Kristuksen tiet

Riippumaton infosivu,
jossa uusia näkökohtia useilta
tutkimusaloilta ja kokemuslähteistä.

Kotisivulle: lisätietoa ja muiden kielten versioita.

 

Kristuksen tiet ihmisen tietoisuudessa ja maan päällä.

Kaikkien osien sisällysluettelo.

1. osaan: Kappale evankeliumien luvuista - napsauta tästä.

2. osaan: Johanneksen ilmestyskirja - napsauta tästä.

3. osaan: Erilaisia aiheita, elämänkysymyksiä - napsauta tästä.

Tämä on 4. osa: Vanha testamentti ja vuoropuhelu muiden uskontojen kanssa.

(Tämän hakemiston) alempana olevia linkkejä varten sivun pitää olla kokonaan latautunut.
1.  Vanha testamentti, juutalaisuus ja Jeesus Kristus
1b.Zarathustra
3.  Jeesus Kristus ja Islam, korjattu
4.  Buddhalaisuus
4b.Hindulaisuus
--- Tietoja:  Jeesus Kristus ja taolaisuus &konfutselaisuus. 
14.Yleiset luonnonuskonnot.

Uskonto1) ihmisen ja Jumalan välisenä yhteytenä – kuljettaessa Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Viitteitä muihin versioihin ja tekijänoikeudet:
Sähköposti.

 

Vanha testamentti, juutalaisuus ja Jeesus Kristus…

Sekä otteita päätekstistä ja täydennyksiä.

Tämä lisäsivu on tarkoitettu Vanhan testamentin ja eri uskontojen välisen vuoropuhelun ymmärtämistä helpottamaan. Vanhan testamentin kirjoituksia ei kuitenkaan ole tässä käsitelty yhtä laajasti kuin evankeliumeja ja Apostolien tekoja päätekstissämme.

Pyhien kirjoitusten suhteesta tosiinsa.

Jeesus ja hänen opetuslapsensa viittasivat usein pyhiin kirjoituksiin, jotka heidän kuulijansa tunsivat. Näihin kuului myös Vanha testamentti. Vanha testamentti sisältää lakikirjat, historialliset kirjat, runo- ja mietekirjat (psalmit) ja profetaaliset kirjat. Jeesus ja hänen opetuslapsensa selittivät, että heidän työnsä ei ollut mitätöidä Vanhan testamentin sisältöä, mutta se ei myöskään ollut näiden kirjoitusten tulkitseminen, vaan ensisijaisesti opettaa elämään välittömässä yhteydessä Jumalaan ja Kristukseen. (Katso myös. "Eettisten arvojen perusteet" ja "Kristuksen tiet" -sivuston pääteksti.) Näin saadaan Vanhaan testamenttiin verrattuna uusia näkemyksiä.

Uudessa testamentissa on monia epäsuoria viittauksia myös muihin sen ajan uskonnollisiin suuntauksiin. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa puhutaan usein niistä, jotka tunsivat gnostilaisen filosofian, kun haluttiin selventää päinvastaista kristillistä oppia. Yksi esimerkki on tämä "hän oli todellinen valo..." (Joh.1) jotkut Paavalin kirjeistä ottivat huomioon tiedon, joka ihmisillä oli vanhoista mysteeriuskonnoista, jotka joskus olivat tutumpia kuin juutalaiset traditiot. Henkilö, joka ei tunne näitä traditioita, ei sitä huomaa. Näissä Uuden testamentin kohdissa ei langeteta tuomiota kokonaisvaltaisesti kaikille ei-juutalaisille vanhoille kirjoituksille. Tuomiot on julistettu vain konkreettisille degeneroituneille kulteille ja niiden väärinkäytöksille, varoittamaan maan ihmisiä näistä teistä. Lähetystyön vanhempi ja oikeampi menetelmä oli puhua ihmisille siten, että he saattoivat ymmärtää, sen sijaa että olisi odotettu heidän pystyvän unohtamaan koko taustansa - mikä olisi todennäköisemmin luonut lisätaakkaa heidän tietoisuudelleen lunastuksen sijaan, joka parantaa kaikki taakat. Muuta syntyperää olevien ei vaadittu omaksumaan koko juutalaista traditiota. He olivat silti juutalaisten kanssa tasavertaiset (vrt. Apostolien teot 15, 19). Siitä huolimatta opetuslasten keskuudessa kiisteltiin tästä kysymyksestä, jota tapahtuu vielä tänä päivänäkin.

Jeesuksen työ oli tosin tässä muodossa siihen aikaan ajateltavissa vain Jumala-uskon taustalta sekä toiveista perustavanlaatuiseen, myös muuta maailmaa kohtaavaan muutokseen, kuten profeetat Israelissa olivat ennustaneet. On todellakin hyvin mahdollista myös esittää kristillisyys Vanhan testamentin sijaan muiden uskontojen traditioiden pohjalta. Tätä yritti esim. Mani, manilaisten uskonnon perustaja, joka levisi laajalle Aasiassa, jota myöhemmin kirkot vainosivat ja nykyisin käytännössä hävinnyt kokonaan. Samoin se oli lähtökohtana monoteistiselle Zarathustran uskonnolle Persiassa. Emme käsittele tässä lähemmin hänen oppinsa kysymyksiä.

Juutalainen uskonto (juutlaisuus) on tuonut heprealaisessa raamatussa Talmudissa, esiin perusteet (Mischna) ja kommentit (Gemara) - sekä Babylonian että Jerusalemin versioissa. On olemassa myös erityisten koulukuntien mystisen esoteerisia kirjoituksia kuten: Zohar (Sohar) / Sepher Jezirah. Viimeksi mainittujen sanotaan olevan peräisin 1400-luvulta, ne voivat kuitenkin olla vanhempiakin. Jotkut muistuttavat muinaisegyptiläisiä kirjoituksia. Nykyisin on olemassa myös juutalainen mystiikka.

Jumalan kuvasta

"Aabrahamin Jumala" koettiin niin perheen, heimon ja kansan henkilökohtaisena jumalana kuin maailmankaikkeuden jumalana. Tämä usko otettiin vastaan vasta ajan myötä tiukan monoteistisessa muodossa, johon profeetat yhä uudestaan kutsuivat. * Aluksi Jumalaa kutsuttiin Vanhassa testamentissa nimellä "Elohim" (kirjaimellisesti "jumallallisen Luojan henki"). Seemiläisillä sanoilla "Elohim" ja "Allah" (Jumalan nimitys islamissa) on varmasti sama alkuperä, kuten niin ikään kanaanilaisten "El":illä.

Nimi Jahweh/ Jehovah/ JWHW esiintyy Vanhassa testamentissa vasta myöhemmin.. Kun Jumala tuli lähemmäksi aikakausien kuluessa, Lorberin ja Steinerin mystisten ja hengentieteellisten lähteiden mukaan, syntyi Jumalan kokemus Jehovah'ina Käännökset valitettavasti käyttävät aina samoja nimityksiä, vaikka alkuperäisissä on useita eri nimityksiä Jumalalle. Näin on kulloinkin siirtynyt erilaisia kokemuksia ihmisten kautta eri aikoina. Todelliset Jumala-kokemukset Jehovana ovat ajoittain mahdollisesti sumentuneet, ja joskus jopa negatiivisina johtaneet ihmisiä harhaan. Tämä ilmiö oli havaittavissa monissa uskonnoissa, että esimerkiksi ihmiset joiden usko oli heikko, jotka olivat täynnä vihaa, eivät olleet valmiit vaihtamaan mielipiteitään profeettojen sanojen johdosta. Näin kaikki yksityiskohdat Vanhassa testamentissa eivät välttämättä viitanneet todelliseen „Jahween" tai „JHWH" kuten asian ilmaisi Prof. J. J. Hurtak/ USA. Mutta tämä ei tarkoita, että jokaista Vanhan testamentin tapahtumaa voitaisiin arvioida nyky-yhteiskuntamme inhimillisen logiikan perusteella. Jumala tietää paremmin kuin me, mitä hän tekee ja miksi - ja mitä hän haluaa ihmisten tekevän ja miksi.

Messias-usko ja Kristus

Sana "Christos" on mainittu jo Septuagintassa, kreikaksi käännetyssä, juutalaisten 3./2. vuosisadalla EKr kirjoittamassa heprealaisessa Raamatussa juutalaisille ja tarkoittaa samaa kuin „Meschiach", ennustettu Messias. Tämä ei siis ole Paavalin keksintö, niin kuin jotkut nykykirjailijat ovat uskoneet. Kirjoituskääröt, jotka löydettiin luolasta Kuolleen meren läheltä (Qumran) osoittavat, että hurskaat juutalaiset juuri vuosikymmeninä/vuosisatoina ennen Kristusta olivat odottaneet messiaanista rauhan valtakuntaa, kuten Jesaja 11 kuvailee. Mutta jo tuona aikana oli eriäviä mielipiteitä koskien Messiaan luonnetta - aivan kuten Jeesuksen opetuslapsilla oli vaikeuksia ymmärtää, että uusi "kuningaskunta" ei ollutkaan kansallinen kapina Rooman valtakuntaa vastaan, vaan hengellinen kehitys, joka tulisi muuttamaan kaiken - "taivaan valtakunta".

Qumranin yhteisön on usein sanottu kuuluvan essealaisiin. Mutta tarkkaan ottaen se oli itsenäinen yhteisö, jonka opit olivat lähellä essealaisten oppeja. Heillä oli hyvät yhteydet kaikenlaisiin eri koulukuntiin, ei ainoastaan rauhallisiin essealaisiin vaan myös itsenäisiin sotaisiin "zeloteihin" sekä farisealaisiin Jerusalemissa (jotka antoivat heille jopa hädässään temppeliaarteen hakemistot, ilmeisesti heitä huolimatta eriävistä mielipiteistä pidettiin hyvin luotettavina). Yhteisösääntö 1QS sisälsi tiedot Messiaan odotuksesta. He odottivat jopa 2 Messiasta tai 2 polveutumislinjaa Messiaasta, jonka sen ajan lain mukaan saattoi koskea myös Jeesusta: Josefin kautta, joka oli Daavidin sukua ja Marian, joka polveutui Aaronista. (Tämän mainitsee esim myös Carsten Peter Thiede, joka Israelin antiikkivairanomaisten toimeksiannosta tutkii näitä kirjoituskääröjä).
Michahin 5,1 ennustuksen mukaan, että Messias tulisi Bethlehemistä, ei näytä näissä piireissä olevan paljon merkitystä. Silti esimerkiksi Matteuksen evankeliumi viittaa siihen. Monet olisivat taipuvaisia pitämään sitä Matteuksen omana keksintönä, koska Jeesus oli kotoisin Nasaretista. Mystisvisionäärisistä lähteistä*), erityisesti Jakob Lorberilta, jolla 1800-luvulla ei ollut mitään syytä kumota näitä väitteitä, saamme tietää, että Jeesus oli kotoisin paikasta nimeltä Betlehem, mutta ei nykyisestä Betlehemistä, vaan Betlehemistä jota nykyisin ei enää ole, Nasaretin lähistöltä.

