunaus
9c.Valittaminen mahdollisena osana kristillistä käytäntöä
9d.Kristillinen tapa käsitellä elämän tapahtumia
10.Kristillisiä näkökohtia talouteen ja sosiaalisiin kysymyksiin
11.Kristillisiä näkökohtia yhteiskuntaan ja politiikkaan
12.Filosofia ja kristinusko - kommentti Habermasin puheeseen "Usko ja tieto"
15.Yleisiä kristillisiä näkökohtia ekologisiin kysymyksiin.
16.Syntymätön elämä.
17.Meidän uudet saksan / englanninkieliset aihepiirisivumme.

4. osan: Vanha testamentti ja vuoropuhelu muiden uskontojen kanssa.

Viitteitä muihin versioihin ja tekijänoikeudet.
Sähköposti.

 

Rukous rauhan, elämän ja maapallon puolesta.

Ensimmäinen kappale johdattelee tehokasta rukousta varten tarvittavaan asenteeseen ilman erityisempiä selityksiä. Rukousta voi muutella omiin tuntemuksiin parhaimmin soveltuviksi. Kolmannen kappaleen sijaan Jumalalle voi luovuttaa myös muita asioita. Parasta on lukea hitaasti ja eläytyen:

Jumala, minun lähteeni, apuni ja toivoni!

Yhteydessä Jeesukseen Kristukseen minä kiitän Sinua kaikesta, mitä Sinulta tulee.

Anna minulle anteeksi se, mikä minut on erottanut Sinusta.

Anna henkesi luoda minut uudelleen tässä hiljaisuudessa.

 

Johdata minua, että en vahingoittaisi muita heidän matkallaan Sinun luoksesi.

Johdata minua auttamaan toisia tahtosi mukaan.

Suojele minua matkallani.

 

Innoita ihmisiä jättämään ratkaisut elämästä ja kuolemasta Sinun käsiisi**.

Auta niitä, jotka työskentelevät Sinun luomistyösi eteen.***

Johdata Sinä tämä maailma lupaamasi uuden ajan alkuun.****

*) myös muut voidaan sisällyttää tähän

**) tähän voi sisällyttää myös yksityiskohtia, tai rukouksen jälkeen meditoida, esimerkiksi: "lopeta väkivallan kierre", "ota pois väkivalta ongelmanratkaisuna", "noudata vain sellaisia turvallisuustoimia, jotka ovat välttämättömiä takaamaan ihmisille rauhanomaisesti heidän inhimilliset oikeutensa", "aloita rauhanomainen vuoropuhelu hyvää tarkoittavien ihmisten välillä eri uskontokunnista",… . vrt. Matt 5:9 ja 26:52. Katso myös Kirkkojen rauhanjulistus (englanniksi).

***) Piinattu luonto huutaa apua. Olisi aika pyytää Jumalaa tai Kristusta apuun suojelemaan ärsytetyiltä luonnonvoimilta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään korvike ihmisen käyttäytymisen muuttamiselle luomakuntaa kohtaan.

****)Luukas 11:2; 21:31. Ilmestyskirja 11:16; ... katso myös Isä meidän rukous, Matteus 6, 7-15.

Uskontojen pyhät kirjoitukset painottavat alunperin ihmisen kamppailua omien varjopuoltensa kanssa - niin Raamattu, kuin Koraani, Zend Avesta tai Bhagavad Gita, ... eikä ulkoisia sotia. Myöhemmin tämä usein jätettiin huomioimatta tai ymmärrettiin väärin. Nykyisin on kuitenkin pyrkimyksiä yhdistää ja asettaa eri uskontojen yhteisiä eettisiä perusteitä nykyisen egoistisen sivilisaation vastakohdaksi. Eri uskonnot säilyttävät tietysti eroavaisuutensa.

Katso. Markus 12:30 "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.", vrt. 5. Moos 6:4-5). Rukoukseen kuuluu syvästi koettu usko toteutumiseen Jumalan merkityksessä ja siihen kuuluva kiitos. Joh. 16:23 "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille"... ympäröiköön vastaus teitä" (vrt. Neil Douglas-Klotz: Prayers of the Cosmos. Meditations on the Aramaic Words of Jesus.) Rukoilla, elää ja toimia samassa hengessä kuuluvat yhteen ja tukevat toisiaan. (Tässä esitetyt osin uudenlaiset näkökohdat eivät ole vastakkaisia kirkkojen ym. monipuoliselle rukouskäytännölle.) Jumala voi jakaa rakkauden, joka hänelle annetaan, missä tahansa kirkossa.

Paluu hakemistoon.

 

Eettisten arvojen perusteet.

Jeesus antoi arvoa sille, että eettisen ja moraalisen käytöksen mittapuu eläisi jokaisessa ihmisessä, sen sijaan että noudatettaisiin vain ulkopäin tulevien normien ja tapojen mukaista käytöstä. Tätä sisäistämistä ei saavuteta takomalla sitä päähän ulkoapäin, vaan vain elämällä siten, että "rakastaa Jumalaa, ja rakastaa lähimmäistäistään kuin itseään" voi kehittyä. "Rakastakaa toisianne" (Joh. 13,34) on voima, joka antaa voiman toimia todellisen omantuntomme mukaan. Rakastamalla Jumalaa voimme arvata hänen korkeammat tavoitteensa. Missä tahansa yksilöt, parit, ryhmät, jne., sisällyttävät mukaan tämän universaalin rakkauden, eron huomaa. Mitä enemmän tämä asenne elää jokaisessa, sitä vähemmän tärkeiksi tulevat ulkoiset, yksityiskohtaiset määräykset.

Silti ei esimerkiksi "10 käskyn" sisältö ole vanhentunut, vaan vahvistettu. Ne voivat muuttua kulttuuristen muutosten seurauksena, ei perusteiltaan, mutta yksityiskohdiltaan. Tämän todistaa jo Mooseksen itsensä kertomus, joka ensin sai käskyistä version, joka oli korkeammassa eettisessä muodossa, mutta jonka sitten täytyi pyytää yksinkertaisempaa muotoa niitä varten, jotka eivät vielä olleet tarpeeksi kehittyneet. Nämä eettiset perusteet ovat kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa samat. Lähes kaikilla muilla uskonnoilla on myös samanlaisia periaatteita, kuten " World Ethos - Declaration for the Parliament of the World's Religions" osoittaa (katso myös linkkisivumme). Jopa itsensä "ei-uskonnolliseksi" tai humanistiseksi mieltävässä etiikassa näkyy yhteyksiä uskonnollisten kulttuurien arvoihin. Etiikassa on pääasiassa siis kysymys siitä, että kohtelee tosia niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan, ei vahingoita tosia vaan auttaa. Tällä on olennainen merkitys kohtaloon, sillä "mitä kylvätte, sitä niitätte" (Gal. 6,7; 2.Kor. 9,6). Tämä on viime kädessä uuteen aikaan osallistumisen pääperuste, josta kerrotaan "Isämeidän rukouksessa": "Tulkoon Sinun valtakuntasi!" (Matteus 6) ja josta Vuorisaarnassa sanotaan: "Kärsivälliset perivät maan".
Laajemmassa mielessä tällä on seurauksia, jotka ovat elintärkeitä ihmisen olemassaolon eri tasoilla. Jotkut kristilliset piirit hylkäävät nykyisin Vuorisaarnan etiikan, nimittäen sitä "Ajatustapaetiikaksi". Se ei tosin todellakaan anna meille automaattisesti toimintaohjeita, kuinka tehdä esim. vaikeita poliittisia päätöksiä. Mutta se olisi kuitenkin mittapuu niitä varten. Jos inhimillinen, niin kutsuttu "vastuun etiikka" johtaa päätöksiin yhteiskunnassa, jotka ovat vastakkaisia siihen mitä Vuorisaarna odottaa yksilön tekevän henkilökohtaisessa elämässään, ei pidä automaattisesti ajatella, että Jeesus olisi päättänyt näin.

Jokainen yksilö on vastuussa omasta osastaan, eikä voi tätä osaa myöskään kuitata toisten hairahduksilla. Aina ei yksipuolinen syyllisyyden osoittaminen ole oikein, niin kuin oikeusriidoissa usein tapahtuu. Myös ryhmät ovat vastuussa painostuksestaan ja positiivisista tai negatiivisista malleistaan. Kaikki ryhmät tarvitsisivat oman "eettisten arvojen säännöstönsä" (kuten useilla yrityksillä jo on käytössään). Yksilön etiikan lisäksi tarvittaisiin yhteiskuntaa tai sen osia varten "rakenne-etiikka". Lait mielivaltaisuuksineen eivät yksinään voi tätä korvata.

Mooseksen käskyt (Mooses 2 =Exodus 20)

Etiikka Koraanissa

"Weltethos"

1. Minä olen Herra, Sinun Jumalasi. …Sinulla ei saa olla muita jumalia. (Älä tee itsellesi muutakaan jumalakuvaa...)

2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, (sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään).

Älä aseta Jumalan rinnalle toista jumalaa…(suura 17,22)

"World Ethos"-kokouksen sopimus ei koskenut eri uskontojen Jumala-käsitettä. Sanottiin buddhalaisten vuoksi esim., että he tunnustavat "viimeisen todellisuuden" - ts. jotain aineellisen todellisuuden tuolla puolen.)

3. Muista pyhittää lepopäivä.

...kun teitä perjantaisin kutsutaan rukoukseen... kiirehtikää muistamaan Jumalaa… (suura 62,9*)

 

4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa

teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne…, puhu heille ystävällisesti…; anna sukulaisille se, mikä heille kuuluu…(suura 17, 23-26*).

 

5. Älä tapa

Älkää tappako…ihmistä, jota Jumala on kieltänyt tappamasta... (suurat 17,33 ja 5,32*).

Velvoite väkivallattomaan kulttuuriin ja kaiken elämän kunnioitukseen…

6. Älä tee aviorikosta. *

Älkää tehkö huorin! (suura 17,32)

Tasa-arvon velvoite, miehen ja naisen kumppanuuden (tuhoavaa seksuaalista käyttäytymistä vastaan..) kulttuuri

7. Älä varasta

9. Älä tavoittele toisen taloa.

10. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.

Katkaiskaa varkaan, miehen tai naisen, kädet... Mutta joka katuu väärän tekonsa jälkeen ja hyvittää sen, tietäköön, että Jumala on hänelle laupias... (suura 5,38-41*)

Velvoite solidaarisuuden ja oikeudenmukaisen talousjärjestelmän kulttuurin…

8. Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan

olkaa oikeudenmukaisia todistajia Jumalan edessä, vaikka joutuisitte todistamaan itseänne, vanhempianne tai sukulaisianne vastaan…suura 4,135*(lahjus katso suura 2,188*)

Velvoite suvaitsevaisuuden ja totuudenmukaisen elämän kulttuurista…

*) islamilaisissa maissa yleisin egyptiläinen jaejako, muissa jaoissa jae voi olla esim. toista jaetta myöhemmin.

**) Erityisesti tähän kohtaan eri uskonnot ovat lisänneet monia eri yksityiskohtia. Tämä kenties auttaa ymmärtämään, etteivät samojen yksityiskohtien tarvitse olla kaikille samat. Lisäksi (nykypäivän tarkoituksia varten) ei aina ole tehty tarpeeksi selkeää eroa uskonnollisten periaatteiden ja maallisten lakien välillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uskolla ja laeilla olisi ollut suuria ristiriitaisuuksia.

Jo vedenpaisumuksen jälkeen, myös ennen aiemmin mainittuja 10 käskyä, oli raamatullisen perimätiedon mukaan muutamia, perustavanlaatuisia, koko uuden ihmiskunnan säilymistä koskevia eetisiä vaatimuksia eli myöhemmän juutalaisuuden lisäksi:
- Elämän varjeleminen eli murhan välttäminen ("sillä Jumala on tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen" 1 Moos 9:6) ja elävien eläinten syömisen välttäminen. Rabbiinisessa juutalaisuudessa johdettiin myöhemmin 7 "Nooan käskyä" ei-juutalaisille, mutta tässä oli erilaisia lukutapoja:
- tappamiskielto- kielto olla eläimille ankara- varastamiskielto- aviorikoskielto eli haureus- epäjumalanpalveluskielto (eli ei-juutalaisten ei pitänyt tämän käsityksen mukaan tosin rukoilla Jumalaa, kuten juutalaisten, mutta he eivät myöskään saaneet kunnioittaa kilpailevia jumaluuksia)- jumalanpilkkakielto- käsky oikeusjärjestyksestä tuomioistuimissa.

Saattaisi olla hyödyllistä kirjata omat havaitut puutteet ja myönteiset ominaisuudet ikään kuin taulukoksi, ja seurata edistystä tietoisesti. Tähän on olemassa useita mahdollisuuksia:
1. Omien puutteiden työstäminen elämänvaiheiden kautta. Hyvät aikomukset, jne.

Tätä Jeesuskin korostaa: "ota ensin malka omasta silmästä…" Myös Koraanissa ihmisten omien ominaisuuksien työstämistä nimitetään "Suureksi Jidahiksi", "Suureksi Pyhäksi Sodaksi", eli joksikin tärkeämmäksi kuin mikään ulkoinen selvittely.
2. Suora hyvitys ja 3. suora keskinäinen anteeksianto, mikäli se on vielä mahdollinen. Muussa tapauksessa ongelmat voi luovuttaa rukouksella Jumalalle ratkaistaviksi ja antaa anteeksi sydämessään. Myös tämä on Jeesukselle tärkeää - myös Jeesus puhuu hyvityksestä "viimeiseen vähäarvoiseen lanttiin" (Luuk. 12,59, katso myösr 5.)
4. Mikäli muu ei ole mahdollista, voi tehdä hyviä tekoja muille, kuin loukatuille. Usein Jumala järjestää myös epäsuorasti asioita, kun joku esimerkiksi ottaa hoitaakseen yleishyödyllisiä tehtäviä. (Näin voi siirtyä sujuvasti puhtaasta menneen työstämisestä vapaamuotoiseen hyödylliseen toimintaan, jolloin on suhteellista "kuka on kylvänyt ja kuka niittää", vert. esim. Joh. 4, 37). Tästä puhuu myös Matt 7,20-21: "… hedelmistään te tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra", tule menemään taivasten valtakuntaa, (vaan se joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon).
5. "Pyytäkää Herraa minun nimeeni" eli pyytäkää Herralta anteeksiantoa ja armoa elämän tulevissa vaiheissa. Tämä on se olennainen apu, jota puhdas humanistinen etiikka ei voi antaa. Tällöin kohtalon ei tarvitse toteutua mekaanisesti, vaan ihminen kokee olevansa Jumalan johdatuksessa. Kaikki tapahtuu niin, kuin Jumalan korkeammasta viisaudesta katsottuna on yksilölle ja tämän ympäristölle parhainta.

