Kristuksen tiet

Riippumaton infosivu,
jossa uusia näkökohtia useilta
tutkimusaloilta ja kokemuslähteistä.

 Kotisivulle: lisätietoa ja muiden kielten versioita.

 

Kristuksen tiet ihmisen tietoisuudessa ja maan päällä.

Kaikkien osien sisällysluettelo.

Ensimmäiseen osaan: Kappale evankeliumien luvuista:

Tämä on 2. osa: Johanneksen ilmestyskirjan askeleet.

(Tämän hakemiston) alempana olevia linkkejä varten sivun pitää olla kokonaan latautunut.
26. Johanneksen ilmestys
27. Profeettojen ennustukset
28. Johanneksen Ilmestyskirjan sisältö: "Seitsemän kirkkoa" (lisäsivu, joka käsittelee nykyisiä kirkkoja)
29. Seitsemän sinettiä
30. Seitsemän pasuunaa
31. "Seitsemän jyrähdystä" ja kaksi profeettaa
32. Nainen ja lohikäärme
33. Merestä nouseva seitsenpäinen peto
34. Maasta nouseva kaksisarvinen peto
35. "Viimeiset seitsemän kiusausta" ja "Babylonian tuho"; Jeesuksen toiseen tulemiseen
36. (Todellinen) "Tuhatvuotinen valtakunta"
37. "Uusi taivas, uusi maa ja uusi Jerusalem"

38. Loppukappale: Kristillinen asenne
39. Taulu Kristillinen käytös - "maailmassa mutta ei maailmasta", "kolmas tie".

3. osaan: kappaletta erilaisista teemoista ja elämänkysymyksistä - napsauta tästä.

4. osan: Vanha testamentti ja vuoropuhelu muiden uskontojen kanssa

Viitteitä muihin versioihin ja tekijänoikeudet.
Sähköposti

 

Johanneksen ilmestys.

Johanneksen evankeliumin intensiivinen mietiskelytutkinta osoittaa, että se perustuu pääasiassa Johanneksen omiin mietiskelymuistoihin elämästään Jeesuksen kanssa.

Johanneksen ilmestyskirjassa sen sijaan on ilmeistä, että se pohjautuu hänen ilmestyksiinsä. Näissä ei ole löydettävissä mitään ulkoisten elämänkokemusten ajatuskuvioita tulevaisuuteen. Näiden ilmestysten muoto osoittaa myös (edellyttäen, että yksilöllä on kyky tulkita omia sisäisiä ilmestyksiään, jne.), että ne ovat peräisin korkeammalta tasolta kuin ne, joissa ulkoiset toiveet ottavat muodon mielikuvituksessamme. Lähde on myös selvästi nimetty, vaikkakaan se yksinään ei tällaisissa kokemuksissa ole mikään tae: "Tämä Jeesuksen Kristuksen Ilmestys, jonka Jumala on antanut hänelle näyttääkseen hänen palvelijoilleen mikä pian on tuleva. Hän teki tämän tiettäväksi lähettämällä enkelinsä palvelijansa Johanneksen luo…".

Useimmat nykypäivän protestanttiset teologit eivät ole kiinnostuneita tämän kaltaisista apokalyptisistä kirjoituksista. He eivät voisi tulkita sitä älyllisillä menetelmillään, tai tulkitsisivat sitä vain katkelmallisesti, koska eivät kykene johtamaan "menetelmäänsä" niiden alkuperästä ja niihin liittyvästä symboliikasta omista kokemuksistaan. Katolisen kirkon piirissä on olemassa jonkinlaisia käsityksiä ilmestyskirjoista, mutta ihmiset tuskin lukevat niitä, koska ne ovat liian kaukana nykyajan ihmisten ja kirkkojen itsetyytyväisyydestä. Vapaakirkot ja lahkot sitä vastoin viittaavat suoraan ilmestyskirjoihin. Mutta ne lukevat ennustuksellisia ilmestyksiä älyllisesti järkeillen, mikä ei yksinään ole riittävä menetelmä, johtaen usein heidät uskomaan ulkoisiin katastrofeihin ja useimmiten näkemään itsensä valittuina tai vähintäänkin suorimmin valittuina. Sana apokalypse on peräisin kreikan kielestä ja tarkoittaa paljastusta eikä suinkaan katastrofia.

Helluntain tapahtumia käsittelevässä kappaleessa on jo käsitelty siirtymää Jeesuksen henkilökohtaisesta vaikuttamisesta lähipiiriinsä ja kehitykseen suuressa mittakaavassa.

Jos me tarkastelemme Johanneksen ilmestystä yhtä kokonaisvaltaisella tavalla kuin evankeliumeja (kuten tekstissä "Johdanto…") ehdotetaan, ilmenee odottamatonta tietoa, jota ei löydy kirjallisuudesta.