Yhdellä profeetta Danielin (9:25) kirjoituksissa viitataan Jeesukseen: Ohjeista 2. Jerusalemin rakentamiseen (ks.. Nehemia 2:18; noin. 445 EKr.) "voidellun" kuolemaan kuluisi 69 "viikkoa". Jos näillä "viikoilla" tarkoitetaan todella "vuoden viikkoja" (vrt. "sapattivuosien" merkitys), silloin se todellakin viittaisi suunnilleen siihen aikaan, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin.

Ajatus on peräisin Rudolf Steinerilta ja on kenties kristilliseen yhteisöön kuuluvien teologien vaikea ymmärtää, mutta kenties sitäkin mielenkiintoisempi muille kulttuureille. Ajatus on, että Kristus oli olento, joka oli tunnettu esikristillisissä legendoissa, joka ilmaisi itsensä hindujen Vishwas Karmana, parsilaisten Ahura Mazdana, egyptiläisten aurinkolumalana Osiriksena, kelttien Belemiksenä = Baldur, Apollo. Katso myös tämän tekstin kappale "Alussa oli sana…"
Katso myös Rudolf Steinerin esitelmäkokoelmat:"Die Geistigen Wesenheiten in den Himmelskörpern", 1912; "Vorstufen zum Mysterium von Golgatha", 1913, 1914; "Von Jesus zu Christus"; "Christologie". *)

Myöhemmin, 2000 vuotta sitten näemme Kristuksen fyysisen inkarnaation maan päällä, mittapuuna, maailman evoluution käännekohtana, ottaen tämän ja ihmiskunnan itseensä, sisällyttäen uudelleen elämäänsä. Vanhat kultit olivat osittain degeneroituneet, aivan kuten kristillisyys myöhemmin myös muuttui pinnalliseksi, mutta tutkimukset tähän suuntaan voisivat silti olla mielenkiintoisia. Kristus näyttäisi olevansa jotain, joka ei sovi hänelle joskus ajateltuun rooliin tietyn uskonnollisen yhteisön voiman takaajana. Olento, joka vain edustaa uudistettua ihmisyyttä, Golgatan "uutta Aatamia".

*) myös Vanhan testamentin aikaan pätee sama, että tutkimus voi löytää arvokkaita herätteitä, kun vanhojen innoittavien/visionääristen kirjoitusten ominaisluonne ymmärretään ja huomioidaan, tässä tapauksessa Rudolf Steinerin ohella myös esim. Anna Katharina Emmerich, "Das Geheiminis des Alten Bundes". "Vedenpaisumusta edeltävä aika" ja Uuden testamentin aika: esim. Jakob Lorberin kirjoitukset: www.lorber-verlag.de ; sekä Rudolf Steiner. Mystikkojen tietojen mukaan myös joidenkin väitteet voidaan kokonaan unohtaa, koska Jeesusta historiallisena henkilönä ei koskaan ollut olemassa, tai että hän olisi ollut vain yksinkertainen kulkijasaarnaaja.

Lisää päivityksiä English/ Deutsch.

Paluu hakemistoon.

 

Zarathustra.

Parsilaiset ovat säilyttäneet Zarathustran alkuperäiset opit pyhissä kirjoituksissaan Zend Avestassa. Tämän uskonnon tutkijat Intiassa ovat saaneet selville, että tämä uskonto on vanhempi kuin länsimaiset tutkijat otaksuivat niin, että antiikin ajan historiankirjoittajat olivat oikeassa. Lisäksi ilmeni, että tässä uskonnossa ei ollutkaan alunperin kyse vain kosmisesta kamppailusta valon ja pimeyden välillä, joka sitten myöhemmin virtasi gnostilaisuuteen. Vaan persoonallinen Jumala, Ahura Mazda nimeltään, seisoi "Ylihyvänä" näiden kosmisten voimien yläpuolella. Jumalan persoonatonta puolta kutsuttiin "Ahuksi". (Seuraavasta osoitteesta tästä uskonnosta kiinnostuneet voivat saada lisätietoja; Mazdayasnie Monasterie, Mustafa Bldg., Sir Pherozeshah Mehta Rd., Bombay 400001, Indien.). Toisaalla saatiin selville, että iranilaisissa versioissa oli viitteitä Noaan, jotka täsmäsivät Raamatun kertomusten kanssa. Vaikutelmamme on, että Zend Avestalla on jotain yhteistä ainakin eräänlaisena ihmiskunnan alkuilmestyksenä ennen vähäaasialaista vedenpaisumusta, ts. vanhimman Jumalauskon kanssa, joka myös tässä degeneroituneessa kulttuurissa säilytti Nooan. Abraham ei ollut ensimmäinen, joka kunnioitti yhtä Jumalaa. On olemassa viitteitä siihen, että alkuperäinen muoto tästä uskonnosta oli kirjallisessa muodossa ennen vähäaasialaista vedenpaisumusta, ja on olemassa myös mahdollisuus, että nämä tekstit jonain päivänä näiltä vanhoila ajoilta löydetään. Mystikko Lorber nimitti yhtä näistä kirjoituksista nimellä "Seanthiast Elli"; Jumala olisi ilmestynyt ihmisille ennen vedenpaisumusta "Abedam"ina, kuten hän myöhemmin raamatullisen Melchisedekin kautta vaikutti.
Jotkut muslimiteologit Iranissa laskevat parsilaiset Koraanin "Kirjoituksen kansoiksi", kuten juutalaiset ja kristityt, toisin sanoen ei kuuluviksi "epäuskoisiin" vaan niihin, jotka uskovat yhteen ja samaan Jumalaan, josta heidän profeettansa heitä usein muistuttavat. Luonnollisesti on myös tämä uskonto menettänyt alkuperäistä hengellistä syvyyttään, kuten niin monet muutkin uskonnot, joka sitten vasta nykyisin pitää paljastaa uudelleen.

Mani (216-267) yritti yhdistää kristillisyyden Zarathustran uskontoon. (....). Tässä ei arvoida sitä lähemmin. Katso aiheesta seikkaperäisemmin saksa- tai englanninkielisestä tekstistä.

Paluu hakemistoon.

 

Jeesus Kristus ja Islam.

Uskontojen välinen dialogi

Tämä on kirjoitus uskontojen välisen paremman ymmärryksen ja rauhallisen uskontojen välisen dialogin puolesta, mitä on ollut olemassa jo monia vuosia. Nämä huomiot eivät pyri selittämään islamia kokonaisuutena, varsinkin kun islamin sisällä on eri koulukuntia.

Koraani *) ja muut kirjoitususkonnot

Islam merkitsee "alistumista (Jumalan tahtoon alistumista)", myös "antautumista (Jumalalle)". 
Islamin pyhien kirjoitusten, Koraanin uskotaan olevan inspiraation sanelemia, Jumalan profeetta Muhammedille välittämiä tai Gibrilin, joka voidaan samaistaa kristinuskossa tunnettuun arkkienkeli Gabrieliin.
Ennen kaikkea Koraanilla on keskeinen merkitys. Sen lisäksi selityksessä on merkitystä myös muilla traditioilla (sunna; sananmukaisesti "tapa"), jotka ovat välittyneet profeetan ajoilta (hadith). Profeettakin on omalta käytökseltään ihminen, ei jumala. On myös huomattava, että niin kuin kristittyjäkin, on olemassa myös muslimeja, jotka eivät tunne tarkasti pyhiä kirjoituksiaan.

Kristittyjä ja juutalaisia puhutellaan Koraanissa osittain myös suoraan "te kirjan kansa" (esim. suura 4,171*) ja "te Israelin lapset". Niin he voivat myös harrastaa Koraania, vaikkeivät yleensä harrastakaan. Uskontotieteessä käsitellään kaikkien uskontojen pyhiä kirjoituksia ja tutkitaan muun muassa niiden selityksen historiallista kehitystä. Pyhiä kirjoituksia pitäisi joka tapauksessa tutkia kunnioituksella. Yksi muslimien Koraanin osa – kommentaattoreiden mukaan Koraanin alkumuoto, jota säilytetään tarkasti Jumalan luona – on olemassa, jota voivat lukea vain puhtaat enkelit ja puhtaat ihmislähettiläät, ja toinen osa taas on näiden tulkitsema, niin että maanpäällinen Koraanin lukija voisi olla puhtaassa olotilassa.

Profeettaa pidetään tietyksi "ajaksi" (tai väliajaksi; toinen käännös: väliajan jälkeen) lähetettynä, jolloin lähettiläitä ei ole ollut. (suura 5,19*). Koraani erottelee uskovat profeetta Muhammedin opin mukaisesti "kirjan kansaksi" ja "ei-uskoviksi". "Kirjan kansana" pidetään erityisesti juutalaisia ja kristittyjä, jotka perustavat muslimien ohella samaan traditioon, joskus myös zarathustralaisia (suura 22,17*). Sillä Koraani hyväksyy myös toisen ketjun "profeettoja", jotka kaikki opettavat samaa oppia yhdestä Jumalasta, tuonpuoleisesta tuomiosta ja rukouksesta kansan ja heidän aikansa puolesta (esim. suura 6, 83-92; suura 7, suura 4,136*). Sikäli kuin näiden uskontojen ihmiset uskovat samoihin periaatteisiin, Koraani itse ei laske heitä ei-uskovien joukkoon (mm. suura 5,48*). Islamin ensimmäisinä vuosisatoina kristittyjä ja juutalaisia ei pakotettu kääntymään islamiin (Koraanin opin mukaisesti, "Ei uskontoon pakoteta", katso suura 2, 256*).
Aabrahamia pidetään yhtenä hanifeista, jotka löysivät yksittäin suoraan todellisen uskon yhteen Jumalaan.

Allahilla – esi-islamilaisessa vanhassa arabiassa al-ilah – on seemiläisenä sanana varmasti sama alkuperä kuin "Elohimillä", joka on heprealaisten Moosesten kirjojen jumalan nimitys.