Paluu hakemistoon.

 

Täydennys: lyhyt oikaisu "Kaikki Jeesuksesta -paljastustarinoihin".

Sivustossa on jo korjattu joidenkin teologisten suuntauksien muutamia raskauttavimpia yksipuolisuuksia suorasti tai epäsuorasti - uusien tietojen ja menetelmien avulla. Tässä käsitellään lisäksi muutamia nykyisten "sensaatiokirjailijoiden" hämmentäviä sepitelmiä. Emme halua tuottaa lisäjulkisuutta näille bestsellereille, vaan tämä esitys on tarkoitettu niille, jotka tuntevat tämän kirjallisuuden ja tuntevat myös ärtymystä sen johdosta.

1. Nämä kirjailija yrittivät selittää Qumranin kirjoituskääröjen perusteella, että useimmat Uuden Testamentin esitykset Jeesuksesta eivät pitäisi paikkaansa. Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat näiden mukaan todellisuudessa olleet vain militantteja kansankiihottajia Rooman valtakunta vastaan. *

Tämän näkökannan uskottavuuden parantamiseksi paljastetaan eräänlainen salaliittoteoria: Vuosina 1947-1956 Qumranin yhteisön löytämät kirjoituskääröt olisi pidetty 75 %:sesti salassa, koska erityisesti katolinen kirkko olisi valvonut niitä. Jo tämä väite on yksinkertaisesti väärä - vaikka tämän WWW-sivuston ei tarvitse puolustella mitään kirkkokuntaa eikä se ollenkaan hyväksy mitään kristillisten kirjoitusten salassapitoa. Ennemminkin oppineiden ryhmä koostui katolisista, protestanttisista, anglikaanisista, juutalaisista ja jopa ateistista oppineista. Erilaisten mielipiteiden paljoudesta koskien monia pieniä vaurioituneita osasia, kesti todellakin melko kauan ennen kuin kaikki oli julkaistu. Kuitenkin kun näiden "paljastusasioiden" englanninkielinen alkuperäispainos ilmestyi - oli Qumran-teksteistä julkaistu jo 80 %. Vuonna 1992, vuotta ennen vastaavan sensaatiotaskukirjan julkaisemista, joka edelleenkin väitti takakannessaan, että 75 % tekstiä olisi julkaisematta, jo loputkin tekstit oli julkaistu sikäli kun ne oli saatu tulkittua.

Myös sisällölliseen tulkitsemiseen kirjoittajien piti sijoittaa kokonainen rivistö uskaliaita teorioita kulloinkin, saadakseen siten vedettyä yhteen sitten edellä mainitun johtopäätöksen. Joskus kirjoituskääröt eivät olisikaan olleet peräisin esikristilliseltä ajalta, vaan Jeesuksen ajalta.**) Nämä kirjoitukset ovat kuitenkin ilmeisesti peräisin eri aikakausilta, eivätkä ne ole sanomaltaan yhtenäiset. Qumran-yhteisö oli olemassa pidemmän aikaa. Heitä ei voi rinnastaa essealaisiin, eikä sotaisiin zeloteihin, joilla jonkin matkan päässä oli Massadan linnoitus Qumrania voitaisiin verrata nykyaikaiseen hengelliseen ekokylään. Heillä oli yhteyksiä joka suuntaan, essealaisilta he omaksuivat varmaankin joitain tapoja muunnetussa muodossa, Jerusalemin temppelin kirjanoppineilta he saivat muistiinpanot temppeliaarteesta säilytettäväkseen turvallisessa paikassa - mikä kertoo siitä, että he eivät olleet osallisina yhteenotoissa roomalaisten kanssa - sekä myös yksittäisiin zeloteihin on voinut olla yhteyksiä.

Nämä kirjailijat väittävät myös, että essealaiset eivät olisi olleet askeettisesti eläviä munkkeja, vaan sotaisia vastarintataistelijoita. Kaikki mitä perimätieto kertoo essealaisista viittaa kuitenkin pasifistisiin, vegetaristiin, ortodoksijuutalaisiin - esoteeriseen koulukuntaan, joka pyrki suorastaan zarahustralaisuuteen viittaavine puhtausmääräyksineen eristäytymiseen muusta maailmasta, jyrkemmin kuin nykyiset munkit. Mainitussa arviossa, että essealaiset olisivat olleet sotaisia, heitetään essealaiset ja zelotit luvattomasti samaan kastiin, ilman että tätä kuitenkaan olisi riittävästi perusteltu.

Johannes Kastajalla, Jeesuksella ja Jaakobilla (Jeesuksen veli(puoli)), olisi ollut sama sotaisa motiivi "kuin esselaisilla". Myös tätä - päällisin puolin edellä mainittuihin oletuksiin perustuvaa - arviota, joka esitetään tosiasiana, ei voida todistaa Qumranin teksteillä. Jeesus, Jaakob ja Johannes eivät käytännössä ole millään lailla tunnistettavissa. "Oikeudenmukaisuuden opettajan" (ilmeisesti yhteisön johtava persoonallisuus) pitäisi olla samaistettavissa Jaakobiin, mikä ei ole todistettavissa oleva teoria. Sitäkään, että tämä "oikeudenmukaisuuden opettaja" olisi ollut radikaali zelotti, ei ole todistettu ja on epätodennäköistä, mutta voi olla mahdollista, että yhteisö tunnusti hänet korkeampana - hengellisenä - auktoriteettina verrattuna rappiolla olleisiin temppelipappeihin. Myös se mitä perimätieto kertoo Jaakobista itsestään ei sovi tähän sotaisaan kuvaan. Jaakobilla - ei opetuslapsi Jaakobilla, vaan mainitulla Jeesuksen veljellä, joka johti ristiinnaulitsemisen jälkeen kristillistä alkuseurakuntaa - oli kaikesta päätellen huomattavan suvaitsevainen, tasainen luonne. Hänen täytyi asettua Pietarin ja Paavalin väliin, tai olla välittäjänä kiistelevien opetuslasten välillä, jotta yhteisö pysyi koossa.

Jotta edelleen voitaisiin väittää, että Paavali olisi ollut roomalaisten agentti, joka olisi väärentänyt kaiken, täytyy pitää edelleenkin keinotekoisena sommitelmana, jota edelleenkään ei voi todistaa millään, nimittäin roomalaiset olisivat lavastaneet hänen pidätyksensä. (Tekstissämme "Kristuksen tiet.." käsitellään enemmän Paavalia, mm. myös sitä, että - huolimatta siitä mitä voidaan ajatella muutamista hänen käsityksistään, esim. hänen asenteestaan naisia kohtaan, - joka tapauksessa hänen visionääriset kokemuksensa ja oivalluksensa ovat tunnistettavissa autenttisiksi, tosin vain kun joku näkee tosissaan vaivaa ylipäätään perusteellisesti ja käytännöllisesti paneutua mystisiin kokemustapoihin, mitä sensaatiokirjailijat eivät ilmeisestikään ole tehneet.)

Qumranin kääröt ovat yksinkertaisesti yhdet monista sen ajan kirjoituksista, jotka pala palalta antavat tietoja silloisista tavoista. Muutamat kirjoitukset tältä vuosisadalta ovat apokryfikirjoituksina jo pitkään tunnettuja, ja muut löydettiin vasta viime aikoina (samoin kuin Naq Hammadin löydökset, jotka antavat joitain tietoja varhaiskristittyjen uskosta Egyptissä). Varmaa on, että Qumranin ihmiset uskoivat Jumalaan, ja että heidän monet asenteensa ja tapansa muistuttivat Jeesuksen oppeja - niitä, jotka ovat Raamatussa, eikä niitä joista sensaatiokirjailijat kertovat Jeesuksen sotaisina oppeina. On hyvinkin mahdollista, että Johannes Kastaja oli alunperin peräisin näiden oikeauskoisten essealaisten tai qumranilaisten joukosta, tai oli ainakin usein nähty vierailija heidän luonaan.. Yhtä hyvin on mahdollista, että Jeesus tapasi näitä ihmisiä. (WWW-sivuillamme "Kristuksen tiet" perustellaan kuitenkin, että hän kohtasi monia piirejä, mutta ei kuulunut automaattisesti kaikkiin koulukuntiin, joiden kannattajia tapasi.)

2. Myöhemmät kirjoittajat liittyivät mainittuihin spekulaatioihin Jeesuksesta, missä oli paljon yksityiskohtia juutalaisten historiasta, mutta ilman että edellä mainittujen vastaväitteiden sallittiin saavan selityksensä. Samalla kun yksi osa tästä kirjallisuudesta myös supisti Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisesti hapuillen löydettäväksi, myöhempien egyptiläisten ja mahdollisesti essealaisten sekä siihen liittyvien perinteiden ulkoiseksi ylösnousemusrituaaliksi, siinä pidätetään lukijoilta juuri se uudistus, minkä Jeesus tässä yhteydessä toi. Siksi siinä esitellyille yhteyksille historiallisten ryhmittymien, kuten essealaisten ja temppeliherrojen välillä, ei ollut tappio, kun luovuttiin tästä anti-ylösnousemusdogmista. Vain myyttisesti käsitettävä osa siitä, minkä Jeesus täytti, meni jo esikristillisellä ajalla muutamien juutalaiskristillisten ja gnostilaisten yhteisöjen ymmärryksen yli, ja siten on hyödytöntä todistella niiden käsitystä eli että se, mitä he ovat ymmärtäneet, oli jo kaikki. Toiset olivat ymmärtäneet toisia osia totuudesta, minkä niin monet alkukristityt näyttävät, jotka uskoivat ylösnousemuksen laajaan merkitykseen, kuin ne, jotka käyttivät tätä koskevaa Filippuksen evankeliumin kiistakirjoitusta. Paavali, joka ei jätä ketään kylmäksi. ei suinkaan ollut ainoa niiden traditioiden lähde, jotka pitivät kiinni niin hengellisesti kuin aineellisesti muuntuvasta ylösnousemuksesta. Ihmiset, jotka osoittivat vielä tiettyä huomiota kirkkohistoriassa laajasti hyväksytylle perimätiedon versiolle, voivat tulla paremmin lähemmäs totuutta kuin ne, jotka selittävät kevytmielisesti pois kaiken, mikä ei sovi heidän käsitteisiinsä.
Missä sellaiset toiminpiteet kutistuvat jatkuvaan Jeesuksen Kristuksen halveksuntaan, sillä saattaa myös olla hengellisiä seurauksia, jotka ylittävät puhtaasti inhimillisen tehtävän.

3. Myös useista luulotelluista "Jeesuksen haudoista luurankoineen" on tehty järkeilyjä, useista Israelissa ja muualla. Yhdellä alueella Lähi-Idässä, jossa haudanryöstäjät ovat olleet mukana, esim. yhdeltä sellaiselta haudalta löydetyt arkut ovat kadonneet jäljettömiin, ja missä tuhansia sellaisia arkkuja on varastoitu museioihin ja missä joitain luita on poistettu ja annettu uudelleen haudattaviksi ja niin edelleen, on melkein mahdotonta saada luotettavia tietoja henkilöistä. Silloin eivät myöskään kaiverretut, usein esiintyvät nimet todista mitään. Myöskään todennäköisyyslaskenta ei voi päätellä yhtäläisyyksiä eri perheiden nimien välillä.
Kokonaisvaltainen, historiallinen tutkimus ei voisi lähteä oletuksesta, ettei ylösnousemusta perimätiedon merkityksessä olisi ollut. Se vastaisi myös ennemmin mahdollisen, nykyisen tiedon ja profetian tasoa, joka voidaan liittää Jeesukseen, eikä vain ymmärrettynä henkilökohtaisten toiveiden lähteenä Jeesuksesta 2000 vuotta sitten, vaan siltä kannalta, että se voi viitata johonkin aivan todelliseen, joka vaatii vielä osittain pohtimista, kunnes se tapahtuu.

Lisää tietoa siitä (englanniksi): http://dukereligion.blogspot.com/2008/01/talpiot-tomb-controversy-revisited.html

* 4. Jeesuksesta on olemassa joukko spekulaatioita, jotka kukin johtivat eri tuloksiin. Esim. väite, jonka mukaan Jeesus olisi ollut kreikkalaisen kyynisen filosofiakoulukunnan kannattaja... Sen lisäksi jotkut halusivat jopa pitää Jeesusta Moosesta vastaavana tai yhtenä Egyptin faaraoista tai Julius Cesarina tai yhtenä taistelevana Bysantin keisarina.

** Silmiin pistävää on myös, että näissä kirjoissa ei mainita lainkaan sitä tosiasiaa, että Qumranista löytyi myös vanha evankeliumiteksti ensimmäiseltä vuosisadalta, joka verrattuna nykyisiin teksteihin, osoittaa, että ne on välitetty eteenpäin hyvin uskollisina alkuperäismuodolleen.

Paluu hakemistoon.

 

Luonnontieteet ja usko Jumalaan.

Luonnontieteet ja uskonto.