Ilmestyskirja esittelee sarjan jaksoja, jotka muistuttavat Jeesuksen elämänjaksoja. Mutta tässä on selkeästi kyseessä ihmiskunnan, maapallon ja maailmankaikkeuden kehitys. Jopa kaikkein sisäisimmät ja mystisimmät teot siinä vain vahvistavat, että se ei ole vain kokoelma mielikuvia yksittäisen ihmisen kehitystä tai "vihkiytymistä" varten, kuten jotkut ovat tulkinneet, vaikka siitä on apua myös yksilölle evankeliumien rinnalla. Ilmestyksen varsinainen taso on pikemminkin tajunta, joka vertaa Jeesuksen ympäristön arkkityyppisiä tapahtumia kaksituhatta vuotta sitten ihmiskunnan ja maapallon kehitykseen maailmankaikkeudessa, yhteen kietoutuneena samalla tavoin arkkityyppisten askelten kanssa. Tähän on myös sisällytetty Jeesuksen universaalinen puoli, vastakohtana hänen työlleen Ihmisen poikana kaksi tuhatta vuotta sitten. Tältä näkökannalta katsottuna, olisi mahdollista tehdä johtopäätöksiä myös koskien pienemmässä mittakaavassa tapahtuneita asioita 2000 vuotta sitten.

Ilmestys on kuitenkin jäljittelemättömästi suurempi moninaisuus kuin evankeliumien kuvaukset. Se ei myöskään ole vain "heijastuskuva" maailman tapahtumiin siitä mitä Johannes näki Jeesuksen elämässä.

Ilmestyskirja kuvailee varsinaisessa "elementissään" olemassaolon useilla ulottuvuuksilla tai tasoilla. Kronologinen järjestys on toisarvoinen asia. Tämä yksinään jo kertoo, että monet tulkinnat historiallisina tapahtumina voivat kuitenkin olla vain ilmestyksiä ja ovat usein myös hyvin harhaanjohtavia.

Toiselta, myös sallitulta näkökannalta, asiaa tarkastelee Rudolf Steiner, joka katsoo, että jotkut nykyiset hengelliset opetuslapset voivat osallistua tuleviin tietoisuuden tasoihin. Katso Rudolf Steiner: „Die Apokalypse des Johannes", esitelmä 1908.

Otto Hanishin mukaan, joka perusti zarathustralaisesti suuntautuneen "Mazdaznan"- elämänuudistusliikeen Oberdörfferiin, on löydettävissä rinnakkaisuuksia fysiologisiin järjestelmiin, esim. ihmisen hermoratoihin. „Die Apokalypse", Dt. Mazdaznan Bewegung, Gablonzer Str.7, D-76185 Karlsruhe (saksa).

Esoteerista kappale-kappaleelta -tulkintaa yritti Artur Schult: „Das Johannesevangelium als Offenbarung des Kosmischen Christus" ja „Weltenwerden und Johannesapokalypse". Luonnollisesti nämä ovat lähestymistapoja, jotka perustuvat pääasiassa symbolien tutkintaa ja joihin voisi tehdä paljon huomautuksia.

Seuraavassa muutamia huomautuksia vanhemmista ennustuksista: Ei ole kovin hyödyllistä sekoittaa Johanneksen ilmestystä Vanhan testamentin ennustuksiin. Vaikka muutamissa kohdissa on saman tapaisia kuvauksia, pitäisi vanhoja ennustuksia kuitenkin ensin verrata esikristillisen ajan historiallisiin tapahtumiin. Silloin ilmenee nimittäin, että nämä profeetat puhuivat lähes poikkeuksetta silloin edessä olevista tapahtumista esikristillisellä ajalla ja Jeesuksen ajasta: esim. Babylonian vankeus ja juutalaisten paluu, sekä sen jälkeiset sodat maassa, juutalaisten voitto, jne. Myös Messiaan tai Kristuksen tulo (Vrt. Messiaasta lisää sivultamme Vanhasta Testamentista) Vain muutamissa kohdissa lisäksi viitataan meidän aikamme asioihin tai Johanneksen ilmestyskirjan sisältöön (esim. Jesaja 24; 25; 27; 66:15; Daniel 7:9-28).

Ilm. 5. luvun 6. jaettaon käsitelty perinteisessä (kristillisessä) teologiassa perustavaa laatua olevana näkynä: karitsa, joka teurastettiin ja seisoo kuitenkin pystyssä Jumalan valtaistuimen edessä. Kirkollisesta näkökulmasta kirkkoa pidettiin ensimmäisenä paikkana, jossa uudet asiat tapahtuvat. Muutoin teologit ovat käsitelleet Johanneksen ilmestystä yhteydessä "lopun aikojen" (eskatologiseen) luottamukseen tulevaa Jumalan "kuningaskuntaa" kohtaan, erityisesti Jeesuksen opetusvuosien tätä koskevien puheiden yhteydessä. Se, mikä alkoi Jeesuksesta mutta on vielä epätäydellistä, kehittyy edelleen täydellisyyteen; vrt. Fil.1:6. Jotkut näkivät "uuden taivaan ja uuden maan" (Ilm. 21) alun jo Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa ja ylösnousemuksessa - ja olettivat kehityksen jatkuvan tähän suuntaan. Ilmestyskirjassa tosin puhutaan muutoksesta, jolla voidaan symbolisimmankin tulkinnan mukaan aavistaa olevan ennennäkemättömät mittasuhteet. Jonkin oikeastaan jo olemassa olevan ja sen myöhemmän toteutumisen välinen näennäinen ristiriita ratkeaa todella vain, kun ymmärrämme edes jossain määrin meditatiivisesti tietoisuutta, jonka Jeesus näyttää sanoessaan useita kertoja: "Tulee aika - ja se on jo nyt…" (Joh. ev. 4. ja 5. luku): Se tarkoittaa, että jokin, joka on jo henkisemmällä tasolla todellista, tulee myöhemmin todelliseksi näkyvällä tasolla.