"Ei-uskovina", sananmukaisesti suunnilleen näkyvistä peitettyinä, pidettiin tiukassa mielessä profeetta Muhammedin aikana polyteistejä tai epäjumalanpalvojia, joita vastaan hän taisteli Arabiassa, ja joista myös jo juutalaisten ja kristittyjen Raamattu oli varoittanut. Laajemmassa merkityksessä nyky-islamissa ei-uskovia ovat ne, jotka eivät usko yhteen Jumalaan ja tuomiopäivään. Joskus käsitettä käytetään nykyään väärin kokoavasti kaikista ei-muslimeista, ja joskus jopa toisen suuntauksen muslimeista.

Jeesus Kristus Koraanissa

Jeesus mainitaan Raamatun ohella myös Koraanissa (7./ 8. vuosisata jKr.); siellä on yhtäläisyyksiä ja eroja. Huomattakoon, että Koraani tunnustaa Jeesuksen useissa kohdissa profeetaksi, Jumalan lähettilääksi ja Jumalan "Sanaksi" tarkemmin määrittelemättömässä merkityksessä ja Jumalan hengeksi (suura 4,171), "joka on luotu kuin Aadam" (suurat 2, 3, 5…). Häntä pidetään hyvin ymmärretyssä islamissa joka tapauksessa enempänä kuin mitä monet kristityt teologit käsittävät pitäessään Jeesusta vain sosiaalisena uskonpuhdistajana. Vain oppia Jeesuksesta Jumalan poikana myöhemmän kolminaisuusopin kehyksissä – minkä kristityt jo Muhammedin aikana ymmärsivät hyvin maallisesti – Koraani ei hyväksynyt. Kristittyjä, jotka olisivat voineet selittää niin autenttisesti sen, mitä alun perin tarkoitettiin myös niiden ihmisten ymmärtää, joilla oli eri lähtökohta, oli tuskin enää lainkaan (esim. suura 6,101*). Roomalaiskirjeessä 1:4 sanotaan, että Jeesukselle "pojaksi asetettuna" annettiin pyhyyden hengen voima eli se ei ollut synnynnäinen. 
Kristityt voisivat itse asiassa olla samaa mieltä siitä muslimien käsityksestä, että Jumala ei ole syntynyt ja Jeesuskaan ei ole syntynyt vaan luotu. Edelleen käsite "logos" (kreikkaa), joka tarkoittaa Raamatussa juuri jumalallista alkuperää tai Jeesuksen Kristuksen lähettämistä, on evankeliumeissa käännetty myös sanalla "Sana" (katso yllä), jota Jeesuksesta käytetään myös Koraanissa. Onkohan Koraanin innostavissa esimerkeissä – samoin kuin Raamatussa – piilossa salaisuuksia, joita eivät muslimit eivätkä kristityt ole vielä täysin tutkineet ja riitelevät siksi hyödyttömästi käsitteistä? Myös siellä missä kristityt esittävät nämä opit niin, että heidät voidaan ymmärtää "monijumalaiseksi opiksi", tämä ei vastaa sitä tapaa, mitä Jeesus itse opetti: "Rukoilkaa minun nimessäni (se merkitsee: sisäisesti Jeesukseen liittyneinä) Isää (Jumala)", Raamattu, Johanneksen evankeliumi 15:16.Jeesuksen elämässä kaiken keskipisteenä on Jumala, jonka kanssa hän oli tiiviisti liittynyt yhteen, ja jonka luo juuri hän voi johtaa ihmisiä.

"Logos"-käsite (kreikkaa, Johanneksen evankeliumin 1. luvussa "Jumalan Sana" on käsite, joka siinä yhdistetään Kristukseen) tulee esille Paretin Koraani-käännöksessä (saksaksi) riippumatta Jeesuksesta, mutta se ymmärretään toisissa Koraanin julkaisuissa Jumalan "asiaksi" tai Jumalan "käskyksi" (suurat 13,2 ja 13,11*).

Koraani näkee Jeesuksen "kuten Aadamin", jonka Jumala loi maasta (suura 3,59*) ja puhuu Jumalan hengen lähettämästä "lähettiläästä", joka välitti Jeesuksen neitseellisen syntymän Mirjamista (Maria; suura 19,17-22*). Kristillisessä versiossa Herran enkeli ilmoitti Jeesuksen syntymisen Pyhästä Hengestä. Myös Koraanissa mainitaan, että Jeesusta vahvisti Pyhä Henki / pyhyyden Henki (suura 5,110*).

Koraani ilmoitti nuorelle Jeesukselle hänen ylösnousemuksestaan (suura 19,33*), jolla saatettaisiin tarkoittaa myös hänen takaisintulemistaan "viimeisenä päivänä" (tuomioistuimen edessä, joka voitaisiin ymmärtää uskovien ylösnousemuksena, joka mainitaan Koraanissa usein, suura 4,159*). Koraani puhuu siitä, että Jeesus otettiin elävänä taivaaseen (suura 4,157-159*, suura 3,55*).
Muslimit ja kristityt eivät ole samaa mieltä siitä, ristiinnaulittiinko Jeesus ennen hänen taivaaseenastumistaan, kuoliko ja voittiko hän kuoleman Jumalan kautta - kuten kristityt sanovat – vai nostettiinko hänet ilman ristiinnaulitsemista taivaaseen – kuten muslimit uskovat. Yhteistä on silti usko, että silloin kun hänet nostettiin taivaaseen, hän ei ollut millään tavoin "kuollut", vaan hän esimerkiksi opetti ihmisiä.
Jo suurassa 3,55* tai 5,48* sanotaan, että "minä teen teistä puhtaita" ja "…te kaikki tulette takaisin minun luokseni ja minä (Jumala) teen ratkaisun teidän välillänne, mistä te olitte (maallisessa elämässä) erimielisiä". Kristityt ja muslimit voisivat odottaa joidenkin salaisuuksien paljastumista rauhassa sen sijasta, että riitelevät.

Koraani sisältää samalla tavoin uskovien ylösnousemuksen viimeisenä tuomiopäivänä (mm. suura 36,77-83, suura 69,13-37, suurat 75 ja 99). Jeesus tulee sitten takaisin ja kirjoituksiin uskovat ihmiset ovat todistajia. (suura 4,159; vertaa suura 16,89*). Niillä, jotka viimeisenä päivänä uskovat Jumalaan ja tekevät hyvää, myöskään ei-muslimeilla, ei ole Koraanin mukaan pelättävää tuomiolla (suura 2,62, suura 4,123-124, suura 7,170*). Tuomio on niin Koraanissa kuin Raamatussakin selkeästi Jumalan asia, eikä ihmisen asia riippumatta siitä, onko kysymys kristityistä, muslimeista tai juutalaisista.
(Sellaiset vertailut uskontojen välillä eivät tässä palvele sitä, että epäiltäisiin Koraanin riippumattomuutta.)

Islamin ja kristinuskon eettisistä periaatteista

Myös edellä 3 mainittujen "abrahamiittisten uskontojen" eettiset periaatteet ovat sukua toisilleen. Käskyt tulevat, vaikkeivät lueteltuina, esiin myös islamissa, mm. suurassa 17,22-39; suurassa 5,38-40; suurassa 2,188; suurassa 4,135; suurassa 2,195; ja suurassa 17,70* (ihmisarvo). Koraani kieltää esimerkiksi jyrkimmin ja poikkeuksetta viattomien tappamisen (suura 5,27-32*). Käsite "Jihad" merkitsee vain "taistelua", mutta merkitys "pyhä sota" ei ole Koraanista peräisin, vaan profeetta Muhammedin sananlaskuista ja islamilaisten lainoppineiden puheista. ***) "Suurena Jihadina" pidetään henkis-moraalista sisäistä työskentelyä omien heikkouksien voittamiseksi. Se on tärkeämpää kuin muut ulkoiset taistelut. (Vrt. esim. Jeesuksen viestiin "ota ensin malka omasta silmästäsi". Monet ulkoiset konfliktit menettävät merkityksensä.) "Sanan Jihad" on rauhanomaista puhumista uskosta. "Käden Jihad" on uskovien aktiivinen, opettava esimerkki. "Miekan Jihadia" nimitetään myös "pieneksi Jihadiksi", joka on syntynyt vain hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden "rikoksiin syyllistymättömien" uskovien puolustamiseksi (vrt. Koraani suura 2,190*). Kanssakäymisen "kiivaus" muiden uskontojen edustajien kanssa voidaan kuitenkin löytää jo Koraanista (suura 48,29*, suura 47,4*); tällaisia "kovia" kohtia voidaan verrata toisenlaisiin kohtiin, jossa ne löytävät rajansa, kuten ("uskonnossa ei ole pakkoa", suura 2,256).
Perinteiset säännöt ovat laajat suhteessa eri sukupuolten väliseen seurusteluun, sillä ne sisältävät myös kiellon avioitua eri uskontojen edustajien kanssa jne.

Islamin harjoittamisen käytäntöön kuuluvat: "Vakuutus, että ei ole muita jumalia kuin Jumala (Allah) ja Muhammed on hänen lähettämänsä, että määrätyt päivittäiset rukoukset suoritetaan (suura 2,177*), että vuosittainen paasto pidetään ramadan-kuukauden aikana (suura 2,185*), että pyhiinvaellusmatka suoritetaan kerran elämässä (suura 2,196*), ja Zakkat (vero sosiaalisiin tarkoituksiin) maksetaan (suura 2,177*)".

Nykypäivän islamissa ei ole keskeistä kohtaa, jossa säädettäisiin uskonnollis-eettisistä kysymyksistä. Siitä huolimatta todennäköisesti hyväksytään laajalti näkökannat, joista suuri arvostettujen oikeusoppineiden enemmistö on samaa mieltä.

*) Tässä on käytetty Rudi Paretin Koraanin saksannosta (Kohlhammer-Verlag), joka täyttää tieteellisyyden vaatimukset ja erottaa selvästi sananmukaiset käännökset sekä lisäykset, jotka on tehty paremman kielellisen ymmärryksen vuoksi. Tässä on käytetty islamilaisella alueella käytetyintä egyptiläistä jaejakoa. Muissa käännöksissä saatetaan käyttää jotain kahdesta muusta jaosta jakeisiin, jolloin löydät mainitun kohdan vähän ennen tai jälkeen annetun jakeen numeroa samassa suurassa. Koraanin vaikea käännettävyys ei koske sellaisia selviä kohtia, kuten edellä mainitut. Koraanin kohtien merkitystä on verrattu myös Adel Theodor Khouryn kääntämään ja kommentoimaan Koraaniin vuodelta 2007 (saksaksi), joka on saanut arvostusta myös muslimioppineilta (esim. Tri Inamullah Khan, sen aikainen islamilaisen maailmankongressin pääsihteeri) ,ja jonka kommentaari ottaa huomioon eri islamilaisten lainopillisten koulukuntien perinteiset selitykset.