Jeesus hyväksyi, että oli olemassa ihmisiä, joiden oli välttämätöntä mitata ja punnita voidakseen vasta uskoa koskeviin kysymyksiin, kuten oli Tuomaksen laita, joka edustaa "tiedemiestyyppiä" Jeesuksen opetuslasten keskuudessa, ja siten kuvastaa monia nykyajan ihmisiä. Kun Tuomas sai tilaisuuden kokeilla seisoiko Jeesus todella hänen edessään, Jeesus sanoi: "älä ole epäuskoinen, vaan uskova". Toisin sanoen Tuomaksen oli tarkoitus soveltaa uutta kokemustaan pohtimalla rehellisesti ja syvällisesti, niin että hänen epäilynsä juuret katoaisivat ja totuus "valkenisi" hänelle. - se, että Jeesuksen vielä piti sanoa tämä hänelle jälkeenpäin, ei tarkoittanut, että Tuomas oli skeptikko, joka "häikäistyi" vain ulkoisesta todellisuudesta ja "olisi pakotettu uskomaan", mahdollisesti rangaistuksen pelossa, vaan että Tuomas oli säilyttänyt kykynsä saavuttaa uusia vakaumuksia itsenäisesti sisäisesti pohtimalla. Siitä huolimatta hänen tuli tuntea, että oli myös muita mahdollisuuksia vakuuttua kuin ulkoinen tarkastelu. Jeesus tiesi mikä oli Tuomakselle tarpeen. Jeesus ei halunnut pakottaa ketään. Se olisi ollut liiaksi tuomioistuimen kaltaista, eikä ollut myöskään tarkoitus provosoida ketään, joka ei vielä ollut kypsä ratkaisuun, kieltämään mitään.

Tiede, joka ohittaa toistuvat kokemukset, kun ne eivät sovi aikaisempaan teoriaan, ei ole nimensä arvoinen. Todelliset nerot, kuten Einstein, eivät "hallinneet tietoa", vaan jatkoivat päinvastoin aina sieltä mikä oli epäselvää. Tämä etsintä voi olla yksi monista teistä Jumalan luo - niin kauan kuin motiivi on rehellinen ja tiede ei ole taloudellisten tai muiden ongelmallisten intressien korruptoima.

Ulkoinen tieteellinen työ - tarkkailu, hypoteesit, teoria ja todentaminen - on useimmiten riittämätön ainoana menetelmänä, kun hengentieteellisiä ja uskonnollisia kysymyksiä tutkitaan. Aina ei ole jotakuta paikalla, joka asettaisi eteemme korkeamman totuuden epäilyksettömästi tai mahdollisesti reprodusoiden (kuten opetuslapsilla Jeesus), tai joka avaisi silmämme (kuten Johannes 1,51 mainitsee). Silti on olemassa osoituksia siitä, että ihmisen olennossa ja vielä toisella puolellakin on "kerroksia", jotka eivät ole peräisin tunnettujen fyysisten voimien ja aineiden valikoimasta, vaan vain ilmaisevat itsensä niissä: elinvoima, sielun ja mielen liikkeet, tietoisuus… (Muutamia esimerkkejä Kristuksen tiet -sivuston päätekstiosassa) Usein vanhojen eri kulttuureiden "esitieteelliset" traditiot paljastuvat vanhemmaksi muodoksi kokemusperäisyyttä ja tieteellisyyttä. Myös nykyisin on mahdollista kehittää näille alueille soveltuvia riittäviä menetelmiä havainnointia ja arviointia varten, kuten Goethen tieteelliset tarkastelut tai Rudolf Steinerin tietoa koskevat (kognitioteoria) työt, jotka pohjautuivat Goethen tutkimuksiin, osoittavat Myös uudemmat tieteelliset lähestymistavat kuten kvanttifysiikka ja biologia, uusi astrofysiikka ja viimeisenä uuden "paradigman" tai maailmankatsomuksen kehittäminen ovat samoilla linjoilla, mutta useimmissa tapauksissa kuitenkin ilman, että etsittäisiin uusiin sisältöihin soveltuvia menetelmiä kuten Steinerilla.
Siis me tiedämme, että nykyinen tieteellinen tieto a) esittää vain pienen osan todellisuutta, b) tieteen perusteet ovat tulleet yhä suhteellisimmiksi. Ainetta voidaan tarkastella tiivistettynä energiana tai jopa tiivistettynä henkenä. Energian muodot voivat omaksua nopeuden valonnopeudesta äärettömään ("tachyons"..), jolloin hiukkaset voivat "muuttua nuoremmiksi", aika muuttuu vielä suhteellisemmaksi kuin se oli suhteellisuusteoriassa. Hiukkaset voivat hävitä avaruudestamme ja ilmestyä uudelleen tuonpuoleisesta - niin että jopa avaruudesta on tullut vähemmän absoluuttinen kuin se ns. "avaruuskäyrä"-teorian mukaan näytti olevan. Jäljelle jää käsittämätön kybernetiikan tieto, ilman materiaa ja energiaa, ja sen vuoksi sitä ei voi lainkaan kuvailla tähänastisilla välineillä. Tässä voitaisiin puhua "tajunnasta".

c) Tämä vanhan maailman murroskausi ei tarkkaan ottaen vielä olisi mikään "todiste Jumalan olemassaolosta", vaan enintään valmistelu. Toisille tämä riittää, koska he olivat vain vanhentuneen materialistisen maailmankuvan lukitsemia ja voivat nyt ottaa suoremmin askelia kohti Jumalaa. Mutta, katsopas! Se jatkuu: mitä on tämä "tieto" tai toiset prosessit universumissa? Mikä/kuka luo jatkuvasti uutta materiaa ja energiaa ja häivyttää sen sitten jälleen? Mikä/kuka on se, joka säätää tässä kuten myös rajat elämän ja kuoleman välillä ja siirtymän niiden välissä samoin kuin valvetilan ja unen? Mikä/kuka on se, joka alituiseen vaikuttaa maailmankaikkeuteen ajan ja tilan ulkopuolelta ja päinvastoin. Onko ihminen, joka kokee tietoisuudessaan energian, ajan ja tilan ikään kuin "ulkoapäin", todella orastava "kuvajainen" Hänestä, joka pystyy siihen suuressa mittakaavassa (vrt. Mooses, 1, 26)?

d) Ennen kaikkea kaaos ja sattuma ovat poissuljettuja vastauksia. Sillä tämä maailma, elävät olennot, hiukkaset ja elämän prosessit osoittavat sellaista järjestyksen määrää, että kaaos ja pelkkä sattuma eivät ole mahdollisuuksien rajoissa. Määrätietoisuus ja merkitys kokonaisuuden sisällä ovat kuin taiteen synteesi ja yhdistävät linkit, jotka tarvittaisiin sattumanvaraiseen evoluutioon, puuttuvat. Jo tällä ymmärryksen tasolla on selvää, että on tullut vaikeammaksi olla uskomatta kuin uskoa - keskeiseen alkuälyyn, joka määrittää "luomisohjelman" alun ja lopun ja suunnittelee muuttuvat lainalaisuudet. Niin tuli mahdolliseksi, että ymmärrys voi johtaa samaan tulokseen kuin muinaiset kansat noin 800 vuotta eKr., jotka "oikealla, myyttisellä aivopuoliskollaan" näkivät Jumalan työssään. (Muiden kansojen "jumalat" olivat alun perin vain yhden Jumalan eri ominaisuuksia ja vasta kun viisaus heikkeni niitä alettiin pitää itsenäisinä "jumalina" ja joka sekoitettiin hyvin kehittyneisiin ihmisiin, joita myös oli olemassa.) Samantapaiset tiet ovat johtaneet ei-uskovat tiedemiehet kuten Max Thürkauf, Georg Todoroff, mm. uskomaan Jumalaan..

e) Usko, syvänä vakaumuksena, on enemmän kuin vain älyllisesti johonkin uskominen.

f.) Lisäksi muut ihmiset ovat tärkeitä myös, eivät ainoastaan mystikot, jne., vaan normaalit uskovat ihmiset, jotka ovat todistaneet Jumalan ja Kristuksen heissä aikaansaamia muuttavia kokemuksia, ja jotka tämän yhteyden kautta saivat kokea todellisen kokemuksen luovasta jumalallisesta hengestä omassa sisimimmässään. Nämä tiet voivat johtaa myös täysin itsenäiseen ymmärryksen käsittelytapaan ja oivalluksiin koskien kokemustensa luonnetta. Tästä alkaa "Kristuksen tiet" pääteksti.

Katolisessa kirkossa on kiertokirje "Fides et Ratio" (Usko ja järki) vuodelta 1998. Paavi Benedictus XVI otti esille tämän aiheen puheessaan Regensburgissa vuonna 2006. Usko ilman järkeä ja järki ilman uskoa eivät joskus ole minkään arvoisia, koska ne laiminlyövät ihmisen kokonaisuutena. Michael Springer väittää sitä vastoin "Spektrum der Wissenschaft"-lehdessä tammikuussa 2007, ettei kaikissa tiedon aukoissa pitäisi automaattisesti viitata rationaalisesti selittämättömään eli Jumalaan, sillä muutenkin on kysymys vähemmän meistä, vaan on kysymys kokonaisista, konkreettisista loppupäätelmistä, katso ylempänä. Hän kuitenkin myöntää, että usko siihen, että tiede voisi jonain päivänä selittää suuret aukot, on myös pelkkää uskoa. Tilanne on se, että nykyisin on täytynyt jo nähdä koko lailla vaivaa, pitää ylipäänsä mahdollisuus avoinna yksittäisille tiedemiehille, ettei vielä ole pakko uskoa Jumalaan (minkä ei tarvitse välttämättä olla ateismia, vaan se voi olla agnostismia eli puutteellista uskoa, jossa ei ole lopullista päätöstä, ettei ole Jumalaa.) Myös yksi toinen, uusi mielipide, joka hyväksyi jumalauskon vain lisänä aineellisen kulttuurin eettiseen turvaamiseen, ei riitä itsessään ylläoleviin näkökohtiin.

Update English / Deutsch.

Paluu hakemistoon.

 

Tietoisuus, aivotutkimus ja vapaa tahto.

Pyrkiessään tekemään päätöksiä ajattelevat ihmiset kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina*) ovat keränneet laajoja kokemuksia erilaisten mielialanvaihtelujensa synnystä kauan ennen nykyaikaista tutkimusta. Hengelliset ja uskonnolliset kehitystiet todistavat ihmisen todellisesta kyvystä kehittyä edelleen kamppailussa eettisten ratkaisujen puolesta sen sijaan, että pitäisi kaikkea jo ennakkoon päätettynä. Silti myös uskonnollisissa piireissä jotkut ovat olleet taipuvaisia fatalismiin, toisin sanoen uskomaan, että kohtalo on enemmän tai vähemmän ennalta määrätty.

Nykyinen ajattelukykykin on useimmiten vain osittain tietoista. Jos joku haluaa tulla tietoiseksi ja pysyä tietoisena vain siihen vaikuttavista tunteista, hänen on yleensä pyrittävä pitkän aikaa herkistymään sille. Tahdon liikkeet tapahtuvat vielä jonkin verran tiedostamattomammin, ja tarvitaan vielä suurempia ponnisteluja, jotta voi tulla täysin tietoiseksi niistä puhumattakaan niiden täysin vapaasta ohjaamisesta. Tämän tahdon tiedostamattomuuden tunsi jo esim. Rudolf Steiner riippumatta nykyaikaisesta aivotutkimuksesta. Mutta hän tiesi myös jotakin, mitä ei ole vielä ollenkaan tutkittu luonnontieteellisesti, nimittäin, että tätä oman tahdonkin hallintaa voidaan harjoitella.Monet kristityt kokevat hyvin konkreettisesti, että vielä enemmänkin on mahdollista, nimittäin koko inhimillisen tahdon antaminen yhä enemmän "Jumalan haltuun". Tämä onnistuu tietyssä mitassa jopa jokaisella oman kehityksen asteella, ts. myös silloin, kun ihminen ei vielä näe sisimpäänsä erityisen syvällisesti. Siten mukana on taho, joka seuraa tällä tiellä. Tie johtaa ennemmin tai myöhemmin yhä tietoisempaan elämään. (tällä käytännölläei ole mitään tekemistä jonkin kirkon tottelevaisuusvaatimuksen kanssa jäseniään kohtaan.)

Joidenkin nykyajan neurologien löydöksistä voi tehdä toisenlaisia päätelmiä kuin joissakin tieteellisissä julkaisuissa. He totesivat kokeellisten kädenliikkeiden mittauksilla, että liikevalmius syntyi hermojärjestelmässä jo siinä vaiheessa, kun subjektiivisesti vasta syntyi tietoinen tarkoitus liikuttaa kättä. Sen jälkeen henkilö uskoi toiminnan jo alkaneen, vaikka se todellisuudessa alkoi 1/100 millisekuntia myöhemmin.**)
Tämä osoittaa vain, että – kuten edellä todettiin –, ihmisen tietoinen ajattelu ei ole normaalisti hänen toimintansa ainoa perusta, vaan hänen olemuksensa monimutkaisuus vaikuttaa hänen päätöksiinsä. Todettu "valmiuspotentiaali" ei puolestaan merkitse missään nimessä, että ihmisen täytyisi täysin automaattisesti seurata jokaista tuollaista tiedostamatonta tahdonliikettä. Se olisi virheellinen johtopäätös. Vapaata tahtoa ei siis ole suinkaan kumottu, kuten jotkut arvelivat. Sen sijaan olisi mainittujen kokemusten (vuosituhantinen "kenttätutkimus") perusteella oikein olettaa, että pelkkä äly ei usein riitä "vapaan tahdon" harjoittamiseen. Ajattelu ja hyvät aikomukset voivat olla vain ensimmäinen askel vastuulliseen omaan rooliin. sen lisäksi pitäisi käsitellä myös tähän mennessä alitajuisia tunteita ja tapaa muistuttavia tiedostamattomia tahdon impulsseja. "Neuraalinen valmiuspotentiaali" tulee tällöin nopeammin sellaisenaan tietoiseksi. On siis täysin mahdollista pyrkiä vastuullisempaan elämään.