 Matteuksen evankeliumin "pieneen ilmestyskirjaan" (Matt. 24-25), vain saksaksi tai englanniksi .

Paluu sivuston hakemistoon.

Profeettojen ennustukset.

Tässä kohdin olisi sopivaa lisätä joitain yleisiä ajatuksia koskien ennustusten käsittelyä. (Ei vain koskien Johanneksen Ilmestyskirjan, vaan myös muiden, yleensä "lyhyempien" ilmestysten, jotka ovat peräisin apokryfikirjallisuudesta ensimmäisiltä vuosisadoilta tai nykypäivän selvänäkijöiden visioiden, jotka ovat useimmiten hyvin sekalaisia luonteeltaan. Näiden lisäksi on vielä olemassa muita yksittäisiä "ennustuksia"). Johanneksen ilmestyksen "arkkityyppiset" askeleet sellaisenaan ovat yhtä vähän vältettävissä kuin sikiön kehityksen eri vaiheet tai mystikon kehityksen tietyt askeleet, jne. Riippuu kuitenkin jokaisesta itsestään kuinka käy läpi näitä askelia: voi oppia paljon hyvin helposti ja näin välttää kipua tai hankaluutta, tai voi odottaa suuria katastrofeja. Se, joka tutkii maailman ulkoisia tapahtumia, riippumattomina profeetoista, voi havaita jotain säännönmukaisuutta, koski se sitten yksilön kohtaloa tai suurempaa kokonaisuutta.

Tulevaisuuden visioiden yksityiskohdat, jotka eivät ole arkkityyppisiä eivätkä sen vuoksi perustavanlaatuisia, ovat hengenohjelmia. Valmistelun jälkeen asiat ovat saattaneet saavuttaa pisteen, jossa tietyt tapahtumat tapahtuisivat tulevaisuudessa, jotka tulevat enemmän ja enemmän rajoittamattomiksi suhteessa laatuun, tilaan ja aikaan. Mutta jos nämä kausaaliset ohjelmat muuttuvat ihmisen ponnistelujen seurauksena, muuttuvat myös yksityiskohdat tulevaisuudessa elleivät ne ole väistämättömiä arkkityyppejä. Tämän vuoksi visiot muuttuvat ajan kuluessa. Tämä pätee erityisesti myös ihmisille, joiden visiot eivät ole samalla laajalle ulottuvalla tasolla kuin Johanneksen ilmestykset. Heidän visionsa voivat vanhentua hyvin lyhyessäkin ajassa. Ihmiskunnan joustovaraa rajoittaa kuitenkin inhimillinen laiskuus.

Selvänäkijät voivat kuitenkin havainnoida joko epämääräisiä herätteitä (nämä ovat useimmiten mitä todennäköisemmin oikeimpia) tai he näkevät jo selviä mahdollisuuksia symbolisessa muodossa, tai myös tarkkoja konkreettisia tapahtumia, Näihin saattaa olla sekoittunut tietoja, joita alitajunta ohjailee, koska yksityiskohdat eivät vielä ole todella lukkoon lyödyt (lukuun ottamatta yksinkertaisia heijastuksia menneisyyden kokemuksista tulevaisuuteen, tai muita usein sattuvia, pettäviä havaintoja tai täysin vääriä tulkintoja.

Muut ristiriitaisuudet tällaisissa "tulevaisuuden ennusteissa" heijastavat ilmeisesti erilaisia ja osittain toistensa kanssa ristiriitaisia tulevaisuuden skenaarioita (*katso myös Internet-sivuston linkki kappaleen lopusta "7 viimeistä vitsausta") Nämä ovat ihmiskunnan fyysisellä tasolla "todellisia, ei vielä selkeästi päätettyjä mahdollisuuksia", joihin ihmisten eri fantasiat ovat vaikuttaneet. Jokainen ihminen osallistuu tietoisesti tai tiedostamattaan näihin tulevaisuutta koskeviin edistyksellisiin päätösprosesseihin.

Toisaalta maapallo on tietoinen, vapaa organismi, eikä ole meidän tehtävämme kertoa Jumalalle kuinka hänen tulisi hoitaa tätä osaa olemuksestaan tai luomuksestaan. Toisaalta ihminen on omalta osaltaan vapaa päättämään itse huomattavasti paremmista tavoista ratkaista ongelmia. Samoin soluilla näyttää myös olevan huomattava muuttumiskyky käyttäytymisessään - jota ihmisen tietoisuus ei säätele keskeisesti, mutta tätä tietoisuutta voidaan puhutella myönteisillä ajatuksilla, jne.