***) Myöskään kristittyjen ristiretket historiassa eivät olleet Raamatussa perusteltuja, vaan ihmisten tekoja, jotka ovat esimerkiksi monelle nykyeurooppalaiselle kristitylle huonossa huudossa.

Paluu hakemistoon.

 

Jeesus Kristus ja buddhalaisuus.

Tässä kappaleessa käydään läpi buddhalaisten ja sellaisten kristillisten koulukuntien, jotka ovat tiedostaneet (uudelleen) oman hengellisen syvyytensä, välisiä yhtäläisyyksiä. Tätä tarkoitusta varten Buddhan (500 eKr) elämää ja oppeja ei tässä nyt käsitellä laajemmin. *) Ydinkohdat kuitenkin käsitellään tarkasti.

"Ei mitään" ja minä

Buddhan alkuperäisten opetusten ydin, (johon "Hinajana"-buddhismissikin vielä perustuu) on pyrkiä vapauttamaan itsensä kaikesta, joka ei kuulu ihmisen olemuksen ytimeen. Aistien ja mielen halut, jotka johtavat kärsimykseen, tunnistetaan "ei kuuluviksi itseen" ("anatta"), ja ne katoavat lopulta ja johtavat tilaan, jota kutsutaan Nirvanaksi. Tämän on erityisesti myöhemmin syntynyt suuntaus "Mahajana"-buddhalaisuus yleensä ymmärtänyt väärin, vaikka muuten toi mukanaan edistystä, kuten empatiaa kaikkia olentoja kohtaan maailmasta vetäytymisen sijaan. He tulkitsivat mainitun, aina palaavan käsitteen "ei-itsestä" siten, että mitään "minää" ei enää sen jälkeen olisi jäljellä, kun yksilö on jättänyt taakseen kaikki alhaiset, itsekkäät ominaisuutensa Vastaavasti he olivat taipuvaisia tulkitsemaan Nirvanan myös "tyhjyydeksi". Buddha itse kuitenkin puhui korkeimmista kokemuksistaan; "Ja minä näin (myös) kurjuuden läpi "ei havainnoimisen eikä ei-havainnoimisen" alueella. Ajan myötä se selvisi minulle täydellisesti ja tunkeuduin havainnoimisen ja tunteen poistamisen autuuteen ja sain sitä kylläkseni… Ja siitä lähtien saavutin täydellisen "havainnoimisen ja tunteen poistamisen" "ei havannoimisen eikä ei-havannoimisen" eliminoimisen jälkeen ja pysyn siinä, ja vaikutukset olivat loppuun kulutettu, kun olin tunnistanut sen. (Anguttara Nikajan Suttam 9, Nr.41 ...). 

Sikäli voidaan tunnistaa, että Jeesus myös innoitti ihmisiä puhdistamaan ominaisuutensa, ja aloittamaan itsestään toisten arvostelemisen sijaan. (Kristuksen tiet -sivuston pääteksti.) Jeesus ei myöskään samaista itseään ja opetuslapsiaan kuuluvaksi maailmaan tai mihinkään maallisiin toimintoihin, vaan maailmassa (mutta painokkaammin kuin alkuperäisessä buddhalaisuudessa) eläen ja vaikuttaen (Joh. 17), sekä muuttaen sitä kuin hapate.
Joka tapauksessa Jeesuksen ja Buddhan lausunnoissa elämän kysymyksiin on niin paljon havaittavissa yhtäläisyyksiä, että vuosikymmenien ajan jotkut ihmiset ajattelivat Jeesuksen opettavan buddhalaisuutta. 
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Näiden samankaltaisuuksien selittämiseen emme tarvitse ulkonaista yhteyttä, kuten jotkut nykyajan tutkijat ajattelevat, vaikka onkin mahdollista, että joitakin kontakteja on ollut.
Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että hän opetti yhtä tai toista vanhaa uskontoa. Päätekstissämme on selitetty muun muassa, että tällaiset osittaiset yhtäläisyydet johtuvat hengellisistä tosiasioista, jotka jokainen voi tajuta, joilla on niihin pääsy, kopioimatta niitä toisiltaan. Se on innoitus viime kädessä, sikäli kun se on aito, jos se tulee ikuisesta lähteestä, jota ilman ei ole "jotain" eikä "mitään" eikä "mitään mitään" jne. tai vapautus tulisi, etenkin kun tässä vapautuksessa ilman sitä ei olisi mitään mieltä. Siitä, joka on Kaiken takana ja Kaikkeen sisältyvä, ja samalla myös ulkopuolella Kaikesta. Manifestoitumaton, ja kuitenkin sisältää jo kaiken, ja kuitenkin Luomisen lopussa on enemmän kuin alussa - siis jotain maallisessa mielessä ainakin juuri niin ristiriitaista kuin Koan (paradoksaalinen ajatelma zen-buddhalaisessa mediataatiossa). Jotain, mitä ei teoreettisella tavalla voi käsittää, vaikka ihmismieli hitaasti voidaan saattaakin tarpeeksi joustavaksi, voidakseen tehdä vähintään epäsuoria lähestymisyrityksiä, tai käsitellä sisältäpäin nähtyä.
Tämä on uskontojen vahvuus (verrattuna materialistisegoistiseen yhteiskuntaan), jota ne eivät käytä tarpeeksi. Mutta yhtäläisyydet ja yhteydet uskontojen välillä eivät muuta sitä tosiasiaa, että niillä kaikilla on omat osittain myös erilaiset tiensä.

Kristillisistä mystikoista mestari Eckhart on lähimpänä itämaista persoonatonta lähimmäisnäkemystä. Buddhalaisista suuntauksista Nichirenin opit voisivat osoittautua sillaksi. Muista intialaisista viisaista Sri Aurobindon ja hänen kumppaninsa "äidin"kanssa on lähimpänä eurooppalaista persoonallista tai olemuksellista lähimmäisnäkemystä. Hän kulki läpi Nirvanan ja ymmärsi – luultavasti samaan tapaan kuin monet kristilliset mystikot – että Nirvana-kokemuksen takana on jotain aivan muuta kuin "ei mitään". Hän puhuu "Korkeimmasta" ja haluaisi tuoda joitakin tämän Korkeimman aspekteja maan päälle. Joillekin ihmisille juuri Sri Aurobindo on ollut silta, jonka avulla he ovat löytäneet taas kristinuskoon – tosin sen varsinaiseen ytimeen, jolloin on kyse esimerkiksi aivan todellisesta "Kristuksen seuraamisesta" aina siihen voimaan saakka, joka ilmeni Jeesuksessa itsessään hänen ylösnousemuksessaan.

"Lopullinen todellisuus" ja kysymys Jumalasta.

Kuitenkin juutalaisuudessa tai kristinuskossa ihmisen puhdistettavat ominaisuudet on lisäksi liitetty syntikäsitteeseen suhteessa Jumalaan. Ensinnäkin tämä koskee uskonnollisten eettisten sääntöjen noudattamista, tarkkaan ottaen se koskee kaikkien niiden ominaisuuksien voittamista, jotka erottavat meidät Jumalasta. Yleisesti on vallalla (useimmilla buddhalaisilla itselläänkin) käsitys, että buddhalaisuudessa ei ole olemassa Jumalaa. Sen vuoksi uskontojen yhteiset eettiset julistukset viittaavat vain "Viimeiseen Todellisuuteen", joka on fyysinen elämän tuolla puolen, ja jonka kaikki uskonnot hyväksyvät mitä se sitten eri uskonnoilla mekitseekään. Tämä ei kuitenkaan ole aivan totta. Buddha ei koskaan väittänyt, ettei Jumalaa olisi, vaan rajoittui silloisissa olosuhteissa useimmiten puhumaan oivalluksistaan koskien inhimillistä tietä. Buddha vastasi hindupappien kysymykseen Brahmasta, hindujen luovasta jumaluudesta: "Minä tunnen Brahman hyvin ja Brahman maailman, ja tien, joka johtaa Brahman ja kuinka Brahma pääsi tuohon maailman, minä tiedän sen myös." (Digha Nikaya, 13. puhe - viitaten hengellisiin kokemuksiin, ei vain hindulaisen kirjallisuuden tuntemukseen.) Hindujen Brahmaa ei muitta mutkitta voi asettaa samalle tasolle kuin Jeesuksen opettama "Isä meidän". Brahma on pikemminkin joidenkin Jumalan ominaisuuksien ajan myötä ilmaantunut personifikaatio, joka ilmeni eri kulttuureissa. Brahma ei kuitenkaan ole negatiivisten voimien nimitys.
Joka vain puhuu korkeimmasta alkuperästä muinoin kunnioitettujen jumalien, sen sijaan että itse kunnioittaisi Korkeinta Olentoa, mistä hän siis viime kädessä puhuu? Ilmeisesti oli Buddha alkuperä ja kohde manifestoitumattomuudessa. Tämä Manifestoitumaton korkein todellisuus ei kuitenkaan ole "Ei mitään". Se on vain ulkopuolella Kaikesta, josta ihminen mallisten, psyykkisten tai henkisten ominaisuuksiensa avulla voi muodostaa kuvan.
Ja näin meillä on yllättäen kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa ei niinkään tiedostettu yhtäläisyys. Sillä kaikissa näissä uskonnoissa on tietoisuus, että ei ole mitään mieltä yrittää muodostaa kuvaa Jumalasta - vaikka syy tähän on unohdettu. Juutalaisuudessa myöskään Jumalan nimeä ei saa mainita suoraan. 
Evankeliumeissa tai Ilmestyskirjassa kuvataan "Isä" sitä vastoin sellaiseksi, josta luomakunta saa alkunsa ja johon sen lopullinen täyttymys päättyy (Alpha ja Omega). Hänen sanotaan olevan luomakunnan ja sen ominaisuuksien yläpuolella ja jota ei voinut tavoittaa. Kristitty mystikot, kuten Jakob Böhme, totesivat autenttisten kokemustensa perusteella, että Jumala ei ole vain fyysisen luomakunnan yläpuolella, vaan myös tuonpuoleisen ja taivaallisten maailmojen yläpuolella.**) Useimpien tiedekirjojen yritykset verrata uskontoja ilman, että otetaan mukaan niitä, joilla on ollut syviä hengellisiä kokemuksia, ei oikein auta ketään. Ilman näitä ei edes ole mahdollista löytää kieltä, jonka avulla voitaisiin ymmärtää molempia puolia.