Lisäksi on syytä huomata, että kun esimerkiksi sähköiset potentiaalit mitataan hermojen päistä, voidaan puhua "syistä" vain klassisen luonnontieteellisessä mielessä. Humanistisesti katsoen on täysin mahdollista nähdä siinä "vaikutus", nimittäin piano, jota sielullis-henkinen olento soittaa tahtoineen. Tämä ei ole ratkaistavissa puhtaasti luonnontieteellisellä, biologisella tasolla. Biologia ei voi myöskään ratkaista, onko Jumalan vaikutus läsnä tässä monimutkaisessa ihmisen organismissa ja miten***). Se voi kuitenkin lähestyä sellaisia kysymyksiä omasta näkökulmastaan. Voitaisiin esimerkiksi yrittää mitata, mitä ihmisessä voi tapahtua toisin, kun hän taistelee rukouksella vaikkapa ei-toivottavaa tahtoimpulssia vastaan****). Nyt biologia ei voi yksinään vielä arvioida, mitä rukoileminen "on" uskoville.

*) Ks. kuitenkin ihmisen tietoisuuden arkaaisten, maagisten, myyttisten ja älyllisten... kehitysvaiheiden erot - kuten ne on esitetty kohdissa Yleisiä näkökohtia luonnonuskontoihin &"Uskonto ihmisen ja Jumalan välisenä yhteytenä...". Ihmisen emootioiden lähteet on joinakin aikoina nähty vahvemmin ihmisen ulkopuolella, toisina aikoina hänen sisällään.  Nykyisiä mahdollisuuksiatietoisuuden kehittymisessä käsitellään päätekstimme osassa 1 Jeesuksen elämän askelten pohjalta. Aikaisempaan vaistonvaraisempaan oppimistapaan verrattuna ihminen voi nykyisin oppia tietoisemmin esim. tunnistamaan taas vahvemmin oman elinpiirinsä, ympäristönsä ja maapallon keskinäisiä yhteyksiä. Näin myös yhteiskunnalle syntyysosiaalisten ja ekologisten tietojen lisäksi myös yleisiä eettisiä ja uskontofilosofisia näkökohtia.

**) Esim. "Spektrum der Wissenschaft" (Scientific American), huhtikuu 2005. 

***) Ks. myös sivumme"Luonnontieteet ja usko Jumalaan".

****) Ks. myös sivumme aiheesta"Kristillinen tapa käsitellä elämän tapahtumia".

Paluu hakemistoon.

 

 

Tietoja aiheeseen: Jeesus ja ravintokysymykset.

Edeltävät tapahtumat: 1. Mooseksen kirjassa, 29, sanotaan: Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne." Tämä vastaisi käsityksiä, että ihmisellä olisi pääasiassa vain "frugivoren" (hedelmiensyöjän) hampaat ja ruuansulatuselimet (eikä kaikkiruokaisen, niin kuin saattaisi ajatella, kun tietää eläinten ruokailuluokitukset "lihansyöjät" , "kaikkiruokaiset" ja "ruohonsyöjät") Vedenpaisumuksen jälkeen kuitenkin (arkeologisesti todettu Etu-Aasiassa) Genesis 9,3 Jumala sanoo Nooalle: "Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat... Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä." Tähän asti kaikki viittaa aikaan ennen meidän päiviämme, eikä koskenut siis vain (sikäli kun perimätieto on siirretty oikein jälkipolville) myöhemmin juutalaisia.
Egyptistä lähdön jälkeen tämä vahvistetaan 5. Mooseksen kirjassa (Deuteronomium),14,3-21 , jossa siihen tulee myös lisätietoja. Vaikutti siltä, että vedenpaisumuksen jälkeen periaatteena oli sallia kaikki ja välttää ravinnollisesti vain kaikkein sopimattominta ruokaa. Joissain näistä kohdista voidaan
löytää myös nykypäivän ravintokäsityksissä. Kuitenkin oli edelleen tapauksia, joissa kasvisruuan erityismerkitystä painotettiin, ilman mitään sitovia määräyksiä, ks. Daniel 1,8.

Usein näytti olevan yhteys monien laajojen eläinuhreja ja uhrieläinten syömistä koskevien sääntöjen välillä (joita on nykyaikana enää vaikea ymmärtää). Jo Profeetta Hoosea (6.6) välitti viestin: "Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja" Tämän ymmärtäen Jeesus sanoi: "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' (Matt. 9,13 ja 12,7). Luukkaan evankeliumin kohdasta 22,11, jossa Jeesus kysyy missä hän voi syödä pääsisäisaterian opetuslastensa kanssa, on olemassa varhaiskristillisen ajan apokryfikirjoituksia (joita noin vuonna 400 ei otettu mukaan Raamatun kaanoniin) kuten " kuten "Ebioneean evankeliumi". Siellä sanotaan näin: "Haluanko ehkä syödä kanssanne lampaan lihaa tänä pääsiäsijuhlana?" Aramean kielessä käytettiin vähemmän sanoja tämän tyyppisiin lauseisiin, täten mahdollistaen erilaisia tulkintoja, jos intonaatio ei enää ollut tiedossa. Tämä johti erilaisiin käännöksiin, jotka sitten olivat omiaan luomaan ristiriitoja. (Käytännöllisesti katsoen kadonneet, nimittäin myöhemmin suurimmaksi osaksi islamiin kääntyneet, juutalais-kristilliset yhteisöt olivat aito ja tärkeä osa varhaiskristillisyyttä, myös vaikka ne erosivat useilta näkökannoiltaan, kuten yllä olevassa esimerkissä muista, kehittyvistä kirkoista.)

Apostolien teot 15,19 kertovat alkuseurakunnan johtajan Jaakobin sanoista: "Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu". Sen sijaan alkuseurakunnan historioitsija Eusebius, apokryfikirjoitukset (ks.edellä) jne. antavat sellaisen kuvan, että Jeesus, Johannes, Pietari, Jaakob jne. itse normaalisti elivät ilman lihaa.

Matt. 15,11-20 / Markk.7, 17-21 mukaan Jeesus kuitenkin painotti enemmän "asioita, jotka tulevat suusta" kuin "mitä suuhun menee", tämä kuitenkin viittasi fariseusten kysymyksiin käsien pesusta ennen ruokailua. Tämä on se sama arvojärjestys, jonka Jeesus antaa puhuessaan "malka omassa silmässä" ja "tikku toisen silmässä". Toisin sanoen on parasta aloittaa itsestään ja omista heikkouksistaan kuin pelätä ulkoisia vaikutteita. Sitä vastoin ei ole olemassa mitään sääntöä, jonka mukaan lihaa pitäisi syödä.

Luk. 10,8 mukaan Jeesus suositteli opetuslapsille, että aina söisivät mitä heidän isäntänsä sitten .tarjosivatkaan heille heidän matkoillaan. Tämä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi ollut samantekevää. Vaan vielä nykyäänkin esim. arabimaissa kieltäytyminen (ellei sitä tehdä erittäin taidokkaasti) tarjotusta ruuasta tai juomasta voi johtaa mitä arvaamattomimpiin reaktioihin Sitäpaitsi silloisille opetuslapsille oli annettu ominaisuus, ettei vahingollisinkaan aine vahingoittanut heitä (Markus 16,18.). Ei ole mitään mieltä siteerata raamatunlauseita yhteydestään irrallaan, ja yleistää niitä rajoituksetta.

Uskonnollinen paasto on vielä suuremmassa määrin ruumiin puhdistautumisella perusteltua kuin raamatulliset ravitsemusnäkökohdat, sillä avoimuus syvemmille, sielullisille, hengellisille kokemuksille kasvaa. Tämä oli tosin ankkuroitunut erityisesti katoliseen kirkkoon, perjantaisin, pitkäänperjantaihin viitaten ja paastoaikana ennen pääsiäistä. Mutta myös tämän kirkon ulkopuolella, sen jälkeen kun sitä ei pitkään aikaan otettu erityisen vakavasti, on paaston merkitys jälleen kasvanut. Ravinnon lisäksi siinä harjoitetaan myös vapaaehtoisesti myös muuta kykyä kieltäytymiseen. Myös tässä ajatellaan sitä, että monet maailman ihmisistä näkevät nälkää. Kuinka pitkälle kaikki voi mennä, näyttää jo keskiaikaisista mystikoista uuteen aikaan tarkkailtavissa oleva ruuasta kieltäytyminen (inedia), muutamista paastoviikoista paljon pidemmälle. Tätä esiintyy niin kristillisestä taustasta kuin myös muista taustoista. Nykyisin monet kutsuvat sitä valoravinnoksi, mikä viittaa siihen, että henki voi hallita materiaa paljon voimakkaammin kuin tähän asti tieteessä on ymmärretty. Se edellyttää, että kyseessä oleva henkilö tietää siinä olevansa Jumalan "johdatuksessa" eli häntä saatetaan taitavasti välttämään vaarat. (Tätä ei tule ymmärtää suosituksena tavoitella tätä tietä.)

Keho on työkalu ja sellaisen tarvitsee vastuuntuntoista käsittelyä.
Muuten myös eläimet ovat, raamatullisesti nähtynä, Jumalan luomia olentoja, lähimmäisiä eli eivät mielivaltaisesti käsiteltäviä "esineitä", kuten niitä valitettavasti nykyisin vielä kohdellaan (vaikka eläinsuojelulait kyllä rajoittavat).
Päätös siitä millainen ravinto kullekin sopii, pitää jokaisen viime kädessä tehdä itse.

Joka haluaa tietää enemmän nykyisistä kasviravintomuodoista, voi etsiä tietoja esimerksi osoitteesta: http://www.ivu.org ( * ei ole vastuussa muista Internet-sivuista eikä automaattiseti tue niiden sisältöä.)

Paluu hakemistoon.

 

 Jeesus Kristus ja paraneminen - myös nykyisin.

Monet ihmiset kokivat Jeesuksen, hänen opetuslapsensa ja muut seuraajansa ruumiin ja sielun parantajana. Koska nykyisin tämä ei ole enää niin itsestään selvää, sitä pitää työstää.

Halu parantua.

Jeesus kysyy valmistautumattomalta ihmiseltä ensin tärkeän kysymyksen: "Haluatko tulla terveeksi?" (Joh. 5,6). Jeesus puhuu sielulle. Sairas henkilö kuvailee ulkoiset esteet parantumisyrityksilleen. Mutta kysymys auttaa häntä tiedostamaan, haluaako hän todella parantua. Tämä on oikein ymmärretyn parantuminen ensimmäinen edellytys Niin kauan kuin alitajunta jostain syystä tukkii tien parantumiseen ja avun hakemiseen, on tämän avun vastaanottaminen vaikeaa. Tästä huolimatta on kuitenkin mahdollista antaa ensiapua, tai vaikuttaa oireisiin. Mutta paraneminen on enemmän kuin vain tämä, ja toimii vain jos sairas henkilö itse ottaa asian omakseen yhdistämällä mukaan omat parantavat voimansa.
Eivät vain lääketieteen ammattilaiset, jotka ovat yhteistyössä potilaan kanssa, vaan myös vakavasti otettavat "parantajat" ja ihmiset, jotka tukevat paranemista rukouksin toimivat tämän periaatteen mukaisesti.

Uskon voima.

Matt. 9,22 : Sairas nainen koskettaa Jeesuksen viittaa ja paranee. Jeesus sanoo: "Uskosi on parantanut sinut". Kuka tahansa, jolla on uskon kokemuksia, myöntää ymmärtävänsä uskonvoiman olevan jotain hyvin todellista hänen suhteessaan Jumalaan, ja sen mahdollistavan paranemisprosessin. Vaikka lääkärit tuntevat inhimillisen vakaumuksen voiman "lume-efektistä", (jossa sokeria annetaan oikean lääkkeen sijaan potilaan tietämättä kumpi on kumpaa), se ei tuota yhtä syvällisiä muutoksia kuin ne, jotka tapahtuvat uskon voimalla.
Jeesus on myös ihmisen malli - terve ja tervejärkinen - laajimmassa merkityksessä, ruumin, mielen ja hengen voimiltaan.

Otteita kappaleesta "Ihmeteot" päätekstistämme *). Jeesus ei viittaa vain, kuten monet modernit parantajat, "kosmiseen energiaan", jonka he tuntevat kumpuavan itsestään, vaan hän viittaa uskoon, uskoon parantua hänen kauttaan, viime kädessä Jumalan kautta. Myös nykyisin paraneminen voidaan saada aikaan, kuten alun perin opetuslapsilla rukouksen avulla, ja ottaen huomioon ihmisen sisimmän, joka on yhteydessä Kristukseen, joka haluaa ihmisten tulevan parannetuiksi ja täydellisemmiksi - jotka silloin voivat tehdä jopa Kristuksen nimeen "suurempia tekoja kuin hän". (Joh. 14,12-13).
Mutta yliluonnollinen parantuminen itsessään ja siihen liittyvä hengellinen edistys ovat kuitenkin aina riippuvaisia Jumalan armosta, jota kukaan ei voi pakottaa, kuinka paljon tahansa yritämmekin.
Parantamiset olivat usein "merkkejä" jostakin, joka oli suurempaa ja perustavampaa. Parantaessaan sokeana syntynyttä sapattina Jeesus vastasi, ettei kyse ei ole siitä, että syyt olisivat syntejä, "vaan (kyse on siitä), että Jumalan teot tulisivat hänessä julki". Vrt.. Joh. 5, 6-9; Joh. 6, Joh. 9, 3 mm.

Nykyisin ei enää monien kokemusten ja rajatieteellisten tutkimusten jälkeen ole myöskään mahdotonta kuvitella, että Jeesus todella pystyi vaikuttamaan luonnonvoimiin. On tärkeää nykyaikana pohtia tätä ilmiötä, meidän nykyisen ihmiskuvamme, kokonaisvaltaisen, tai kristillisen paranemisen kannalta.

Käsien asettaminen jonkun päälle.