Siksi paljon on enemmän on saatu aikaan muuttamalla ajatuksia ja rukouksia, rakkautta ja luottamusta Jumalaan, pelastavilla teoilla ja armolla kuin mitä fatalistiset suuntaukset haluaisivat meidän uskovan.

Useimmissa tapauksissa selvänäkijät ja inspiroituneet ihmiset eivät myöskään voineet ennustaa näiden tapahtumien ajankohtaa oikein (suhteessa meidän aikaamme).

Joidenkin mystikkojen käsitysten mukaan, että olemassaolon korkeimmalla tasolla tilan ja ajan tuolla puolen kaikki on jo olemassa ja maallisessa käsitystasolla kamppailu oikeista päätöksistä jne, ovat molemmat oikein, riippumattomina toisistaan Jommankumman pudottaminen pois filosofisin perustein ei vastaisi näiden tasojen täysin erilaista luonnetta ja vääristäisi siten tuloksen.

Yksityisilmestyksiksi

Paluu sivuston hakemistoon.

 

Johanneksen ilmestyskirjan sisältö: Seitsemän kirkkoa.

Ilmestyskirjan 1. luvussa Johannes kuvailee ensimmäistä Kristus-ilmestystään taivaaseenastumisen jälkeen. "Käännyin nähdäkseni" tai selkeämmin 4. luvussa "Nouse tänne!" ja "Siinä samassa olin Hengen vallassa" merkitsee, ettei Kristus laskeutunut alas Johanneksen luo, vaan Johannes saattoi "kiivetä" väliaikaisesti tietoisesti tuolle tasolle, josta puhe tuli. Tämä on tärkeää eikä symbolista. "Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." Jumalan kanssa yhdistynyt Kristus puhuu hänelle. Hän nimeää täten myös yleisen aiheen, joka kulkee apokalypsien läpi kuin punainen lanka: Tunkeutuminen elämän useiden tasojen läpi, jotka on jätetty taakse tai "pimeät", mutta ei minkä tahansa valon avulla, vaan "todellisen valon", Johanneksen evankeliumin mukaisesti, Kristuksen avulla. Aluksi kaikki liitetään yhteyteen toistuvalla ennustuksella Jeesuksen toisesta tulemisesta "pilvissä".

Kristus näyttäytyy visuaalisesti ominaisuudessaan "Aasian seitsemän seurakunnan" auringon kaltaisena keskuksena. "Hänellä oli yllään pitkä viitta", joka ulottui jalkoihin asti (-hänen henkensä tunkeutui kaikkialle, mukaan lukien jalat, jotka edustavat tahto) "ja rinnan ympärillä kultainen vyö" (-sydämen rakkaus on yhdistetty viisauteen). "Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi... (-ja yhteytensä vuoksi rakkauteen hänen päänsä hohtaa-) "ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit." (-hänen silmänsä "valaisevat" maailman) "Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi" (-hänen askelillaan oli ulkoisesti puhdistava vaikutua-), "ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu" (-myös hänen äänensä väreilee henkeä-). "Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä" (-Jumala vetää puoleensa kaikkia voimia ja ihmisluonteita, oikean käden edustaessa tulevaisuutta, että he seuraavat häntä), "ja hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka" (-hän tuo todellisen kyvyn tehdä ero ja eritellä-).
Nämä ilmestykset vaikuttavat samanlaisilta kuin Johannes Kastajan ilmestykset Johanneksen evankeliumin alussa, jossa kyyhkynen on "todellinen henki". Seitsemän seurakuntaa edustaa opetuslasten nimittämistä - esim. Joh. 1, Matt. 4,18-22.

"Seitsemän seurakuntaa" - seitsemän kirkkoa, Ilm. 2-3 - ovat todella olemassa. Ne ilmentävät erilaisia kulttuureiden ongelmia, ominaisuuksia ja mahdollisuuksia, jotka Jeesus antaa näiden seurakuntien "enkelten" kirjoittaa. Tässä yhteydessä "enkelit" näyttäisivät viittaavaan myös näiden seurakuntien maallisiin johtajiin. Kirjeet eivät ole vain puhtaasti yliluonnollisia asioita. Tämän ohella oletettiin myös, että jokaisessa kirkossa oli olemassa myös enkeli hoitamassa asioita. Käyttämällä käsitettä enkeli haluttiin lisäksi viitata siihen, että kristilliset seurakunnat seitsemässä kaupungissa edustivat myös niitä ominaisuuksia, joita ne ilmensivät ja jotka ilmenevät myös muualla.