Buddhalainen tie johtaa "nirvanaan" astumiseen, tuonpuoleisen tuonpuoleiseen - joka useimmille buddhalaisille on yhtä kaukana, kuin mystinen yhteys Jumalan kanssa useimmille kristityille -. Buddha opetti kuitenkin myös, että "jälleensyntymisistä vapautettu" Bodhisattwa saattoi tulla vapaaehtoisesti auttamaan ihmiskuntaa.
Jeesus nousi ylös taivaaseen Isän luo ("ja hauta oli tyhjä", Ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen) palatakseen maanpäälle. Kristuksen avulla tunkeutuminen korkeimmalta jumalalliselta tasolta alas fyysille tasolle on tullut mahdolliseksi.

Tässä yhteydessä on syytä mainita myösRudolf Steiner.Hänen mukaansa Buddha toi rakkautta koskevan viisauden opin, kun taas Kristus toi rakkauden voiman. Rakkauden voima vetää lopulta kaiken takaisin – tai pikemminkin eteenpäin – jumalalliseen täydellisyyteen. "Pyytäkää Isältä minun nimessäni" – ts. hänen tahtonsa mukaisesti, hänen kauttaan, kulkee kristillinen tie kohti Yhtä. Buddha nähdään tässä tavallaan tienraivaajana. 

Se, joka haluaa tunnistaa todellisuuden, voi kysyä itse Kristukselta tai Buddhalta matkallaan!

Buddha "Kalama Sutrassa": "Älkää antako johdattaa itseänne……kuulopuheiden, ….perimätietojen, ...hetkellisten mielipiteiden, ...pyhien kirjoitusten auktoriteetin, ...pelkkien järkisyiden ja loogisten johtopäätösten,…keksittyjen teorioiden ja suosittujenmielipiteiden, ...oman edun vaikutelmien,...jonkin mestarin arvovallan mukaan. Mutta kun ymmärrätte itse...". (Ymmärtämisellä ja todellisella uskonvakaumuksella on paljon enemmän yhteistä kuin pelkällä älyllisellä "totena pitämisellä" ja uskolla.)

*) Buddhan opit saatavan laajoina käännöksinä, jotka on saksaksi kääntänyt K.E.Neumann, "Die Reden des Buddha: mittlere Sammlung"; myös "längeren Sammlung".

**) Teosofiasta kiinnostuneille mainittakoon, että teosofisessa mielessä Nirwana tai Atman ovat "paranirvaanisen" ja "logoksen" jumalallisten tasojen alapuolella.

***) Erityisesti kristillinen mystikko, mestari Eckhart,kuvasi kokemuksensa niin, että sukulaisuus nirvanakokemuksen kanssa voidaan havaita ilman nirvanan käsitettäkin, mutta myös erot: hänen mielestään se liittyy Jumalan kohtaamiseen.

****) Paluu Jumalan luo maanpäällisen vaelluksen tuomien kokemusten kanssa on toisaalta paluu alkuperäiseen, joka on ollut aina, ja toisaalta se on kuitenkin jotain lisää, joka ei ollut siinä ennen – kuten kaksi yhteneväistä kolmiota. Tämä paradoksi on ymmärrettävissä vain mystiseen syvennetyn kokemuksen kautta.

 *****) On myös filosofisia näkökohtia.. Mahajana-buddhalaisuudessa Nāgārjuna kirjoitti yleisissä kommenteissaan Prajnaparamitasta, että jotakin voidaan pitää totena, epätotena, sekä totena että epätotena tai ei kumpanakaan, on siis monia vaihtoehtoja pelkän dualistisen joko tai -ajattelun sijaan. Koska perinteinen järki ei riitä tämän täydelliseen ymmärtämiseen, se saattoi johtaa zen-buddhalaisuuden paradoksaalisten väittämien tavoin (ks. ed.) siihen, että ihminen pääsi tätä dualistista järkeä pitemmälle (eräänlainen "valaistumisen" muoto), niin että hän voi saada yleiskuvan korkeammasta näkökulmasta. Eurooppalaisessa filosofiassa on toinen tie ajattelun laajentamiseen tätä vanhaa dualistista joko tai -ajattelua pitemmälle: Hegelin teesin ja antiteesin dialektiikkaan sisältyy synteesi. Se voi siten harjoittaa itse järkeä ottamaan vastakohdat tai näennäiset vastakohdat ylittävä näkökulma ja tulemaan siten avoimemmaksi Jumalan hengen korkeammalle totuudelle. Kristillisessä projektissamme on tästä riippumatta kehitetty jotain samansuuntaista: eri katsantotavoista käsin voidaan katsoa jotakin, joka on kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ymmärrettävää ja yhteensopivaa (näennäisten vastakohtien voittaminen).

Update, Deutsch.

Paluu hakemistoon.

 

Jeesus Kristus ja hindulaisuus.

"Kristuksen tiet" -Internetprojektin lisäsivut muista eri uskonnoista on tarkoitettu uskontojen välisen vuoropuhelun ja ymmärtämisen parantamiseen. Tässä kappaleessa käydään läpi hindulaisten ja sellaisten kristillisten koulukuntien, jotka ovat tiedostaneet (uudelleen) oman hengellisen syvyytensä, välisiä yhtäläisyyksiä. Tässä ei kuitenkaan ole tarkoitus käsitellä hindulaista uskontoa kattavasti. Mutta ydinkohdat käsitellään kuitenkin tarkasti.

Jeesus Kristus.

Alkuperältään hindulaisessa käsitteessä tätä verrataan "Avataarojen" eri asteisiin. Tällä käsitteellä tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät ole maanpäällä oman edistymisensä vuoksi, vaan vapaaehtoisesti myötävaikuttaakseen jonkin kansan tai koko ihmiskunnan edistymiseen, kuten pisara "jumalallista täydellisyyttä". Ero näiden toisiaan seuraavien "Avataarojen" välillä aiheuttaa kuitenkin usein sekaannusta, kun taas juutalainen ja kristillinen näkemys painottaa "historiallista Jumalaa", kehityksen näkökantaa ja Messiaan erityisroolia tässä yhteydessä. (Ote päätekstin * kappaleesta "Alussa oli Sana…")
Kaikesta huolimatta tämä on kuitenkin luvallinen lähestymistapayritys Jeesuken tehtävän ymmärtämiseen intialaisen ajattelun valossa. Monet hindulaiset joogamestarit usein tunnistavat Jeesuksen suuremman roolin kuin ne kristityt teologit, jotka näkevät Jeesuksessa vain normaalin ihmisen tai sosiaalisen uudistajan. On olemassa myös hinduja, jotka pitävät Jeesusta vain mestarina tai opettajana. Olisi otettava myös huomioon, että kristinusko on osittain menettänyt hengellistä syvyyttänsä, ja se pitää tehdä uudelleen ymmärrettäväksi, jotta hedelmällinen vuoropuhelu muiden uskontojen kanssa ylipäätään on mahdollinen. (Tämä WWW-sivusto tekee työtä sen eteen tekstikokonaisuudessaan *).

Jooga** ja kristinusko.

Kun ajatellaan Matteuksen evankeliumin lausetta "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (Matt. 5, 48), on meille mielenkiintoisinta jokaisessa uskonnossa kysymys, mihin hengelliset tiet johtavat käytännössä. Hindulaisuuden yhteydessä näitä polkuja ovat monenlaiset joogat , jotka pyrkivät johtamaan sielun jumalalliseen täydellisyyteen hallitsemalla ihmisen sisäistä ja ulkoista luontoa.
Tässä yhteydessä on eurooppalaisia hengellisiä polkuja, jotka sisältävät hermo- tai tietoisuuskeskuksia, jotka joogassa tunnetaan nimellä "chakra". Näiden ajatusten ei automaattisesti
voi sanoa olevan "ei-kristillisä", niin kuin jotkut kirkot haluaisivat meidän uskovan, vaan ne olivat tunnettuja jo kristityille teosofeille keskiajalla (Johann Georg Gichtel*), ja ne voidaan nykyisin tunnistaa jo olemassa olevina meissä, aivan kuten akupunktiopisteitä, jotka erityisesti tunnetaan Kiinassa, ei pidetä automaattisesti "taolaisina", koska nämä pisteet ja viivat voidaan mitata sähköisesti ja ovat todettavissa ihmisen kudoksissa myös kudosopillisesti. (Ote päätekstin kappaleesta "Pyhä kiivaus"). Vrt Albrecht Frenzin teosta "Christlicher Yoga - Christliche Begründung einer indischen Meditationsweise", jossa on lähtökohtana, että kristillisyys ja jooga ovat yhteensoviettavissa.
Ratkaisevaa kristityille kuitenkin on henkinen asenne: pidetäänkö harjoituksia valmistautumisena vastaanottamaan Jumalan vaikutus, vai ajatellaanko väärin, että täydellisyys Jumalassa voitaisiin pakottaa tekniikoilla (keho- ja hengitysharjoitukset, matralaulut, keskittyminen, meditaatio ja mietiskelyt…) ?.
Toinen ero kristityille: jos esim. jooga-alueella tulee esiin sellainen käsite kuin "Kristusvoima", pidetäänkö sitä Kristuksen parantavana voimana osana häntä, joka vaikuttaa koko ihmiseen - vai koetaanko se vain erillisenä kosmisena voimana? Jos joku ei saata itseään sopusointuun suoraan Kristuksen kanssa, kuinka hän voi sitten tietää, että hänen kokemansa todellakin liittyy Kristukseen? (Osittain päätekstimme kappaleesta "Ihmeteot")
*

On kuitenkin olemassa myös alkuperäiset kristilliset tiet, sen sijaan, että haettaisiin osittain kristinuskoon sovitettuja menetelmiä muista lähteistä. Ne vain ovat vasta sitten saatavilla, kun ne ensin on tehty taas hedelmällisiksi vastaamaan nykyistä aikaamme. Esimerkiksi olisi Athoksen vuoren ortodoksimunkkien käyttämä ("kyrie-eleison", "Herra armahda") intialaisessa terminologiassa kristillinen hengitys- ja mantraharjoitus. (Vrt. päätekstin kappale "Jeesus erämaassa") *. On olemassa myös erityinen kristillinen evankelinen meditaatio, johon päätekstimme perustuu ja joka on selostettu lisäsivulla Kristillinen meditaato.