Ei aina, mutta hyvin usein Jeesus ja opetuslapset asettivat kätensä ihmisten päälle parantaessaan heitä. Tämä käytäntö on yksittäin käytössä vielä nykyisinkin. Henkilö, joka asettaa kätensä potilaan pään päälle tai olkapäälle, lausuu samalla rukouksen, mahdollisesti seurakunta mukanaan. Tämä tukee empatiaa ja tietoisuutta Jumalan avun kanavana olemisesta. Tämä saatetaan ymmärtää symbolisena. Mutta nykyisten henkiparantamisliikkeiden, joiden joukossa on myös ajattelevia kristittyjä, tietojen perusteella tiedämme, että se on todellisuutta. Varhaiskristillisellä ajalla tätä voimaa nimitettiin "pneumaksi" (pneuma kreikaksi elämän henki tai Pyhä Henki*). Tätä menetelmää käytettiin sekä parantamiseen että siunaamiseen, osittain yhdistettynä muihin toimenpiteisiin. Katso esim.. Matt.19,13; Mark.8,23; Mark.10,16 (Lasten siunaaminen); Luuk.4,40-41 (Parantaminen & hekien ulos ajaminen); Luuk.24,50 (Opetuslasten siunaaminen); Apostelien teot 6,6 ja 19,12 sekä 28,8.

Parantamisrukous ei kuitenkaan välttämättä edellytä käsien päälle asettamista. Se toimii myös etäältä - minkä saatetaan ajatella olevan vaikeampaa.

Psyykkiset/psykosomaattiset sairaudet.

Psyyken, elinvoimien tai kehon toipuminen ovat läheisesti yhteydessä keskenään. Jo hyvällä "sielunhoidollisella" tai elämäntapaneuvonnalla voi olla vaikutus psykosomaattiseen sairauteen - jos järkevät neuvot voidaan myös omaksua, sen sijaan että jatkettaisiin samojen (elämäntapa)virheiden tekemistä.

Otteita päätekstin kappaleesta "Pyhä kiivaus (ja näkökohtia tunteisiin)"*). Jeesus eli alituisessa "myönteisessä värähtelyssä Jumalan edessä" ja myötätunnossa ihmisiin… Normaalilla ihmisellä lähes kaikki tunteet ovat alun perin sekoittuneet ongelmalliseen tiedostamattomaan ärsytykseen - reaktiomekanismit, jotka esiintyvät biografisesti erilailla ja erivahvuisina, mutta perusrakenteeltaan hyvin samanlaisena. Katsoa itseään …, ja etsien jatkuvasti löytääkseen näitä mekanismeja omissa reaktioissamme, tarkastella niitä ja lopulta oppia hallitsemaan niitä ja/tai luovuttaa ne Jumalalle, on pitkä oppimisprosessi.
Ei ole kovin hyödyllistä haluta käsitellä kokonaisa ongelmakimppuja tavanomaisella tavalla heti kokonaisuudessaan. Tehokkaampaa olisi etsiä ensin tällaisten kimppujen yksittäisiä osia ja tutkia samalla tietoisesti onko kyseessä "malka omassa silmässä" vaiko "tikku toisen silmässä" (Matt. 7, 1-5), ja kuka on vastuussa. Monet kristilliset koulukunnat painottaisivat enemmän ensimmäistä, koska se on vaikeampaa ja koska ensin pitää oppia tutkimaan omia ongelmallisia tekojaan ja koska nämä ovat itse korjattavissa. Psykologiset koulukunnat näkisivät usein enemmän toisen näkökulman kuin uhrin. Lopulta huomataan, että molemmat puolet ovat enemmän tai vähemmän mukana.

Yksi mahdollinen tapa tehdä tämä on: 1. kyseistä negatiivisena koettua tuntemusta tarkastellaan sellaisena kuin se konkreettisesti ilmeni (esim. pelko, viha ja raivo, välinpitämättömyys ja ylimielisyys, äärimmäinen epäilys,…). 2. sen sijaan, että haudotaan asiaa, odotetaan hetki rauhassa, jotta tullaan mahdollisimman tietoiseksi siitä mistä on kyse. 3. sitten tämä ongelma, joka nyt on suorastaan fyysisesti tunnistettu, luovutetaan rukouksessa**) Jumalalle. 4. odotetaan rauhallisesti, kunnes tunnetaan häivähdys helpotuksen tunnetta.
Jos on harjoittanut meditointia***), tämä voi tuntua eräänlaiselta virralta, joka virtaa ylöspäin ja sitten ulos, ja mahdollisesti jälkeenpäin kuin uudistavan myönteisen voiman virta, joka tulee ylhäältä ja virtaa alaspäin. On toisaalta myös mahdollista yhdistää tämä menettely hengitykseen: negatiiviset tunteet "hengitetään ulos" ajatuksella, että ne annetaan Jumalalle ja hengitetään sisään sitä myönteisyyttä, jonka Jumala armossaan haluaa meille antaa. (Muunnos Athos vuoren munkkien jatkuvasta rukouksesta, josta kerrottiin päätekstimme kappaleessa "Jeesus erämaassa".)

Mielenterveydelliset ongelmat.

Ote päätekstin kappaleesta "Kirkastuminen" On olemassa "Myönteinen ajattelu" ja myönteiset "uskon vahvistukset" (ohjaavat periaatteet). Pelkkä "myönteinen ajattelu" - kun se ei ole egoistista eikä suuruudenhullua ja ilman teknistä manipulaatiota - saattaa todellakin siirtää ajattelun sellaiselle tasolle, joka muistuttaa sitä, mikä voi tulla Jumalalta. Se saattaa siis avata meitä Jumalalle tällä tavoin. Tämän suuntauksen kirjallisuus ei kuitenkaan ole käsitellyt tätä puolta tarpeeksi huolellisesti ja voi sen vuoksi usein johtaa itsepetokseen.

"Kohtalo-ongelmat".

Modernit henkiparantajat kertovat tapauksista, jolloin syntyy sellainen mielikuva, että parantuminen ei vielä ole mahdollinen tai "ei vielä sallittu" Tämä on kuin "ohjelmien" taso. Voi olla, että sairas henkilö vielä haluaa tai hänen pitää "oppia" jotain tästä sairaudesta. Jumalalle tällainen ratkaisu on mahdollinen myös. Katso lisäksi edeltävää kappaletta "Halu parantua".

Oikeudelliset kysymykset.

Saksassa esimerkiksi perustuslaillinen uskonnon harjoittamisen vapaus sallii puhtaan kristillisen parantamisen rukouksella ja käsien päälle asettamisen kanssa. Kuitenkin jos haluaa tarjota tällaista henkiparantamista palveluna yksityisten piirien tai kirkon ulkopuolella, tulee tarkoin ensin selvittää sen lainmukaisuus. Jos tällöin suorittaa toimintoja, jotka muut saattavat tulkita diagnoosiksi tai suoraksi terapiaksi (vaikka se tapahtuisi maksutta tai vapaaehtoiseen lahjoitukseen perustuen) pitää ainakin Saksassa olla joko lääkärin tai luonnonparantajan tutkinnon suorittanut henkilö. (Henkiparantajat tuntevat usein sairaudet käsillään. Heidän menetelmänsä yleensä poikkeavat perinteisestä kristillisestä käytännöstä, mutta myös yhtäläisyyksiä löytyy). Vaikka olisi suotavaa, että lainsäädäntö tulisi tässä asiassa vähemmän byrokraattiseksi, suosittelee "Dachverband Geistiges Heilen"****) (Saksan henkiparantajien kattojärjestö) nykyisissä olosuhteissa taitavia henkilöitä suorittamaan tämän luonnonparantajan tutkinnon. Jos haluaa harjoittaa psykologista neuvontaterapiaa tai henkiparantamista on mahdollista suorittaa vain yksinkertaistettu tutkintokoe. Onko tällainen yksinkertaistettu muoto sitten mahdollinen kaikissa maissa, onkin jo toinen kysymys.
Sitä vastoin esimerkiksi Englannissa "hengellä parantaminen" on yleisesti hyväksyttyä ja sallittu myös sairaaloissa.

Riippumatta oikeudellisista kysymyksistä pyhityksen etsiminen itsessään tekee hyvää siinä, että otetaan huomioon myös oma vaivannäkö, kuten terveellinen ravinto tai ruokavalio tai voimistelu ja - niin paljon kuin mahdollista riittävä uni - ja rukoillaan.

*) "Pääteksti" käsittelee näitä ja muita kohtia laajemmin - nimittäin koskien ihmisen kehitystä yleisesti.
**) Yleisesti asenteesta rukouksen aikana katso sivumme kohtaa "Rukous rauhan…
***) Katso sivua "Kristillinen mietiskely"

****) World Federation of Healing - maailmanlaajuisesti monia eri ryhmiä. http://www.wfh.org.uk
Yksittäisten yhdistysten joukossa ei tällä hetkellä ole yhtään, jossa olisi vain kristillisiä parantajia. Tämä oli ymmärrettävää, niin kauan kuin kristillinen traditio oli niin laajalti hautautunut. Nykyisin se alkaa kuitenkin olla jo kurioisteetti. Mutta yksinkertainen raamatullinen käytäntö intensiivisestä parannuspyyntörukouksesta löytyy erityisesti evankelisten vapaakirkkojen tai helluntaiseurakunnan piiristä. Myös muutamilla katolisilla pyhiinvaelluspaikoilla kuten Lourdes on tapahtunut erikoislaatuisia paranemisia rukouksen ja uskon avulla.
(WWW-sivustomme ei ole vastuussa muista www-sivuista eikä automaattisesti tue niiden sisältöä.)

Paluu hakemistoon.

 

Kristillinen siunaus.

Uskovaisena kristittynä voit siunata kaikkia ja kaikkea, sikäli kun tunnet, että se on sopusoinnussa uskosi kanssa, ja kun olet lisäksi asennoitunut Jumalan mukaisesti. Ei ole olemassa vain tavanomaisia pappien siunauksia 4.Mooseksen kirja 6:23 - 7:1

SINÄ voit (myös maallikkona) levittää siunausta. Et tarvitse sitä varten mitään kaavaa, eikä siunausta tarvitse lausua ääneen, tarvitaan vain oikea sisäinen asenne. "Herran siunaus on teidän kanssanne, kuten hän sen haluaa". Jumala ei tee siunauksellasi mitään väärää. Tämä käytäntö on tullut harvinaiseksi, mutta se voisi olla hyödyllinen.

On olemassa monia Raamatun kohtia aiheesta siunaus. Muutamia tyypillisimpiä näkökulmia siunaukseen: Sakarjan kirja 8:13; Apostolien teot. 3:26; Kirje efesolaislle 1:3; 1 Pietari 3:9-12; Kirje heprealaisille 6:7. Sekä lisäksi muutamia muita Raamatunkohtia: Matteus 5,44 tai Luukas 6:28; Roomalaiskirjeet 12:14; 1. Mooseksen kirja 9:1; 5. Mooseksen kirja 11:26; Psalmit 115:13; Sananlaskut 11:25.

*) On itsestään selvää: esimerkiksi, jos siunataan aseita, olisi enkeleillä ongelmia tällaisten "siunausten" kanssa.

Paluu hakemistoon.

 

Valittaminen mahdollisena osana kristillistä käytäntöä.

Monet kristityt piirit, juuri jyrkästi uskovaiset, antavat yksipuolisen vaikutelman, että kristittyjen tulee tyytyä kohtaloonsa eikä myöskään arvostella maailman tapahtumia: he voivat tosin rukoilla parannusta sekä myös yrittää muutoin tehdä jotain asioiden parantamiseksi. Mutta, että he "valittaisivat katkerasti Jumalalle" - ks Vanhan testamentin Valitusvirret - ilmenee kirjallisuuden tekstejä lukuunottamatta ('Don Camillo ja Peppone') vain harvoin ja ainakaan kirkon piirissä sitä ei virallisesti opeteta. Yksityisessä rukouksessa sitä saattaa pikemminkin esiintyä. Jos jopa juutalaista käytäntöä Itkumuurilla Jerusalemissa verrataan tähän (haluamatta kuitenkaan suositella jotain samantyyppistä kristityille) tulee lopullisestikin selväksi, että tässä on kyseessä mahdollinen mitä tärkein uskon osa.

Nimenomaan, jos määrätyt kristilliset arvot ja lupaukset - vrt. esim. Vuorisaarnaan Mat. 5:5 "Autuaita kärsivälliset: he perivät maan" joka on ristiriidassa maailmassa yhä enemmän hallitsevan kehityssuunnan kanssa, voidaan päätyä ajatukseen, että kristityt eivät kenties osaa käsitellä tällaisia lupauksia. Lupaukset eivät ole sitoumuksettomia armon mahdollisuuksia, joita myös on olemassa, ja joita voi tapahtua tai sitten ei. Vaan ne ovat todellisia annettuja lupauksia. Milloin ne voidaan lunastaa, voi myös riippua ihmisen kypsyydestä tai niitä "rukoillaan alas". "Taivasten valtakunta kärsii väkivallasta". Matt. 11:12.

Ei ollut enää selvää kenestä tai mistä tässä olisi valittamista. Muista ihmisistä? Tai niistä (muutamien teologien selitysten mukaan) paholaisen voimista, joilla olisi vaikutusta ihmisen kiusaukseen viettelemiseen? Kaikilla saattaa olla osuutensa. Silloin saa usein aavistus tilaisuutensa "tämä sallittiin" (usein lisättynä inhimillisellä ajatuksella "koska…"). Jospa tämä "ohjaus", joka jotain sallii tai ei, ja joka edelleen kytkee pois Herran pelisäännöt, onkin aivan suoraan Kaikkein Korkeimmalta? Olisi hyvin virhepäätelmäistä ajatella, että joku tekisi Jumalasta vastuullisen kaikesta maailman pahasta tai kaikenlaisesta "sallimisesta". Ensimmäisillä vuosisadoilla arvostetut kirkonisät useissa kirkossa puhuivat ja kirjoittivat enkelihierarkiasta, joka olisi ollut Jumalan ja ihmisten välissä. Gnostikot puhuvat lisäksi ns. "hallitsijoista" (kreikan "Archon"), joilla usein oli ongelmallisia ominaisuuksia. Myös muissa kulttuureissa näitä kokemuksia on käsitelty eri tavoin: esim. tiibetiläinen Kuolleiden kirja on täynnä suosituksia, miten näiden olentojen kanssa toimitaan kuoleman jälkeen. Juuri mitä tulee perustaviin asioihin, jotka kumpuavat ihmisten pikkumaisista syytöksistä, voisi jonakin päivänä vahvistua, että kyseessä ei ole aivan virheetön "ohjaus" Korkeimman Voiman alapuolella, vaan myös Kristuksen alapuolella (joka kuitenkin verrattuna ihmiseen tai verrattuna jopa suoraan negatiivisiin voimiin) on erittäin "korkealla". Tämä lähestymistapa on myös lisäys vanhaan filosofiseen kysymykseen "teodikeasta" tai Jumalan suhteesta pahaan maailmaan (hänen "oikeudenmukaisuutensa").