Jotain totuutta tässä piilee, koska sellaiset suuntaukset kuin teosofiset, ruusuristiläiset ja antroposofiset liikkeet kaikki ovat yhtä mieltä, että "7 seurakuntaa" ovat kulttuureita. Nämä kuvataan toinen toisiaan seuraaviksi. Nykyinen itämaisen kulttuurin murroskausi horisonttiin ilmaantuneisiin pehmeämpiin kulttuureihin tunnistetaan 5. /6. tai 6./7. seurakunnan vaihdokseksi. Joskus on ollut yrityksiä perustaa suhde käsityksiin, jotka perustuvat "Vesimiehenaikaan", joka alkaisi (New-Age-suuntausten mukaan) vuosien 1961 ja 2000 tai jopa 2004, tai Steinerin mukaan sen varsinainen vaikutus ilmenisi vasta noin vuonna 3500. Tällöin oletettiin olevan 300-400 vuoden ali-aikakausia. Vaikka näillä kosmisilla sykleillä olisikin todellisuuspohjaa, on tässä kuitenkin jotain olennaista sivutettu:

Apokalypsi ei luonteensa mukaan perustu "saman kahdentoista eläinradan ominaisuuden ikuiseen sykliseen toistumiseen". Kuva spiraalista, jossa kaikki kehittyy aina vain korkeammille tasoilla, olisi jo parempi. Ihmiskunnan ja maailman kehityksen hyvin periaatteellista "kvanttihyppyä" ei apokalypsissä voi nähdä vain maapallon akselin jatkuvan kiertoliikkeen ja sen seurausolosuhteiden pohjalta. Jos tarkastellaan esimerkiksi lähihistoriaa, nähdään yhä nopeampaa kehitystä. Tässä voidaan tunnistaa jonkin korkeamman interventio. Jos haluaa tutkia syklejä apokalyptisten muutosten alkuperänä, pitäisi hyväksyä suurempi lisäsykli. Se voisi kuitenkin olla myös nuo vaikutukset, joista apokalypsit kertovat.

Jos varhaishistoriallisen ajan kosmisten muutosten tutkimukset (joita ei oteta tarpeeksi vakavasti) otetaan huomioon, kuten vanhoissa kalentereissa, arkeologisissa löydöksissä, kirjallisissa muistiinpanoissa, H.J. Andersenin taruissa ja muissa, osoittavat astrofysiikan tosiasiat ja siksi myös aikakausijaksot, jotka on yhdistetty niihin, eivät olekaan niin vakio kuin alun perin ajateltiin. Ne voivat ilmeisesti mullistavien vaikutusten johdosta lakata olemasta voimassa tai muuttua. Aikasykleillä olisi silloin pikemminkin vielä rajoitetumpi merkitys kuin ensimmäisillä viidellä "seurakunnalla", joissa teosofiset piirit näkevät Intian, Persian, Egyptin & Kaldean, Kreikan & Rooman, jne. kulttuurit, ja tähänastisen itämaisen kulttuurin.

Täydennys: "Aufschließung der Apokalypse" (Helene Möllerin teoksesta "Schriftwerk des Erzengels Raphael" - 1884-1969 -, Radona-Verlag, Am Buchstein 14/15, D-61250 Usingen) viittaa "7 seurakunnalla" eri aikoihin kirkkohistoriassa - riippumattomana kosmisista sykleistä:
1.     33-   333 A.D.: Taisteluja Jeesuksen ohjeiden oikeasta noudattamisesta… .
2.     333-   633 A.D.: Ongelmia ja aikaisemman kirkon uskollisuus… .
3.     633-   933 A.D.: Valaistuminen (pyhien) kirjoitusten avulla… .
4.     933-   -1233 A.D.: "Turhamaisuuden, koreilunhalun, ahneuden, hekumallisuuden" aiheuttamat vaarat kirkolle
(Huomautus: sodat ja inkvisitio esiintyivät myös tällöin).
5. 1233- 1533 A.D.: "Epäpuhtautta ja itsekkyyttä kirkossa", jota seurasi laaja "kirkosta irtisanoutuminen"
(Katolisen ja evankelisen kirkon katsotaan kirjassa olevan kuitenkin kuin "kaksi todistajaa" J.Ilm. 11 - kuin kaksi yhteenkuuluvaa kumppania)
6. 1533-1833 A.D.: Pinnallinen kristillisyys
(Huomautus: Tänä aikana syntyi myös rationalismi ja vanha makanistinen luonnontiede)
7. 1833-2000 A.D.: Monien välinpitämättömyys koskien kirkkoa ja Jumalaa.
(Sen jälkeen kerrotaan lähestyvistä radikaaleista muutoksista koskien Kristuksen toista tulemista, kuten kirjoitettu loppuosassa Johanneksen ilmestystä. Tämän on selitetty olevan yksi kosmisista tapahtumista, katsottuna monilta puolilta. Vaikka tuo (vanha) skenaario on vallitsevana, (joka sisältää suuria sotia) sen vastakohtana on ajatus, että "ihmisten rukoukset" voisivat muuttaa tämän, ja erityisesti, että uskolliset voivat liittää itsensä Jumalaan ja hänen inspiraatioonsa ja näin tulla nostetuksi ylös hänen luokseen).

Verrattuna Ilmestyksen seuraaviin askeleisiin "7 seurakuntaa" edustaa joka tapauksessa tasoa, johon saatetaan vaikuttaa ulkoisen elämän tietoisuuden voimin.

 

"7 seurakuntaa" ja nykyiset kirkot
(saksan- ja englanninkielisillä sivuilla lisää otteita Johanneksen Ilmestyskirjasta 1-3).

a) 7 varhaiskirkkoa Vähässä-Aasiassa

varhaiskirkko

Jeesus puhuu äänenä:

Tunnustus

Nuhtelu

Tavoite niille, jotka voittavat itsensä

Efesoksessa

"joka pitää seitsemää tähteä oikeassa kädessään ja kulkee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä

"Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen****)tekoja, joita minäkin inhoan.

Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan

"...Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa."

Smyrnassa

"ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon"

"Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi -- sinun, joka kuitenkin olet rikas" "Minä tiedän, miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole -- Saatanan synagogaa he ovat."

"Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään! Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi.

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa.

Pergamonissa

"Näin sanoo hän, jolla on kaksiteräinen, terävä miekka"

"Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni etkä ole kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne".

on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia: tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä. Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta. "Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla".

"Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja. "

Tyatirassa

"Jumalan Poika, jolla on silmät kuin tulen liekit ja jonka jalat välkehtivät kuin hehkuva pronssi"

Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit.

Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa Uhkaus: suistan ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan. Toisille: Mitään uutta taakkaa en pane teidän kannettavaksenne. Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen.

Sille, joka voittaa, sille, joka loppuun asti noudattaa minun tahtoani, minä annan vallan hallita kansoja. Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla, lyö pirstoiksi kuin saviastioita. Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut; minä annan hänelle aamutähden.

Sardesissa

"jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä"

"Minä tiedän sinun tekosi. Muutamia sinulla sentään, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan.

"Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä," minä tulen kuin varas, "

"Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä."

Filadelfiassa

""Näin sanoo Pyhä ja Tosi, Daavidin avaimen haltija, hän, jonka avaamaa ovea ei kukaan sulje, hän, jonka sulkemaa ovea ei kukaan avaa

Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni " Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat..."

"Niinpä minä annan sinulle väkeä Saatanan synagogasta, niitä valehtelijoita, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole. Minä panen heidät tulemaan luoksesi ja kumartumaan maahan jalkojesi edessä, ja he ymmärtävät silloin, että sinä olet minun valittuni" "Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi!"

"Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. "

Laodikeassa

"Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku"

("Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma)

"…Mutta sinä olet haalea*****, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani." "…Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. "Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa...", "osta valkoiset vaatteet...", osta silmävoidetta.." "Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!"

"Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen."

****yleisempi käännös olisi "vihaat" & "vihaan" (Jeesus ei vihaa ketään!);

Katso myös Paavalin kirje efesolaisille 4-6;

*****"kylmä" ei tarkoita selkeää tarkkaa kolmatta asennetta, vaan selkeän asenteen puuttumista.
Jo se, että Jeesus puhuu jokaiselle kirkolle eri ominaisuudella itsestään, osoittaa, että jokainen kirkko saa erilaisen opetussuunnitelman.

 

b) nykyisin olemassa olevat kirkot.

Nämä seitsemän varhaisseurakuntaa/kirkkoa olivat todella olemassa. Kristuksen tiet -sivuston päätekstissä viitataan myös yleisempään merkitykseen eri ihmisryhmille/kulttuureille. On myös mahdollista tutkia kysymystä olisiko näitä ominaisuuksia, jotka muistuttavat "seitsemää kirkkoa" mahdollista löytää vielä nykypäivän kirkoissa tai kirkon sisäisissä suuntauksissa ja kristillisissä liikkeissä. Koska ei ole tarkoitus johdattaa hätiköityihin identifiointeihin ja yksinkertaistuksiin, ei tässä mainita tutkimusten tuloksia, vaan hahmotellaan nykyisen kirkon eri puolia niin, että jokainen voi suorittaa omat pohdintansa. Painotettakoon, että mitään kirkkoa ei tässä tuomita - sen voisi tehdä vain Jeesus itse. Päinvastoin näin saattaa ekumenian tunnuslauseen "moninaisuudessa yhdistynyt" merkitys tulla paremmin esiin, kuin "seitsemän sävelen" universaalinen perusmalli

Nykyiset kirkot*/suuntaukset

Vahvuudet

Asiat, jotka kyseisistä kirkoista kiinnostuneiden pitää hyväksyä kirkon oppien mukana

Syyrialaisortodoksinen kirkko & jotkut vanhan kelttiläisen kristinuskon kannattajat, armenialainen kirkko, Egyptin koptilainen kirkko ja Etiopian kirkko;

Kreikkalais-, venäläis-, serbilais-ortodoksiset kirkot

(&Ariuksen hävitetty kristinuskon haara)

"Tuomaan kirkko" Intiassa; nepalilaiset kirkot;…

Usein syvä usko, joskus voimakas harras hengellinen pyrkimys, esim. munkeilla, jne., sietokyky, johdonmukaisuus.
Häivähdys alkuperäisyyttä. Usein krypta kirkon alla, muistona kristillisesoteerisistä traditioista. Opetukset viisaudesta (Maria-Sofia). ...

Useimmiten kauniita, mutta myös ankaria perinteisiä riittejä - esim. 3 tuntia seisomista - (paitsi esim. Tuomaksen kirkossa). Vähäinen mukautumiskyky nykyajan tai nuorten ihmisten monipuoliseen etsintään, erityisesti aiemmin ateistisessa ympäristössä - jotka sen vuoksi ovat usein enemmän tai vähemmän kirkon laidalla ja ajattelevat maallisemmin.
Joillain kirkoilla kommunistisen järjestelmän pakot tai kansalliset mieltymykset johtivat työn rajoittamiseen tai edistivät vihollisuutta muihin kirkkoihin tai kansoihin. ...