**Intian san yoga tarkoittaa yhteyden etsimistä alkuperää, toisin sanoen samanlainen alkuperä kuin latinalaisen sanan re-ligion merkityksellä.

Hindulaista alkuperää olevat harjoitusmenetelmät kehoa, sielua ja henkeä varten.

Kristilliset ja intialaiset mystiikan lajit.

Nykyään, ristiinnaulitsemisen uudelleen kokeminen sisäisesti tai "sielun keskiyön", "mystisen kuoleman" , siirtymän eristyneisyyden kautta kaikesta, johon ihminen saattaisi tarttua, jonka kaikki kristityt mystikot (esim. Meister Ekkehart) muodossa tai toisessa ovat aistineet, muistuttavat tietyllä tavalla joogan huippuelämystä, Nirvikalpa Samadhia tai tyhjyyden kokemusta "nirvanaa". Kristillinen mystiikka välitti kuitenkin myös kokemuksen, että tässä tyhjyydessä tai sen takana on "jotain", nimittäin Kristus tai Jumala. Aurobindo osoitti, että on mahdollista ylittää nirvana ja siirtyä siihen mikä on se jälkeen myös intialaisella tavalla. Kristillisellä tiellä voi kuitenkin jotain tästä kaiken takana olevasta runsaudesta olla keskeytyksettä ensi hetkestä alkaen olemassa, koska Kristuksen olemus koko maan läpikäytyään edustaa siltaa.
Kun joku sellainen kuin Aurobindo joutuu vastatusten sellaisten voimien kanssa, jotka ovat läheisessä yhteydessä Jeesuksen kehityksen kanssa, mutta joiden taustaa ei ole olemassa, vaikuttaa se vaikealta tasapainoittelulta. Mahdotonta se ei mitenkään ole, ellei: jotkut saattavat muistaa hindupojan Sadhu Sundar Singhin tapauksen, joka ei tiennyt kristinuskosta mitään, mutta joka tehtyään intensiivisiä sisäisiä kysymyksiä Jumalalle, yhtäkkiä sai Kristuskokemuksen, ja tämä myöhemmin kirjoitettiin kirjoihin. Myös hindutantristen harjoitusten aikana ihmiset, jotka ovat odottaneet näkevänsä intialaisia jumalia, äkkiä saavatkin Kristusvision. "Henki kulkee minne haluaa".
Teologialle, joka on sidottu kristinuskoon uskonnollisena yhteisönä, tämä ei ole olennaista, mutta
muille kulttuurialueille sitäkin mielenkiintoisempaa voisi olla: Steinerin kokemus, jossa hän näki Kristuksen auringon kaltaisena olentona, ilmiö joka esikristillisellä ajalla korkea-arvoisille viisaille oli tuttua. (Ote päätekstin kappaleesta "Ristiinnaulitseminen" R. Steiner viittasi Intian "Vishwas Karman" "maailmanarkkitehtiin", jonka vaikutuksesta vanhat intialaiset Rishisit (viisaat) saattoivat tuntea suoraan takanaan olevan tason.

Mitä tulee hindujumalien määrään, voidaan ajatella, että nykytietämyksen mukaan monet vanhojen kulttuureiden jumalista - sikäli kun kyseessä eivät olleet heimojumalat tai ihmiset - esittivät vain yhden jumaluuden eri puolia. Teoreettinen nimitys polyteismi ei itsessään kerro paljoa. Juutalaisilla oli - heprealaisessa alkuperäistekstissä - myös useita eri nimiä Jumalalle ja hänen ominaisuuksilleen. Mutta he eivät menneet niin pitkälle, että olisivat palvoneet niitä eri jumalina. Esim. zarathustralaiset (parsilaiset) pysyivät monoteisteinä (yhden jumalan uskossa). Hindulaisista eri suunnista "vishnulaisten" voidaan katsoa olevan monoteistejä.

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista havaita, että uusia suuntauksia on olemassa, jotka kuten Kristus eivät enää ole samaa mieltä yleisen käsityksen kanssa kehon luonnollisesta, pakollisesta kuolevaisuudesta. Esim. intilainen filosofi ja Yogi Aurobindo ja hänen hengellinen tiennäyttäjänsä "äiti" Mira Alfassa etsivät tästä suunnasta. (...)  (Osittain otteita päätekstimme kappaleesta "Ylösnousemus") *.

Opetuksia "karmasta" ja Jumalasta.

Hindut kutsuisivat kristillistä sosiaaliapua ja hyväntekeväisyyttä nimellä "Karma Yoga"(kohtalo-Yoga) tai "Bhakti Yoga" (rakkaus-Yoga). Tietoisuuteen tähtäävä tie olisi "Inana.-Yoga" .
Mikä todella voidaan kokea, on, että elämästä tulee yhtenäinen kokonaisuus, jos ihmisen asenteet elämän läpi ovat Kristuksen välittämän Jumalan ohjauksessa. Jos ihmisellä sen sijaan on mekaanisesti toimivan kohtalon ja "karman" tasapainon asenne, silloin elämä todellakin kulkee näiden periaatteiden mukaisesti. Myös Jeesus puhuu takaisin maksusta "viimeiseen kolikkoon asti", mutta hän ei sano, että tämän tulee tapahtua "silmä silmästä, hammas hampaasta" -periaatteella. Ihmisen uusi tehtävä on etualalla - mikä hänelle ja hänen ympäristölleen on hedelmällistä, valitaan hänen kyvyistään ja tehdään. Menneisyyden hallinta itsetarkoituksena tai kehitysmotiivina ei enää ole kuulutettu. Apu "ylhäältä" ihmisten välisissä kanssakäymisissä voidaan nykyisinkin havaita. (Ote päätekstin kappaleesta "Ristiinnaulitseminen". Lisäksi myös lisäsivu karmasta ja reinkarnaatiosta). *

Eettiset arvot.

Etiikka on se, jossa eri uskonnoilla on eniten yhteistä toistensa kanssa, ja sen vuoksi sillä alueella vuoropuhelu on edistynyt pisimmälle. Esimerkiksi ensimmäinen edellytys menestymiselle klassisessa Patanjali-joogassa on "Yama": yhtään elävää olentoa ei saa vahingoittaa ajatuksin, sanoin tai teoin; ei saa olla ahne; uskollisuus; seksuaalinen puhtaus; ei saa hyväksyä lahjoituksia (pitää olla itsenäinen). 2. vaihe on "Niyama": sisäinen ja ulkoinen kirkastus, vaatimattomuusaskeesi, anteliaisuus, valmius uhrautua, jumaluuden opiskeleminen ja palvonta, hartaus ja usko. Yogit opettavat, että jopa "taistelukenttä" Bhagavadgitassa tarkoittaa taistelukenttää sisimmässä ennen valaistumista. Yhtäläisyys kymmeneen käskyyn ja Jeesuksen oppeihin on ilmeinen. Sekä Hindut että kristityt kuten monet muutkin uskonnot ovat ottaneet osaa "World Ethos" -projektiin.

Pyhät kirjoitukset.

Vanhin uskonnollinen perusta on Veda-kirjat, jotka seuraavat muinaisen ajan "Kultaisen aikakauden" rishejä". Myöhemmin tuli lisäksi Mahabharata-eepos, jossa kuvataan esihistoriallisia tapahtumia (joita usein pidetään myytteinä), mukaan lukien myös sotia, joten ei enää niin kovin "kultaiselta" ajalta. Seuraavaksi tulivat Upanishadit eli viisauskirjallisuus. Bhagavad Gitaon hindulaisuuden tärkeimpiä pyhiä tekstejä, jossa varhaisempien vedojen perintöyhdistyy upanishadeihin ja joogan viisauteen ja joka liittyy Mahabharataan. Tämän opetusrunon sankarin Krishnan katsotaan olevan korkeimman jumaluuden inhimillinen ilmenemismuoto – avatar, ks. yllä.

Paluu hakemistoon.

.

Tietoja:  Jeesus Kristus ja taolaisuus &konfutselaisuus.

"Kristuksen tiet" -internetprojektin lisäsivut erilaisista muista uskonnoista auttavat ymmärtämään niitä paremmin ja edistävät uskontojen välistä vuoropuhelua. Tällä lisäsivulla käsitellään taolaisuuden/konfutselaisuuden ja kristinuskon välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja, silloin, kun kristinusko on (taas) tietoinen hengellisestä syvyydestään. Tässä ei pyritä kuvaamaan Laotsen tai Konfutsen elämää ja perinteitä laajasti vaan käsitellään tarkemmin ydinkohtia.

Perinteisessä kiinalaisessa hengellisyydessä yhdistyvät useat samankaltaiset lähteet:

1. Alkuperäinen opetus korkeimmasta periaatteesta.
Alkuperäinen oppi korkeimmasta periaatteesta daosta / taijista, "josta ei voida sanoa mitään", merkitsee myös alkuperäistä yhtenäisyyttä kaikkien asioiden alussa, toisin sanoen ennen jakautumista vastakkaisiin Jiniin ja Jangiin*) ja sen jälkeen "viiteen elementtiin". Nykyisin tämä alkuperäinen yhtenäisyys on kosmoksen ilmenemismuotojen takana.
Kristillisistä lähetyssaarnaajista mm. jesuiitat löysivät tästä korkeimmasta periaatteesta jotain Jumalaa vastaavaa, kun taas fransiskaani- ja benediktiinimunkit ja lopulta paavi vastustivat tätä. "Tao" ei toisaalta vastaa uutta Jumalan kokemisen tapaa henkilökohtaisesti puhuteltavana "Isänä", kuten Jeesus opetti. Toisaalta ei ole poissuljettua, että kyse on vanhemmasta kokemisen tai Jumalan etsimisen tavasta, jollainen oli mahdollista vanhassa Kiinassa.