Yhteenveto: On tosin mahdollista, valittaa Jumalalle, sillä hän pysyy oikeana yhteyskumppanina, mutta ei ole mitään mieltä valittaa Jumalasta. Nämä valitukset voivat myös sisältää oivalluksen, että Jumalalle luovutetaan nämä inhimilliset tunteet, myös jos nämä tunteet pitävät surun sisällä myös esim. kiukkua epäoikeudenmukaisuudesta (Matt. 5:6). Koska jos ratkaisu jätetään Jumalalle, on tällainen valitus pohjimmiltaan erityisen intensiivinen rukous. Rakkaus tai kunnioitus Jumalaa tai Jeesusta kohtaan suojelee lisäksi vajoamasta puhtaaseen negatiivisuuteen, joka ei enää johtaisi Jumalan luo vaan pikemminkin muualle.

Toisenlainen tapa on, että antaa näiden tunteiden olla hetken rauhassa, jotta perinteinen, puhdas rukous tulee mahdolliseksi, jolloin Jumalaa lähestytään kaikissa kiitoksen ja pyyntöjen muodossa. On varmasti asianmukainen suhtautumistapa Jumalaa kohtaan rukoilla Jumalaa normaalisti tällä tavoin. On myös sallittua valittaa, edellä mainitussa mielessä, jos se vaikuttaa tarpeelliselta ja rehelliseltä (väärentämättömältä).

Paluu hakemistoon.

 

Kristillinen tapa käsitellä elämän tapahtumia.

– Kun pyrkii Jeesus esikuvanaan ja apunaan edistymään omasta epätäydellisyydestään parempiin ominaisuuksiin tulevaisuudessa (vrt. sivu:"etiikka" ei vahingoittamaan, vaan auttamaan...) tulee ensin tietoiseksi omista luonteen heikkouksistaan, tekemistään virheistä ja puutteistaan, sen sijaan että työntäisi kaikki tunnetilat, ongelmat ja vahingot toisten syyksi (vrt. Matt. 7:1 Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. 2 Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. 3 Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?..)
Nämä asiat tulee käsitellä mielessään tai kirjoittaa paperille, niin pian kuin mahdollista ja mahdollisimman suurella sisäisellä tyyneydellä (vrt. päätekstimme kappale "Jeesus erämaassa"). Itsetutkiskelu tulisi suorittaa niin tunnollisesti ikään kuin valmistaisi jotain "tuotetta" sekä parannusmahdollisuuksia tutkien ja edistymistään seuraten.
Omia ponnisteluja siis tarvitaan: rukousta tarvitaan ja siinä määrin kuin uskoo saa myös apua. Avun saaminen kulkee kuitenkin käsi kädessä vilpittömän ja kokonaisvaltaisen käytännön toteutuksen kanssa. Samanaikaisesti korjataan myös asenteita ja ajattelutapaa ja ollaan valppaana negatiivisten tunteiden kanssa. Lopputuloksena saadaan aikaan muutos myös käyttäytymisessä. Tämä käy sitä helpommin mitä pienemmissä osissa itsetutkiskelu päivittäin suoritetaan ja siirretään sitten yksitellen rukouksessa Jumalalle... (Vrt. Kappale "Pyhä kiivaus" ja näkökohtia tunteisiin")
Syvään juurtuneita tapoja on hyvin vaikeaa muuttaa, koska ne ovat ankkuroituneet persoonallisuudessa tiedostamattomalle tasolle. Usein on tarpeen saada oivaltava kokemus niiden alkuperästä ja kumpuamisesta alitajunnasta (silti voi onnistua myös välittömästi, kuten tupakoija, joka kerralla lopettaa polttamisen lopullisesti vahvan päätöksensä avulla.
Vrt. kappale "Kristuksen kirkastuminen").
Tämä "itsetutkiskelu ja tietoinen työskentely rukouksen avulla" olisi jo itsessään hengellinen tie, joka voi johtaa pitkälle ja seurata läpi elämän, mutta myös intensiivisellä harjoituksella voi hyvinkin lyhyessä ajassa saada aikaan merkittäviä tuloksia ja edistymistä. Poistettavien ongelmien "syvemmät kerrokset" saattavat vielä odottaa käsittelyä, vaikka ne jo suuressa määrin ovatkin parantuneet. 

Myös omantunnon heräämistä tapahtuu... (vrt. Matt. 5:5 ja 5:9 ...).

(Tätä käytäntöä voidaan soveltaa, jos kyseessä on sellaisen asenteen muuttaminen paremmaksi, joka psykologisessa mielessä jo aiemminkin oli ns. "normaalin" puitteissa. Jos kyseessä on sellaisten olotilojen parantaminen, joita nykyaikana pidetään tietyssä määrin sairautena, olisi pikemminkin tarpeen, että vastaavan kokemuksen omaava (tai sikäli kuin mahdollista myös psykologisen koulutuksen saanut) tukihenkilö voisi olla aktiivisesti apuna, koska omien ongelmien käsittelyn objektiivisuus on vieläkin enemmän rajoitettu (niin kuin se kaikilla ihmisillä on), kun heidän pitäisi tarkastella omia vajavaisuuksiaan. Jos jollakulla rajoitukset ovat niin suuret, että tämä ei onnistu edes tukihenkilön avulla, on kuitenkin aina mahdollista, että tukihenkilö soveltuvan terapian lisäksi rukoilee kyseisen henkilön puolesta . Kaiken edellytyksenä kuitenkin on, että apua haetaan, sillä myös Jeesukselle on tuttu tämä tärkeä kysymys "haluatko tulla terveeksi?" Vrt. sivumme "...paraneminen".)

Paluu hakemistoon.

 

Kristillisiä näkökohtia talouteen ja sosiaalisiin kysymyksiin.

Ensinnäkin on huomautettava, että ihminen ei uusimpien taloustutkimusten* mukaan ole puhtaasti itsekäs olento, jota nykyinen liberalistinen talousteoria edellyttää. Vain pieni vähemmistö toimii puhtaasti oman etunsa perusteella. Useimmille ihmisille muut arvot, kuten vapaaehtoinen keskinäinen yhteistyö on vähintään yhtä tärkeää ja usein tärkeämpääkin. Tämä "keskinäinen altruismi" ei kuitenkaan, yhtä vähän kuin egoismikaan, johda automaattisesti koko yhteiskunnan parhaaksi, vaan tuottaa kuppikuntia. Niin että vain tiedostetut, johdonmukaisesti eettiset päätökset auttavat eteenpäin.

Tässä voivat psykologiset ja uskonnolliseettiset näkökohdat alkaa vaikuttaa, Ihminen on samassa määrin sekä yksilöllinen että sosiaalinen olento. Tervettä (ei liioiteltua) itseluottamusta sekä solidaarista asennetta tosia kohtaan voidaan harjoitella, jos ollaan avoimella mielellä. Milloin itsekäs puolemme on liian voimakas, ei epäitsekäs puolemme ole vielä saanut tilaisuutta kehittyä, tai länsimaisen yhteiskuntamme kova "koulu" on vääristänyt sen. Sosialistiset yhteiskunnat painottivat yksipuolisesti solidaarisuutta, antaen usein luonteen yksilöllisen puolen ja vapauden tarpeen surkastua, joka myös on vastoin ihmisen luontoa. Milloin ihmiset eivät kohtaa tasapainossa olevia olosuhteita, johtaa se ennen pitkää arvosteluun. Yhteiskunta joko oppii ajoissa tai enemmin tai myöhemmin joudutaan alamäkeen. Tämä koskee myös nykyisin vallitsevia talousjärjestelmiä, joiden tunnusmerkkinä ovat globaalit suuryritykset. Jeesus suosittelee käsittelemään omat ongelmat ensin (Matt. 7).

Vaikka Vuorisaarnan (Matt. 5-7)** arvoja ei noin vain voikaan suoraan siirtää ohjeiksi kuinka hoitaa ongelmia yhteiskunnassa, mutta toisaalta ei myöskään olisi Jeesuksen ohjeiden mukaista noudattaa yksityiselämässään lähimmäisenrakkautta ja vastakkaisia periaatteita ammatillisissa tai yhteiskunnallisissa toimissa. Rehellisten eettisten arvojen *** tulee osoittautua hyväksi kaikilla tasoilla, myös globaalisti. Esimerkiksi armeliaisuus ja se tosiasia, että Jeesus omistautui köyhille, on epäilemättä yhteiskunnallisesti tärkeää, myös kirkollisten sosiaaliavun ulkopuolella, nykypäivän sosiaalipolitiikassa, mukaan lukien ihmisten käyttäytymisen yrityksissä Myös Matteuksen evankeliumi (22,21) puhuu hyvin käytännöllisistä näkökohdista: armeliaisuudesta ja myös perinteisen "kymmennyksen" antamisesta (perinteisen Rooman veron lisäksi annettiin 10 % tuloista uskonnollisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin). Jeesuksen mielen mukainen avuliaisuus perustuu kylläkin vapaaehtoisiin päätöksiin, eikä ole mahdollista johtaa siitä välittömiä pakkovaatimuksia. Myös nyt, kuten aiemminkin, ovat voimassa käskyt 9 ja 10 "Älä himoitse….mitä lähimmäisesi omistaa". Myös kaikessa vaivannäössä, missä pyritään parantamaan monien sosiaalista tilannetta, jää erilaisia kohtaloita Jumalan käsiin.
Vertaus Matth. 25,14-30 / Lukas 19 puhuu tunnetuista materiaalisista asioista. Yhteys (Luukaksella esim. publikaanin eettinen käytös, Matteuksella edellinen vertaus neitsyiden uskollisuudesta) näyttää kuitenkin, että enemmästä on kysymys kuin vain maallisen hyvän lisäämisestä. Vielä selvemmin tämä tulee esiin esim. Luuk. 12/33, jossa sielulliset arvot asetetaan korkeammalle kuin maalliset. Tästä huolimatta vastuullinen huostaan uskotun käsittely koskee myös materiaalisia arvoja. Esimerkiksi neuvo auttaa köyhiä ja vammaisia. Tässä aineellinen tai rahallinen avustus on hyväksytty arvo, sen sijaan, että aineelliset asiat mitätöidään yleisesti. Tässä tapauksessa se riippuu siitä, mihin omaisuutta ja rahaa käytetään - Matt. 6, 24:. mahdottomuudesta palvella Jumalaa ja mammonaa yhtä aikaa.

Esimerkiksi valehteleminen ja pettäminen, kollegoiden syrjiminen, panna alulle ja toteuttaa hankkeita ilmoittamatta ensin niiden vahingollisuudesta niitä koskeville ihmisille, ja kysymättä niiltä, joita asia koskee, ei ole vastuullista yhdessäoloa, jota Jeesus esimerkillään painotti. Jeesus ei puhu myöskään "myötäsyntyisistä pakoista" tekosyynä jokaiselle epäonnistumiselle.

Islamin uskossa tunnetaan korkojen kielto. Mutta juutalaiset ja kristitytkin voisivat löytää Raamatusta vastaavanlaisia neuvoja (Vanhassa Testamentissa ne ovat kieltoja):
Hesekiel 18:8 ja 9: "Hän ei lainaa korkoa vastaan eikä ahnehdi voittoa, vaan pysyy loitolla vääryydestä ja ratkaisee ihmisten väliset asiat oikein. Hän elää minun säädösteni mukaisesti ja noudattaa minun määräyksiäni, tekee niin kuin oikein on. Hän on vanhurskas, ja hän saa elää. Näin sanoo Herra Jumala" Katso myös Esra 7:24 (tiettyjen ammattien harjoittajilta ei saa periä korkoa, tullia tai veroja);
Sananlaskujen kirjan 28:8
kohtaa tulkitaan joskus siten, että loppujen lopuksi koroilla hankittujen rahojen käsittely on yhdentekevää, koska raha kuitenkin siirtyy rikkailta köyhien hyväksi Kun nykyisin rahaa käytetään usein juuri köyhien tai yhteisen hyvän vastaisesti, ei jakeen otaksuma silloin toteudu. Jotta tämän jakeen arvojärjestys toteutuisi, on kysymys juuri siitä, mihin rahaa käytetään.
Katso Uudesta Testamentista koroista kohdista Matt. 23:23 ja Matt. 17:24.
Tässä kehittelyssä on kiinnostavinta, ja se säilyy myös miettimisen arvoisena sen jälkeenkin, kun siirrytään sen viitekehyksen, jossa Vanha Testamentti on syntynyt, ulkopuolelle. Sen vuoksi tässä ei käsitellä lähemmin Mooseksen 5. kirjaa: 23,20.

Raamattu pitää kiinni siitä, ettei tehtäisi tarpeettomia velkoja (Sananlaskut 22:7), että suunnitellaan ennakolta (Sananlaskut 21:5), kuten myös jatkuvasta viisaudessa ja ymmärryksessä kasvamisesta (esim. Sananlasku 4:5-8). Vaaditaan säästämään, jo mainitut "kymmenykset" tulisi joka vuosi panna syrjään, jotta sillä voitaisiin matkustaa uskonnollisiin juhliin sekä olla valmiita antamaan almuja (5. Moos 14:2227). Paavali kehottti kristittyjä panemaan joka viikko jotain syrjään, jotta olisi tarvittaessa millä auttaa hätään joutuneita krisittyjä (1 Kor 16:1,2), ja suosittelee kohtuullista suhtautumista maalliseen omaisuuteen (1 Tim 6:8). Jeesus lähee siitä, että on varmistettava rahojen riittävyys ennen esim.rakennushankkeeseen ryhtymistä (Luuk. 14:28). Kestävä taloudenpito olisi tänäänkin hyvin kysyttyä hoitona ja huolehtimisena: henkilökohtainen, taloudellinen ja julkinen ylivelkaantuminen on maailmanlaajuisen taloudellisen epävakauden syy. "Kristuksen Tiet" - verkkosivusto ei seuraa mitään polittiisia tavoitteita, joten siinä käsitellään vain yleisiä näkökohtia.