Vapaakirkot, evankeliset kirkot, myös Helluntaiseurakunta, kveekarit

Muut yhteisöt, joita joskus kyseenalaisin perustein nimitetään "lahkoiksi"**: adventistit, uusapostoliset kirkot, mormonit, jne.

Oman uskon ja moraalin mukainen yksinkertaisuus ja kompromissittomuus. Tämä mutkaton suhde Jeesukseen antaa myös suoremman pääsyn hänen voimaansa. Voimakkaita uskonkokemuksia kuten rukousvastausten saaminen, uskoparantamisia jne.

Intensiivistä Raamatun opiskelua ilman vaikeasti ymmärrettävien kohtien selityksiä;

seurakunnan jäsenten voimakas toistensa tukeminen - ei vain sunnuntaisin - "joulukristillisyyttä"

Lukuun ottamatta monipuolista uskon vahvistusta ei mitään välittömiä menetelmiä valmistautumiseen hengellisiin tai uskonkokemuksiin. Usein myös liian vähän hiljentymistä tai kristilliseen meditaatioon perustuvia käytäntöjä (joka useimmista muistakin kirkoista puuttuu )
Hyvää tarkoittava moraalinen tiukkuus ihmissuhteissa, joka käsittää usein kieltoja, mutta harvoin riittäviä ohjeita, kuten esim. kuinka hoitaa ystävyyssuhteita todella nykyisin.
Usein rajoitettu halu ymmärtää kristillisten kokemusten monimuotoisuus oman uskonkäsityksen ulkopuolella. Usein mielipide, joka oli riittävä itselle katsotaan riittäväksi myös lähetystyöhön muille.
Joskus voimakas valittunaolontunne oman kirkon asemasta (erityisesti uusapostoliset kirkot, jne.).
Joskus - vastoin oman liikkeen periaatteita - poliittinen varojenkeräys. ...

Enemmistö protestanttisia/evankelisia kirkkoja

& edistykselliset avoimet kirkot

esim. Lutherin voimakas tukeutuminen Raamattuun uskon lähteenä.
Monia sosiaalipalveluja. Usein avoimuutta, suhtautumista uskoon vakavasti myös omia poliittisia päätöksiä tehtäessä, itsenäisestä ajattelua ja halua ojentaa muita myös moraalisten aiheiden ulkopuolella.
Avoimuus kirkkojen ekumeeniseen suhteeseen keskenään….

Nykyisin historialliskriittinen teologian opiskelu poistaa valitettavasti usein uskoa monilta osin, ja pappisseminaareissa opetetaan kuinka saarnata sitä siitä huolimatta.
Tie uskon syventämiseen etsitään usein itse, mutta tarjotaan harvoin.
Laajalti levinnyt pinnallisuus ja liiallinen sopeutuminen yhteiskuntaan myös kirkollisissa kokouksissa. Joskus myös kirkot itse jopa aiheuttivat ongelmallista kehitystä suoritusyhteiskunnassa (kalvinismi). ...

Vasemmistokatolilaisuus, feministinen teologia, "kolmannen maailman" vapautusteologia

Hyvin lähellä ihmisten elämää, voimakkaasti kristillisesti motivoitunutta sosiaalisia ja ihmisoikeuksia koskevia ponnisteluja, jne. Tätä koskeva kirkon sisäinen valppaus.
Ponnisteluja löytää myös naisille riittäviä hengellisiä ja inhimillisiä rooleja.

Jo jonkin aikaa myös avoimuutta mystisten kokemusten tavoille. ...

Joidenkin usko on pinnallistunut. Joskus ainoat mittapuut syvyyspsykologisia tai sosiaalisia (jotka ovat voimassa kaikille, myös puhtaasti humanistisesti).
Feministinen teologia saa vaikutteita joskus vanhoista kulteista, joita aina ei ole tarkistettu: missä määrin ne ovat yhteneväiset kristinuskon kanssa. ...

Roomalaiskatolisen kirkon traditiot

& jyrkemmät katoliset suuntaukset esim. Marian ennustukset ja mystiikka

Tälle kirkolle annetun uskon ja riittien ylläpitäminen. Marianpalvonnan ja traditioiden sisällä myös elementtejä, jotka muutamilta muilta kirkoilta puuttuvat.
Paljon hyväntekeväisyystyötä ja sosiaalista valppautta myös maailmanlaajuisesti.

Osittain jarruna yhteiskunnan yleiselle eettiselle rappeutumiselle.
Ainakin joitain menetelmiä sisäiseen kehittymiseen (hengelliset harjoitukset, yksinkertainen meditointi) pienelle joukolle kirkon jäseniä.
Tässä kirkossa ilmaantui paljon mystikkoja: Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen yhdistettyjen salaisuuksien jäljentäminen. (Myös esim. teologi Rahner oivalsi, että tulevaisuuden kirkon piti ylläpitää mystiikkaa). ...