*) Jin on laajentava, "naispuolinen" periaate - esim. sympaattisissa hermoissa, Jang taas yhteen vetävä, "miespuolinen" - esim. parasympaattisissa hermoissa, ja molemmat vaikuttavat sisäkkäin. "5 elementtiä, maa, vesi, puu, tuli, metalli" vastaavat samankaltaista jako neljään ilmenemismuotoon eli laatuun: "maa", "vesi", "ilma", "tuli" = "lämpö" sellaisena kuin se nähdään vanhassa länsimaisessa alkemiassa ja hermetismissä ja monissa muissa kulttuureissa (oli myös kristillisiä alkemisteja). Kiinalaista viidettä elementtiä, "metallia" nimitettiin Euroopassa osin nimellä "prima materia" ("alkumateria", vrt. nykyaikaiset alkeishiukkasteoriat) tai "eetteriksi", josta sanotaan esim. vanhoissa intialaisissa ja antroposofistisissa lähteissä, että se sisältää muita sellaisia tasoja, joten kaikkiaan olisi olemassa 7 yhdistelmätasoa. Tällaisia vanhoja tietoja ei luettaisi nykyisin tiukassa mielessä uskontoon kuuluviksi; ne eivät ole kuitenkaan myöskään puhtaasti spekulatiivista filosofiaa. Ne ovat vanhaa, omassa lajissaan edistyksellistä kosmologiaa, jolla on luonnontieteellinen luonne - vaikkakin silloiset tutkimusmenetelmät eroavat nykyisistä.

Tämä ei muuta sitä, että muinaiskiinalaisten ja myöhempien taolaisten mestarien käytännöillä on hengellinen luonne. Senaikaiset tutkimustulokset "elementtien" tai ihmisen sisäisten voimien roolista otettiin näet mukaan tarkasteluun, koska maallisia epätäydellisyyksiä on vaikea ohittaa, kun on kyse henkisestä/hengellisestä täydellistymisestä. Tämä olisi senkaltaista hengellisyyttä, joka ei pyri pakenemaan maallista, toisin kuin joissakin muissa hengellisissä perinteissä. Pyrkimys täydellisyyteen ei sinänsä ole vastakkainen kristilliseen oppiin ihmisen lunastuksesta. Usein unohdetaan, että Jeesus sanoi: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen" (Matt. 5:48). Menetelmät ovat kuitenkin erilaisia. Alkukristityille ym. oli selvää, että ihminen voi aktiivisesti valmistautua Jumalan vaikutukseen ja avautua sille. Kristinuskossa on kuitenkin myös aina ollut selvää, ettei aina ole mahdollista suorastaan pakottaa Jumalan armoa sellaisilla toimilla. Jumalakin on vapaa.

Kaikkialla nähtiin vastaavuuksia taivaan, kiinaksi "T'ien", tapahtumien ja maailman sekä ihmisten välillä - kaikki ovat peräisin samasta alkuyksiköstä (samaan tapaan kuin "seitsemän vapaata taidetta" länsimaiden yliopistoissa keskiajalla).Siten kaikki pyrkimys suuntautui ihmiselämän sopusointuun "taivaan" - nykyajan korkeimman mahdin - ja maan kanssa. Tässä näkyy pyrkimyksen hengellisen luonteen lisäksi myös sen uskonnollinen luonne. Uskonto, re-ligion (latinasta) tarkoittaa "uudelleen yhdistymistä", "yhteyteen palaamista", nimittäin asioiden alkuperäiseen perustaan. Kristinuskossa asioiden alkuperäinen perusta, kaiken alku ja loppu, on kuitenkin Luoja, jota voidaan puhutella suoraan; ja Jeesus Kristus on kuin yhdyslenkki, joka auttaa pääsemään tuohon yhteyteen Jumalan kanssa.

Aikojen kuluessa vanhassa kiinassa palvottiin myös useampia erillisiä jumalia: taivasta, maaperän jumalia, paikallisia henkiä ja pyhimyksiä. Tällaisista uskonnoista käytettävä nimitys "polyteismi" ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä kovin mielekäs, koska nuo "jumalat" olivat alun perin muutamien muiden uskontojen tapaan vain yhden perusperiaatteen ilmenemismuotoja tai ominaisuuksia (lukuun ottamatta esim. pyhimysten palvontaa - mikä tosin lienee tuttua joillekin kristillisille kirkoille).

Tällä tavoin kaikkien maailman ilmiöiden jakaminen Yiniin ja Yangiin voi lujittaa ihmisjärjen kiinnittymistä näihin vastakohtaisuuksiin; sillä voidaan kuitenkin onnistua pääsemään myös niiden yli, mystiseen tietoisuuden tilaan.

2. Taolaisuus.
Tähän asti kuvattu on pitkälti pysynyt myöhemmin syntyneiden Laotsen ja Konfutsen suuntauksien yhteisenä perustana (historioitsijat sijoittavat ne useimmiten vuoden 500 eKr. tienoille).
Taolaisuus (Laotse: mm. "Tao-te-king"-kirja) opetti toimintaa, joka perustuu meditatiiviseen "mitääntekemättömyyden" (Wu-wei) periaatteeseen. Sen mukaan mikään ei tapahdu ihmisen itsekkäästä ja älyllisen pinnallisesta näkökulmasta vaan luonnon kanssa yhtä olevan ihmisen hyvän ytimen luonnollisten vaistojen pohjalta. Tästä seuraa eräänlainen luonnollinen epäitsekkyyden ja vaatimattomuuden etiikka.
Hyvä ydin ei tässä mielessä ole vielä automaattisesti sama kuin Jeesus, joka on Joh. 15 luvun mukaisesti tullut ihmiseen ja vaikuttaa hedelmällisesti ("Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä"). Nykyiset teologit eivät kuitenkaan voi nykyisin ilman muuta kiistää toisin uskovien hyvää ydintä - varsinkin, kun useimpien uskontojen hyvin samankaltainen etiikka osoittaa, että "hyvä" on saanut enemmän tai vähemmän jalansijaa kaikkialla. Jopa Pyhä Henki kulkee ("tuuli puhaltaa") missä tahtoo (Joh. 3).

Taolaiset olivat aina käytännön filosofeja, eivät teoreetikkoja. Taolaisuudessa avuksi otetaan
- Askeesi. Senkaltaista esiintyy kaikissa uskonnoissa. Esiintyy kuitenkin myös seksuaalisuuden sublimaatioon tai transformaatioon tähtäävää harjoittelua (esim. Mantak Chia, "taojooga" ja "rakkauden taojooga"; vanhat itämaiset tiet alkavat usein "alhaalta ylös", kun taas eurooppalaiset tiet alkavat nykyisin pikemmin "ylhäältä alas", ts. tietoisuudesta käsin.
- Ruumiillisia harjoituksia sekä hengitys- ja keskittymisharjoituksia elämän energian "Chin" herättämiseksi ja ohjaamiseksi. Nykyisin voidaan katsoa, että akupunktion ja sähköakupunktion tutkimus on todistanut tämän elämän energian olemassaolon, vaikkei sen luonnetta olekaan tieteellisesti vielä täysin selvitetty. Akupunktion meridiaanit on nykyisin todistettu jopa histologisesti (kudoksessa) "tyhjiksi" kanaviksi. Tämä elämän energia ei siis ole "taolaista", kuten jotkut kristityt ajattelivat, vaan yleisinhimillistä. Antiikin Kreikassa ja varhaiskristillisenä aikana siitä käytettiin kreikan sanaa pneuma, joka merkitsee sekä hengitystä että elämän voimaa - Jumalan ihmiseen puhaltamaa elämän henkeä - ja Pyhää Henkeä. Tosin "Pyhä Henki" on yhteydessä Jeesukseen Kristukseen. Jos siis jollakulla ei ole Jeesuksen Kristuksen mieli, mistä hän voi tietää, että hänen kokemansa on yhtä Jeesuksen julistaman Pyhän Hengen kanssa?
- Taolaisten käsitteistöön kuuluu myös intialaisen joogan tapaan meditatiivinen uppoaminen asioiden perustaan elämän rajallisuuden ylittämiseksi. Myös alkemistisella kuolemattomuuden etsimisellä oli osansa.

3. Kungfutselaisuus.
Kungfutse suosittelee samankaltaiseen tapaan ihmisen yhtymistä "kosmis-eettiseen lakiin". Taolaisten lähinnä yksilöllisen tien sijaan hän etsi kuitenkin pikemmin koko yhteiskunnan moraalista kasvatusjärjestelmää. Siinä pyritään tietoisesti kehittämään ja täydellistämään ihmisen hyvää ydintä tapojen ja esikuvien avulla:
Kun perheessä opitaan rakastamaan, kunnioittamaan jne., siitä syntyy myös eettinen yhteiskunta.
- Kiinassa esim. murha, varkaus, prostituutio ja kuvienpalvonta on ollut kiellettyä muinaisista ajoista lähtien.
- Käytännöllisesti katsoen kaikkien maailmanuskontojen tapaan Konfutse opetti "...lähimmäisenrakkautta: älä tee toisille sellaista, mitä et halua tehtävän itsellesi".
- Tähän kuuluu itsehillintä, inhimillisyys ja hyvyys;
- ts. eettiset hyveet, hyvän tahtominen, oikeudenmukaisuus, kunnioittava käytös (myös esivanhempia kohtaan), anteliaisuus, viisaus, vilpittömyys;
- Shu-djing-kirjan mukaiset kaksoishyveet: ystävällinen ja arvokas, lempeä ja luja, suora ja kohtelias, järjestystä rakastava ja kunnioittava, sopeutuva ja urhea, vilpitön ja pehmeä, suopea ja kohtuullinen, vahva ja luotettava, rohkea ja oikeudenmukainen.
- Pyrkimyksenä oli tyytyväisyyden asenne ilman vihaa, surua ja huvituksia.
Vanhoihin oppeihin sisältyy sekä ajattomia oppeja että myös aikasidonnaisia, muinaiseen keisarikuntaan viittaavia arvoja.

4. Niinpä koulukuntien välillä on ollut paljon yhtymäkohtia mutta myös paljon kiistoja. Silti ne nähtiin jo varhain pikemminkin toisiaan täydentävinä kuin toistensa vastakohtina. Tämä koski jopa myöhemmin Intiasta lisäksi tullutta buddhalaisuutta, jonka oppi suuntautuu maallisen kärsimyksen voittamiseen.
Nykyisistä kiinalaisista temppeleistä, esim. Hongkongissa, syntyy usein vaikutelma varsin yksinkertaisesta oraakkelien tai riittien etsimisestä elämän onnen saavuttamiseksi. Toisin sanoen alkuperäistä henkistä syvyyttä ei löydy kaikkialta. Näin on enemmän tai vähemmän kaikissa nykyisissä uskonnoissa.
Kiinalaisesta perinteestä mainittakoon lisäksi menetelmät, jotka eivät ole suoranaisesti uskonnollisia, kuten oraakkelikirja I Ging, kiinalaiset horoskoopit, fengshui - kiinalainen versio geomantiasta ja "rakennusbiologiasta" ja jo mainittu kiinalainen perinteinen lääketiede.