 

*) Näin Ernst Fehr, "Institut für Empirische Wirtschaftsforschung an der Universität Zürich" johtaja, "Spektrum der Wissenschaft" haastattelussa maaliskuussa 2002, "Reziproker Altruismus...".
**) Näistä arvoja käsitellään vielä hengellisemmässä suhteessa Päätekstin 1. osan kappaleessa Vuorisaarnasta.
***) Siehe auch unser Kapitel "Grundlagen der Ethik".

 Paluu hakemistoon.

 

Kristillisiä näkökohtia yhteiskuntaan ja politiikkaan*).

Matt. 22, 21; Mark 12,13-17; Luuk 20,20-26: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." on realistinen asenne koskien veronmaksua Rooman vallan alla. Siinä näkyy myös selvä eron tekeminen valtiollisten ja uskonnollisten toimintojen välillä. Sitä vastoin tässä ei esitetä mitään periaatteellista nöyristelevää alamaisuutta valtiovaltaa kohtaa yleisesti, Apostolien teot 5, 29: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" Jeesus ei puhu myöskään "myötäsyntyisistä pakoista" tekosyynä jokaiselle epäonnistumiselle.

Toisaalta Vuorisaarnan (Matt. 5-7)** arvoja ei noin vain voi suoraan siirtää ohjeiksi kuinka hoitaa ongelmia yhteiskunnassa. Mutta toisaalta ei myöskään olisi Jeesuksen ohjeiden mukaista noudattaa yksityiselämässään lähimmäisenrakkautta ja vastakkaisia periaatteita yhdistyksissä tai poliittisissa toimissa. Rehellisen etiikan**) tulee koskea kaikkia tasoja ja viime kädessä yhteensä koko maailmaa.Esimerkiksi valehteleminen ja pettäminen, epärehelliset keinot kollegoita kohtaan, pettää julkisuutta, panna alulle ja toteuttaa hankkeita ilmoittamatta ensin niiden vahingollisuudesta niitä koskeville ihmisille, ja kysymättä niiltä, joita asia koskee, ei ole vastuullista yhdessäoloa, jota Jeesus esimerkillään painotti.

Mt. 7:35 "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?" ei ilmeisesti esittele johdantoa siihen, että yksilö rajataan täydellisesti subjektiiviseen suhteeseen omiin heikkouksiinsa, minkä vaikutelman muutamat kristilliset piirit voisivat jättää jälkeensä. Siitä pitäisi tulla vain elämän käytäntöä, aina itsestään aloittamista, jotta sitten voisi sitäkin vapaammin, nimittäin ilman omia ongelmia, ilmoittaa toisille heitä kehoittaen tai kritisoiden, missä se näyttää tarpeelliselta. Tämä puolestaan voi liittyä niin henkilökohtaiseen alueeseen kuin myös poliitikkoihin. Niinpä kristityn sitoutuminen voi myös vaatia itsenäistä ajattelua, joka ylittää yksipuoliset "vasemmalle-oikealle"-ajatusmallit.

Ennustuksellinen neuvo löytyy Jeremiaan kirjasta 29,7: "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne." Tässä painotetaan ratkaisua yhteisön hyväksi.  Samoin Matt. 5,13, Matt.13,33 jne. suosittelee lämpimästi kiinnostumaan yhteiskunnasta ja "olemaan maan suola".
Kristityille voi kuitenkin tulla tilanteita, joissa heidän tulee olla eri mieltä yhteiskunnallisista epäkohdista: Johanneksen ilmestys 18, 4: "Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään".

*) Tämä WWW-sivu ei palvele mitään poliittisia tarkoitusperiä. Tässä annetaan vain yleisiä aihetta koskevia herätteitä.
**) Katso myös kappaleemme "Eettisten arvojen peruste".

Katso myös kappale "Kristillisiä näkökohtia talouteen ja sosiaalisiin kysymyksiin".

 Paluu hakemistoon.

 

Filosofia ja kristinusko: kommentti Habermasin puheeseen "Usko ja tieto" *).

Filosofi Prof. Dr. Jürgen Habermas ***), tähän asti pidetty ateistina, tunnusti uskonnollisten käsitysten merkityksen länsimaisten arvojen ja maallisen yhteiskunnallisen solidaarisuuden perustana. Ihmisen ominaisuus Jumalan kuvana, luotu kyvyillä ja oikeudella vapauteen, saattaisi kertoa jotain myös "uskonnollisesti epämusikaalisille henkilöille" - jollaisena hän pitää itseään. Hän sanoo, että maailma on riippuvainen sovinnosta ja anteeksiannosta - siis arvoista, jotka ovat peräisin uskonnosta. Hän viittaa "pahoinpideltyjen, häpäistyjen ja murhattujen viattomien ihmisten kärsimykseen, joka ylittää kaiken ihmiselle mahdollisen hyvittämisen kyvyn". "Ylösnousemuksen menetetty toive jättää jälkeensä huomattavan tyhjyyden (maallisessa yhteiskunnassa).

Valistuneilla kristityillä Habemas löytää tärkeää "edistynyttä tietoisuutta", jota myös käänteisesti maallisten ajattelijoiden tulisi osoittaa näitä kristittyjä kohtaan.
- Uskonnollisen tietoisuuden pitäisi toimia myös hengellisesti "epäsointuisissa" kohtaamisissa muiden vakaumusten ja uskontojen edustajien kanssa.
Huomautus: Länsimaissa sentään on havaittavissa tietty määrä rajoitettua valistuneisuutta tässä suhteessa. Näkökohdat, jotka ovat tärkeitä ekumeeniselle ja uskontojen väliselle vuoropuhelulle, löytyvät päätekstistämme, ja myös joiltakin lisäsivuilta, esim. Kirkkoja ja Etiikka koskevista kohdista.

- Uskonnollisen tietoisuuden täytyi sopeutua tieteellisiin "auktoriteetteihin". Huomautus: tämän WWW-sivuston näkökulmasta tieteellinen valtavirta (enemmistö) ei useinkaan ole mitenkään uusimman tutkimustilanteen tasalla, tai ei halua myöntää sitä, taloudellisista tai muista syistä. Siksi tämän kaltainen auktoriteetti on monissa kysymyksissä tullut kyseenalaiseksi. Tieteellisellä alueella puuttuu myös tieteiden välistä yhteistyötä ja tarvittavaa pluralismia. Tämä koskee olennaisia kysymyksiä, jotka koskettavat ihmisen kuvaa, kuten geeniteknologiassa (näistä ongelmista myös Habermas mainitsi), mutta myös muissa luonnontieteissä. Tätä ongelmaa käsitellään useissa kohdissa päätekstiämme evankeliumien askelten myötä. Vuoropuhelu uskonnon ja tieteen välillä on todellakin tarpeen. Kuitenkin kokemuksemme mukaan uudet luonnontieteen koulukunnat**) pitää myös ottaa mukaan, tosin sanoen "ulkopuolisten tutkimus", jne. Lisäksi uskonnolliselta näkökannalta myös oivaltaminen, joka on peräisin syvien uskonnollisten kokemusten tietoisesta käsittelystä, pelkkien teologisten pohdintojen sijaan. Vain siten on mahdollista olla puhumatta toistensa ohi. Tähänastiset vuoropuhelut, jotka perustuivat vanhoihin tieteellisiin paradigmoihin (maailmakäsityksiin yms.) ja/tai rajoitettuihin käsityksiin kristinuskosta eivät yksinään ole riittävät. Myös hengentieteet voisivat hyötyä tällaisista prosessista, jossa ihmisestä tulee jälleen ihminen, sielusta jälleen sielu, se sijaan että olisi vain pelkkä kemiallinen aivotoiminto.

- Uskonnollisen tietoisuuden piti "omaksua perustuslaillisen valtion lähtökohdat…" Hän viittaa siihen, mikä perikato olisi mahdollinen ilman tätä askelta. Huomautus: Tämä nykyisten kristittyjen sovittaminen vapaiden kansalaisten arvoihin on osittain askel takaisin varhaisen kristinuskon juurille ennen kuin kristinuskosta valtakunnan uskonto 325 jKr lähtien.

Kun siis kristilliset tai uskonnolliset piirit ollessaan tekemisissä maallisten instituutioiden kanssa useimmiten mukautuivat heidän kieleensä, pitäisi nyt Harbermasin mukaan maallisesti ajattelevien ja puhuvien piirien vuoropuhelussaan kristittyjen tai uskovaisten ihmisten kanssa asettautua heidän ajattelutasolleen, sen sijaan, että vain "eliminoisivat sen mitä tarkoitettiin". Maallisesti ajattelevien enemmistön ei tulisi painostaa läpi enemmistöpäätöksiä kysymyksissä, jotka ovat uskoville tärkeitä, tutkimatta ensin tarkoin, mitä he itse voisivat oppia vastaväitteen tältä puolelta. Huomautus: Nyt siis pitäisi tiedemiesten, poliitikkojen, jne. sopeutua vuoropuhelussaan kristittyjen kanssa "tiettyyn johonkin" käsitteissä kuten "suojella luomakuntaa", "luontokappale", jopa "ihminen" jne, verrattuna käsitteisiin kuten "kosmos, biosfääri, ekologia, eliö, homo sapiens...

Habermas toivoo välittävää "kolmatta osapuolta" uskonnon ja tieteen väliin. "demokraattista valistunutta tervettä järkeä" ja tämä "post-maallisessa yhteiskunnassa", joka on valmistautunut uskonnollisten ryhmien olemassaolon jatkuvuuteen tässä yhteiskunnssa. Huomautus: esimerkiksi Saksassa tämä ei toistaiseksi toimi kovin hyvin, tai vain silloin kuin vähintään isot kirkot on kutsuttu mukaan osallistumaan keskusteluihin. Yhdysvalloissa esimerkiksi yksilöiden uskonnollista toimintaa arvostetaan yleisesti, mutta uskonnolliset arvot sen sijaan ilmaantuvat usein maallisessa yhteiskunnassa sellaisessa muodossa, että niitä tuskin tunnistaa.

*) FAZ/ SZ 15.10.2001 tai saksalainenr Internettext;
**) Katso myös meidän sivumme "Luonnontieteet ja usko Jumalaan".

***) Huomautus: Habermas ja muita filosofisia suuntauksia:

Jürgen Habermas kuului Theodor W. Adornon ja Herbert Marcusne ohella "Frankfurtin koulukuntaan", joka "kriittisellä teoriallaan" vaikutti suuresti vuoden 1968 opiskelijaliikehdintään, ja joka sisälsi tuohon aikaan muunneltuja uusmarxilaisia, valistusajan ja ateistisia ajattelutapoja.
Erityisesti Günter Rohrmoser kritisoi konservatiiviselta ja teologiselta kannalta vuodesta 1969 lähtien 1968-liikkeen teoriaa ja käytäntöä. Hän näki "Utopian" uskonnon korvikkeena (ja siten kirkon "armonopin/eskatologian" kilpailijana), ja yritti pelastaa sen verrattuna esim. Augustinuksen vanhaan oppiin "Kahdesta (Jumalan haluamasta) valtakunnasta" - uskonnosta ja valtiosta.
Sekä Frankfurtin koulukunnan edustajat että myös sen konservatiiviskristilliset ja taloudellisliberaaliset vastustajat toimivat (ja osittain vielä nykyisinkin) siten, että yksipuolisesti luetellaan kaikki argumentit, jotka kulloinkin näyttävät puhuvan tosia vastaan tai ylipäätään esitetään "vastapuoli" virheellisesti yhtenä yhtenäisenä ryhmittymänä. Näin toiset ovat jättäneet tilaisuuden käyttämättä, etsiä sitä, mikä perinteisestä arvojärjestyksestä oli ollut säilyttämisen arvoista, ja toiset laiminlöivät sen tutkimisen, mikä uusissa sosiaalisissa liikkeissä oli ideologisen vääristymän tuolla puolen oikeutettuna "emansipatorisena" motiivina. Monet ihmiset Saksassa ja muualla ovat kuitenkin sen jälkeen edistyneet tässä vuoropuhelussa, koska monet eivät enää olleet valmiita antamaan painostaa itseään vanhoihin vuoden 1968 "rintamalinjoihin". Tutkimustyössä tämä kehitys ei ole vielä riittävästi toteutunut - koska edelleenkin ilmestyy kirjoja, joissa vastustaja tehdään vastuulliseksi koko maailman pahuudesta, ja jossa oman puolen toiminta nähdään täysin tahrattomana.

Paluu hakemistoon.

Yleisiä kristillisiä näkökohtia ekologisiin kysymyksiin*).

Mooseksen kirja 1: 26-28 "Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme.**) Ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ei missään tapauksessa tarkoita - niin kuin se käytännössä muunnettiin - että ihminen voi kohdella ympäristöään vastuuntunnottomasti. Tässä puhutaan ihmiskunnan alkuperäisestä jumalallisesta visiosta, luomisen viimeisenä esiin tulleesta huipusta jumalankaltaisine ominaisuuksineen. Tämä ihmisen luonnollinen auktoriteetti, joka saattoi "nimetä" muut olennot, ja käsitellä niitä hyvin vastuuntuntoisesti. Mooseksen kirja 2:15 nimeää tämän vastuun seuraavasti: "Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä" Tämä "varjeleminen" koskee elävää luomakunta, joka kehittyy edelleen. Ihminen sittemmin (vrt. Paratiisitarina) erkani tästä yhteydestään Jumalan kanssa ja hänen luomakunnastaan ja tuli itsekkääksi. Nyt kun tämä perusta oli poissa, ihmisen piti työstää koko henkinen perusta uudelleen paratiisin auktoriteetin sijaan.

Myös uudessa testamentissa luomistapahtuma oli tärkeä: Roomalaiskirjeissä 1:20 sanotaan: "Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan." Roomalaiskirjeet 8:19 "Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä" Roomalaiskirjeet 8:22: "Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa." Markus 16:15 Ja hän sanoi heille: ""Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." (katso myös Kirje kolossalaisille 1:23)
Nyt Jeesus Kristus auttaa. Mutta hänkään ei ota pois ihmisen vastuuta lähimmäisistään ja elävistä olennoista, vaan auttaa ihmisiä: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (Matt. 5:48) , ts. niin kuin alunperin oli ajateltu - vastuuntuntoinen"Jumalan kuva".**** Näin luominen tulee yhdeksi jälleen. Mutta se edellyttää, että ihminen myös hyväksyy tämän avun. Roomalaiskirjeissä 1:20 sanotaan jopa, että jos joku jatkaa elämistä ilman Jumalaa, sitä ei voi "puolustella".

Johanneksen ilmestyksessä (katso päätekstimme 2.osa) kerrotaan katastrofien kehittymisestä, jotka saattavat kohdata osaa ihmiskunnasta ja luonnosta Ilmestyskirjassa ei anneta anteeksi ihmiselle eikä rohkaista häntä aiheuttamaan monien lajien kuolemaa tai muihin katastrofeihin. ***) Päinvastoin Ilmestyskirjassa tällaista kevytmielistä sivilisaatiota tarkastellaan hyvin kriittisesti.
Ilmestyskirja ei muuta Uuden testamentin muun osan myönteisiä visioita, kuten esim. Vuorisaarnassa (Matt. 5 "Autuaita kärsivälliset: he perivät maan...")

"Kreationismiin", joka on erityisesti levinnyt englanninkieliseen maailmaan: sivumme ei edusta itään -"ismiä". Maailman ja ihmisen luominen antaa todella aavistaa puhtaan sattuman sijasta jumalallista viisautta. Katso myös sivuamme "Luonnontiede ja jumalausko". Myös epäilys useita epävarmoja arkeologisia tai maapallon historian aikamääriä kohtaan on sallittu. Mutta niiden, jotka edelleen ovat ymmärtäneet "7 luomispäivää" Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 7 päivänä nykymerkityksessä 24 tunniksi, tulisi tunnistaa tämä tulkinnaksi: uskon ei pitäisi seistä tai kaatua siinä. Nykyaika edellyttää valmiiksi muodostuneen tai luodun maapallon sekä sen nykyisen kierron, mitä ei alussa ollut ollenkaan. Jo Raamatussa itsesään määritellään "Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä". 7 päivän on täytynyt hyvinkin merkitä jotain todellista, mutta "ajanjaksoilla", "luomissykleillä" ei ole lähemmin määriteltyä kestoa. Arvioituja, kattavimpia luomisprosesseja, kuten myös lyhyempiäkin tarkastellen, pitäisi uusien löytöjen valossa pian olla vähemmän kestävää kuin monet tähänastiset arkeologiset kuvaukset. Raamatussa on riittävästi vihjattu, että Jumala pystyi jo ennen Moosesta ilmestymään ihmisille, kuten Henok ja Nooa. Meidän nykyinen luomishistoriamme voisi olla ulottunut vanhaan, suulliseen, myöhemmin kirjalliseen perimätietoon sellaisista, aidoista lähteistä, joista osia on säilynyt myös muihin kulttuureihin. Tutkimuksessa ovat tunnettuja esim. muutamat, silmiinpistävät yhtäläisyydet sumerilaisen Gilgames-eepoksen kanssa. Tämä ei tarkoita, että Ensimmäisen Mooseksen kirjan tulisi olla siitä jäljennetty. Mutta se muistuttaa siitä, että Aabraham oli lähtöisin Mesopotamiasta.

*) Tämä WWW-sivu ei ole poliittinen. Tässä keskutellaan vain yleisistä näkemyksistä eikä anneta mitään ohjeita nykypäivän poliittisiin kysymyksiin.

**) Tämä voitaisiin nähdä yhtenä pan-en-teistisen lähestymistavan („Jumala on myös löydettävissä hänen luomisessaan"), eikä panteismiin sekoittaen („Jumala on kaikki"). Jumalan suorin suhde luomiseen ruumillistuu tässä tosin ihmisen avulla (vertaa myös Joh 14:21, 14:23, 15). Juuri tämä tulee voimaan vasta tässä laajuudessa käytännössä, kun ihminen tulee aina tietoisemmaksi tästä ja hän Kristukselle aina tutummaksi. Myös ilo luomisesta voi viedä Jumalan luo, mutta sellaisessa luomismystiikassa ovat sen sijasta mahdollisia myös suuret harhatiet, missä Jumala olisi vain sana omille, aineellisille tehtäville ja toiveille.

***) Tämä voi olla itsestään selvää saksankielisellä kielialueella, mutta Yhdysvalloissa esimerkiksi ei ole selvää kaikille.

****) Tietoisuuden kehittämisen mahdollisuuksia käsitellään Jeesuksen elämän askelten pohjalta päätekstissämme osa 1. Aikaisempaan vaistonvaraisempaan oppimistapaan verrattuna ihminen voi nykyisin oppia tietoisemmin esim. tunnistamaan taas vahvemmin oman elinpiirinsä, ympäristönsä ja maapallon keskinäisiä yhteyksiä. Hän voi tällöin löytää myös "verkottuneen ajattelun" (käsitettä käytti mm. Frederic Vester, joskin eri pohjalta), tai "monitekijäisen ajattelun" (Dörnerin käyttämä käsite monimutkaisten ekologisten syy-yhteyksien tutkimisessa) tähän soveltumattoman vanhan "suoraviivaisen" eli "monokausaalisen" ajattelun sijaan ("1 syy  → 1 vaikutus"). Ks. myös sivumme "Tietoisuus, aivotutkimus ja vapaa tahto"; sekä sivut "Eettisten arvojen perusteet", "Kristillisiä näkökohtia taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä", "Yleisiä kristillisiä näkökohtia yhteiskunnasta ja politiikasta", "Kristinusko ja filosofia..."

Paluu hakemistoon.

 

 Syntymätön elämä *.

Ihmisen elämän alku:

Konservatiiviset ja myös kriittiset kristityt ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että ihmisen elämä alkaa hedelmöittymishetkestä.

Raamattu osoittaa monin tavoin ihmisen elämän yksikkönä, alkaen hänen jumalallisesta alkuperästään, jatkaen elämää sukupolvien läpi, mukaan lukien yksilön kehitysvaiheet. Raamattu ei puhu "elämästä ilman arvoa, tai ilman ihmisarvoa" riippumatta siitä onko kysymys syntymättömästä, vanhasta tai sairaasta ihmisestä.

Prof. Böckle nimeää teoksessaan "Handbuch der christlichen Ethik" joitain teologeja, jotka katsovat munasolun kiinnittymisen kohdunlimakalvolle olevan hedelmöittymishetken sijaan elämän alkamishetki.
Moderni luonnontiede haluaisi olla useimmiten vapaa arvoista. Mutta myös tieteelliset löydökset osoittavat vain liukuvan siirtymän hedelmöitetystä munasolusta aikuiseksi ihmiseksi. Mikä ikinä katsotaankin elämän alkuhetkeksi ja yhteiskunnan rajojen asettaminen sille, on puhtaasti mielivaltaista. Näin esim. sikiönkehityksen tutkija Erich Blechschmidt: aiempi Haeckelin olettama "biogeneettinen laki", jonka mukaan sikiö seuraa eläimen evoluution kehitystä, on vanhentunut: jokainen elin kehittyy suunnitelman mukaisesti ihmisessä. Nykyisin sikiön reaktioita voidaan kuvata ultraäänikameroilla. Samoin perinnöllisyystutkija Prof. L. Lejeune painotti, että heldelmöitynyt munsolu sisältää jo aikuisen ihmisen elimistön suunnitelman. Voisimme kutsua sitä tuon suunnitelman fyysiseksi vastaosaksi. Aivotutkimuksessa, kehitysneurologia ja psykologia raportoivat samanlaisia tuloksia. Kokonaisvaltainen ja ennakkoluuloton tutkimus löytää tietoisuuden ja muistin tapahtumia jo aikaisemmilta ja aikaisemmilta kehitysvaiheilta.
Niinpä arvojen asettaminen on merkityksellistä myös uskonnollisten rajojen ulkopuolella.

Toinen kysymys on kuitenkin kuinka käsitellä näitä näkemyksiä.

Vanhan testamentin käsky "Älä tapa" - Toinen Mooseksen kirja 20 - ymmärrettiin Vanhan testamentin aikaan merkityksessä "Sinun ei pidä murhata". Myöhemmin mielipiteet vaihtelivat siitä, mitä on murha ja mitä tappaminen. Laajimmassa mielessä käskyn merkitystä noudatetaan koskemaan kaikkea ihmilillistä elämää, ja kasvissyöjät noudattavat sitä koskemaan myös eläimiä. Uskontojen välisen "World Ethosin" ** moderni lähestymistapa sisältää mallin "kaiken elämän kunnioittamisen kulttuurista".

Joka tapauksessa - niin kuin jokaisessa rehellisessä raskausajan neuvolassa tapahtuukin, niin mielellään kuin ne antavatkin apua lapsen syntymään, myös suhtautuvat vakavasti yksittäisten henkilöiden elämäntilanteeseen ja kaikkien niiden, jotka ajattelevat aborttia, pelkoineen, huolineen, omantunnontuskineen, jne., sen sijaan, että tuomitsisivat heidät kaikki kadotukseen. Naiset eivät tee useimmiten päätöstä abortoimisesta mitenkään "helposti". Olisi myös ajateltava miesten ja naisten yhteisvastuuta, sen sijaan, että ongelma lykätään kokonaan naisten harteille.

Jos tarkoitus on minimoida aborttien lukumäärä, silloin on yhteiskunnallisesti tehtävä kaikki mahdollinen lasten kanssa elämisen helpottamiseksi. Tämä tarkoittaa niihin sosiaalisiin ongelmiin tarttumista, jotka nykyisin aiheuttavat osan aborteista, sen sijaan, että lastattaisiin vielä enemmän kuormaa.

Oikeudelliset kysymykset *:
Jeesus esitti ihmisille tietoista eettistä käytöstä, joka perustuu tietoisille päätöksille, sen sijaan, että toimittaisiin ulkoisen lain tai tapojen mukaan, kuten oli tapana Vanhan testamentin aikana.

Silti oikeudelliset normit voivat antaa suojan eettisissä kysymyksissä, kuten on tarkoituksena lähes kaikilla laeilla elämän alueella.
Kansainvälisesti vertaillen rikoslailla,(esim. Saksan aborttilaki § 218) oli se sitten ankara tai liberaali, näyttää olevan vain vähän vaikutusta aborttien määrään. Sen vuoksi, kuten jo mainittiin, lisäponnistelut ovat tarpeen asian ratkaisemiseksi.

Yhteys geenitekniikkaan ja hedelmöittymislääketieteeseen:

Tieteellinen tutkimus ja keinohedelmöitys "käyttää" sikiöitä myös. Joissain maissa tätä yritetään rajoittaa lailla.

Seuraukset muille elämän alueille:

Kun kysymyksessä on elämän suojeleminen, pitäisi siten ottaa huomioon myös kaikki vaarat, joille jo syntyneet ovat alttiina - ja erityisesti ne vaaratekijät, joille sekä syntynyt että syntymätön elämä altistetaan. Ympäristöongelmat vaikuttavat äiteihin ja sikiöön jopa voimakkaammin kuin muihin. Syntymättömän elämän puolustajat usein unohtavat tämän asian, samoin kuin monet ympäristöaktivistit ohittavat aborttiongelman. Tilanne, joka huolestutti esim. Saksan televisiotoimittaja Franz Altia jo vuonna 1985.

*) "Kristuksen tiet" ei ole mikään poliittinen WWW-sivusto. Näillä sivuill kerrotaan asioista vain yleisten mittapuiden mukaa asettamatta kenellekään mitään poliittisia vaatimuksia.
**)Katso myös kappaleemme: "Eettisten arvojen perusteet".

 

Paluu hakemistoon.

1. osa: Evankeliumien askeleet    /    2. osa: Evankeliumien askeleet    /    4. osa: Vanha testamentti ja vuoropuhelu muiden uskontojen kanssa

Sähköposti: Pyydämme kirjoittamaan mahdollisuuksien mukaan saksaksi tai englanniksi. Muussa tapauksessa pyydämme kirjoittamaan lyhyitä lauseita ja mainitsemaan kielen, jolla kirjoitatte.

Kotisivulle

 

Viitteitä muihin kieliin ja tekijänoikeudet:

Muunkieliset Internet-sivut: http://www.Christuswege.net (saksa) ja http://www.ways-of-christ.net (englanti). Muut kielet lisäksi: Homepage. Saksan- ja englanninkielisiä sivuja päivitetään jatkuvasti ja ne sisältävät myös sivun "Muutokset", sekä lisäsivuja Tämän Internet-sivuston sivuja saa tulostaa ja kopioita välittää edelleen, mikäli sisältöä ei muuteta. Muun kuin englannin- ja saksankielisiä versioiden käännöksiä ei ole tarkistettu.

Käytetyt lyhyet sitaatit ja huomautukset Raamatusta - eri käännösten pohjalta uudelleen käsitelty - ovat täydennyksiä Päätekstin vastaaviin kappaleisiin Nämä kohdat eivät kuitenkaan korvaa kokonaisten evankeliumien kappaleiden tai Ilmestyskirjan osien opiskelua tai mietiskelyä niiden pohjalta
. Sen vuoksi on suositeltavaa käyttää Raamattua tai Uutta testamenttia ohella.