Mielenkiintoinen todistus kristittyjen ja taolaisten varhaisesta kohtaamisesta on Martin Palmerin kirjassa "Jeesuksen sutrat": sittemmin kadonnut kristillinen kirkko muokkasi 700-luvulla kristinuskon olennaisia sisältöjä ymmärrettäviksi taolaiseen ympäristöön. (Muiden tahojen kirjojen mainitseminen ei merkitse automaattisesti, että kaikkia niiden sisältöjä kannatettaisiin.)

Paluu hakemistoon.

.

Yleisiä näkökohtia luonnonuskontoihin.

"Kristuksen tiet" - Internetprojektin lisäsivut muista eri uskonnoista on tarkoitettu uskontojen välisen vuoropuhelun ja ymmärtämisen parantamiseen. Kristinuskon puolelta pohjana ovat riippumattomat tutkimukset, jotka avaavat uudelleen kristinuskon hengelliset syvyydet, ja nykyinen tajunnantutkimus. Luonnonuskonnoista ei tähän tekstiin ole otettu kattavaa kuvausta, vaan ainoastaan muutamia tähän tarkoitukseen olennaisia näkökohtia.

Myös esimerkiksi japanilainen shinto oli alun perin yksi maailmanlaajuisista luonnonuskonnoista, jotka ovat vanhempia kuin tunnetut maailman uskonnot kuten buddhalaisuus ja kristinusko.
Luonnonuskonnot ovat peräisi ajalta, jolloin ihmisen tietoisuus jyrkästi poikkesi nykypäivän älyllisestä tietoisuudesta. Jean Gebser, teoksen "Ursprung und Gegenwart" (saksaksi) kirjoittaja nimittäisi tätä tietoisuuden tasoa "mytologiseksi tietoisuudeksi". Tajunnantutkija Julian Jaynes, teoksen "Der Ursprung des Bewusstseins" kirjoittaja (julkaistu saksaksi ja englanniksi) nimittäisi tätä tajunnaksi, jolloin molemmat aivopuoliskot keskenään suoremmin kuin nykyisin.*). Oikeanpuoleiselle aivopuoliskolle oli mahdollista hahmottaa kaikenlaisia ilmiöitä luonnossa kokonaisvaltaisina "olentoina" ja vasen aivopuolisko puolestaan saattoi työstää tämän niin, että ihminen kuuli niiden "ääniä". Myös kaikki eurooppalainen perimätieto alkuolennoista, satuhahmoista, jne. juontavat juuresta tästä, eivätkä siis ole pelkkää mielikuvitusta. Kirjoitus- ja lukutaidon levitessä ja korvatessa suullisen perimätiedon tämän tyyppinen havainnointi hävisi. Euroopan ja Vähä-Aasian Antiikinajalla voin 500 eKr. se oli lähes kokonaan menettänyt merkityksensä yhteiskunnallisena ilmiönä. Koska myyttisellä ajalla usein palvottiin esi-isiä, paikallisia henkiä tai heimojumalia, kulttuureiden sekoittuminen oli toinen syy siihen miksi vanha tietoisuus ei enää toiminut virheettömästi. Virheet puolestaan tekivät tämäntyyppisen tiedostamisen aina vain kyseenalaisemmaksi ja nopeuttivat siksi tätä prosessia.
Ei olisi oikein arvioida näitä tietoisuuden askelia ikään kuin nykyinen älyllinen tietoisuus olisi arvokkaampi, ja että vanhemman tietoisuuden tuotteet olisivat nykyisin menettäneet kokonaan arvonsa. Se toi tosin mukanaan uusia kykyjä, mutta muita taitoja menetettiin, joita pelkällä älyllä ei voi korvata. Kaikesta huolimatta on kuitenkin mahdollista säilyttää uusi analyyttinen ajattelu, mutta samalla uudistaa menetetty mielikuvituksellisen synteesin taito esimerkiksi meditaatiossa. Näin voi syntyä integroitu tietoisuus, jolloin molemmat aivopuoliskot työskentelevät harmonisesti yhdessä. Puhdas älyllinen tietoisuus on nykyisin usein törmännyt suorituskykynsä rajoihin. Ilmeisesti on mahdotonta ymmärtää ja ratkaista esimerkiksi ekologisia ongelmia niiden monimutkaisuuden vuoksi pelkällä älyllisellä tasolla: Dörner (Saksa) puhui "monitekijäisestä tajunnasta", joka tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää ja ratkaista ekologisia ongelmia ajoissa, mutta opiskelijoilta, joita hän testasi tutkimuksessaan, puuttui tämänkaltainen tietoisuus lähes kokonaan. Nykypäivän ihmiskunta voi todellakin saada herätteitä tällaisesta esiälyllisestä traditiosta - kuitenkin ilman, että pitäisi omaksua vanhantyyppinen myyttinen tajunta. Myös näistä syistä sadut ovat edelleenkin tärkeitä lapsille Ne edesauttavat oikean aivopuoliskon toimintoja.

Alkuperäisessä Kristinuskossa oli "Pyhän Hengen lahjoilla" tärkeä rooli (mm.. Joh. 16; Kor. 12, 7-11; Apostolien teot 2, 17-20). Katso myös päätekstimme kappale "Helluntain tapahtumat" englanninkieliseltä sivustoltamme. Pyhä Henki on jumalallinen voima, joka auttaa ihmisen luovuttaa laajentumaan itsensä ulkopuolelle. Vaikka Pyhä Henki ei olekaan vain pelkkä oikean aivopuoliskon toiminto, se käyttää sitä myös hyväkseen. Mutta: Pyhä Henki on yhteydessä Jeesukseen. Vaikka Jeesus sanookin opetuslapsilleen: "Henki kulkee minne haluaa" - jos joku ei halua virittäytyä Jeesuksen henkeen, kuinka hän voisi tietää, että hänen nykyiset kokemuksensa ovat peräisin Pyhästä Hengestä, josta Jeesus ilmoitti.

Erotuksena muihin, näennäisesti polyteistisiin uskontoihin, joiden alkuperä perustui yhden jumaluuden eri ominaisuuksille, joita sitten myöhemmin alettiin palvoa erillisinä jumalina, ei luonnonuskonnoilla ole mitään tällaista yhtenäistä alkuperää.
Kun monien muiden kansojen luomismyytti alkaa taivaan ja maan (ja manalan) luomisesta, pitää Japanin luomismyytti näitä itsestään selvinä. Jumalat syntyvät spontaanisti tähän kuvaan ja asuttavat kaikki 3 maailmaa, ihmiset asuttavat maan ja kuollet ja demonit manalan. Myös kunnianarvoisat esi-isät lisättiin jumalien valtakuntaan. (...)

Palvonta tapahtuu erilailla, määritellyillä rukouksilla (kiitoksilla ja pyynnöillä) ja uhraamalla luonnontuotteita tai niiden symboleita.
(...)

Kun luonnonuskonnoissa shamaaneilla, joilla on erityistaitoja ja parantamiskykyjä, on tärkeä merkitys, shinto-kulttia johtavat papit.

Eettiset opetukset: Shintolaisuudessa esimerkiksi oli olemassa luettelo synneistä ja yhteydessä muihin uskontoihin kehittyi eettisiä periaatteita, jotka löytyvät periaatteessa kaikista uskonnoista.

(...)

*) Engl. "Bicameral mind" (kaksikamerainen mieli). Jaynes itse antoi vaikutelman, että aivojen vanhat luonnolliset toiminnot olisivat riittävä selitys jumalallisille kokemuksille ja luonnonvoimille. Meidän tutkimuksemme osoittivat, että näin ei ole. Hänen löydöksensä eivät vastaa kysymykseen mitä nämä "olennot" ovat. Ei "jumalia" eikä Jumalaa ole löydettävissä aivoista. Kyseessä on erityislaatuinen todellisuudentaso, ja aivot voivat vain tulkita sitä suuntaan tai toiseen. Juuri tämä edellä kuvattu vanhempi myyttinen havainnointitapa ei kyennyt tuottamaan keinotekoisia mielikuvia tällaisista "olennoista", kuten nykyinen tajuntamme. Samalla tavoin heijastavat hengelliset unet tai meditointikokemukset osittain jotain aivan muuta kuin pelkän työstöprosessin fyysistä päivän tapahtumista,
**) Euroopassa, esimerkiksi, elettiin vielä Homeroksen eeposten syntyaikaan myyttistä vaihetta, mutta myöhemmin kreikkalaisten filosofien aikana jo älyllisen tietoisuuden aikaa.

Paluu hakemistoon.

Meidän uudet saksan / englanninkieliset aihepiirisivumme:
Vanhat amerikkalaiset uskonnot: Mayakalenteri

Assessment of the Greek Religion
Remarks Concerning the Early Roman Religion
Old Germanic Religion
Celtic Religion
Early Slavic Religion
Early Baltic Religion
Early Basque Religion
Early Finnish Religion

Osaan 1: Evankeliumien askeleet    /    Osaan 2: Evankeliumien askeleet    /    Osaan 3: Eri aiheita, elämänkysymyksiä

Sähköposti: Pyydämme kirjoittamaan mahdollisuuksien mukaan saksaksi tai englanniksi. Muussa tapauksessa pyydämme kirjoittamaan lyhyitä lauseita ja mainitsemaan kielen, jolla kirjoitatte.

Kotisivulle

 

Viitteitä muihin kieliin ja tekijänoikeudet:

Muunkieliset Internet-sivut: http://www.Christuswege.net (saksa) ja http://www.ways-of-christ.net (englanti). Muut kielet lisäksi: Homepage. Saksan- ja englanninkielisiä sivuja päivitetään jatkuvasti ja ne sisältävät myös sivun "Muutokset", sekä lisäsivuja Tämän Internet-sivuston sivuja saa tulostaa ja kopioita välittää edelleen, mikäli sisältöä ei muuteta. Muun kuin englannin- ja saksankielisiä versioiden käännöksiä ei ole tarkistettu.

Käytetyt lyhyet sitaatit ja huomautukset Raamatusta - eri käännösten pohjalta uudelleen käsitelty - ovat täydennyksiä Päätekstin vastaaviin kappaleisiin Nämä kohdat eivät kuitenkaan korvaa kokonaisten evankeliumien kappaleiden tai Ilmestyskirjan osien opiskelua tai mietiskelyä niiden pohjalta
. Sen vuoksi on suositeltavaa käyttää Raamattua tai Uutta testamenttia ohella.