Paljon painoarvoa annetaan dogmeille ja kirkon aseman vahvistamiselle - sen sijaan, että opetettaisiin empatiaa ja ymmärtämistä nykypäivän ihmisille, jotka usein ovat hyvin itseensä luottavia. Moraali käsitti pääasiassa käskyjä ja kieltoja. Vähän ponnisteluja sellaisten "kielten" löytämiseksi, että kirkot voisivat välittää elävää uskoa nykypäivän erilaisille ihmisille.

Moraalinen jarrutoiminto ei riitä todelliseen muutokseen ja uudistumiseen.
Aikaisempien inkvisitoristen ja sotaisten käytäntöjen poistaminen ja yhteistyö maallisten vallanpitäjien kanssa on käynnistetty, mutta se on vaikeaa.
Oppi, että vain oma kirkko on täysin oiekassa oleva.
Myös mystikot olivat parhaassa tapauksessa vain suvaittuja, sen sijaan, että olisi tunnistettu heidän uranuurtajan roolinsa.

Rudolf Steinerin kristiyhteisö; ja kristilliset ruusuristiläiset

Erikoisyhteisöt kuten Uuden ilmestymisen liikkeet****,

muita suuntauksia, mm. prof. J. Hurtakin oppien mukaan.

Nämä kristinuskon lähestymistavat muistuttavat laiminlyötyä, osittain vainojen seurauksena hävinnyttä tunnustuskristillisyyttä***, esim. Johanneksen evankeliumin perusteella - ei ole sama asia kuin "gnostilaisuus". (Tämän tyyppisen kristillisyyden puuttuminen johti useisiin ilmiöihin nykypäivän kirkossa, jotka olisivat parantamisen tarpeessa).
Yksilöllä useita erilaisia mahdollisuuksia, joiden avulla tie voi avautua Jumalan yhteyteen.
Esim. Hurtak työskentelee Raamatun "Jumalan nimeen".

Esim. antroposofiassa usein "Jeesuksen mukainen työ", sen sijaan että sisällytettäisiin hänet suoraan rukoukseen, jne. (Kuten Rudolf Steinerin kristiyhteisöäkään ei katsota suoraan kuuluvaksi osaksi antroposofista liikettä.)
(Kaikilla nykyisillä ruusuristiläisten ryhmillä ei kristillinen suhde ole selkeä).
Uudelleenilmestymisen liikkeet kuten ne, jotka ovat lähtöisin mystikko Jakob Lorberin kirjoituksista pohjaavat Raamatun ohella "ennustuksiin". Tarkkanäköisyys on tarpeen, jos haluaa arvioida. näitä opetuksia****

Jotkut piirit, joita tuskin voidaan käsittää organisaatioiksi kristinuskon laidalla, esim. ne jotka ovat lähellä New Age - ryhmää

Osittain etsivät uutta aikaa epätäydellisyyden tuolla ja nykyisen materialistisen yhteiskunnan tuolla puolen, sikäli muistuttaen Ilmestyskirjan ennustuksia. Katsotaan omiin ominaisuuksiin ja kokemuksiin sen sijaan, että syytettäisiin muita. Vuoropuhelua monien eri koulukuntien kanssa. ...

Ei aina selkeää eroa Kristuksen ja oletettujen "Kristusten" sekä joidenkin suuntausten "Kristustietoisuuden" välillä.
Koska laajempi yhteinen perusta uskontojen kanssa vain eettisissä kysymyksissä, mutta vähemmän uskossa itsessään, erot osaksi selitetään erilaisilla tempuilla.
Koska Jumala on kaiken yläpuolella, joskus ei ymmärretä, että maan päällä eettiset ratkaisut rakentavien ja tuhoavien voiman välillä ovat tarpeen. Sen vuoksi ongelmia osittain siedetään ja ihmisten ongelmien eettinen ja kärsivällinen auttaminen puuttuu. Liikkeinä vähän sitoutumista yhteiskunnallisiin ongelmiin. ...

* Olisi myös mahdollista tutkia kunkin kirkon ja kulloisenkin alkuperäisen apostolin yhteyttä. Eri ihmisille soveltuvat erilaiset kirkot, jotka auttavat heitä eteenpäin.

**Jos olet kiinnostunut ryhmästä, joka: a.) antaa sinun säilyttää henkilökohtaisen vapautesi ja yhteytesi perheeseen ja ystäviin; b.) ei johda sinua epäeettisiin toimiin; c.) ei yritä saada haltuunsa sinulle kuuluvaa omaisuutta (paitsi kirkon jäsenmaksun tai kirkollisveron ja vapaaehtoisia suorituksia); d.) pohjaa Raamattuun tai Uuteen testamenttiin tai Jeesukseen Kristukseen näiden perusteella; e.) tunnustaa, ettei ole ainoa todellinen kristillinen ryhmä; - ainakaan silloin halventavassa mielessä käytetty käsite "lahko" ei ole osuva, riippumatta heidän teologisista tulkinnoistaan tai miten ikinä arvioidaankaan heidän muut traditionsa (joita lähes kaikilla kirkoilla on, paitsi evankelisilla vapaakirkoilla).
*** Esim. Johannes itse, Clemens von Alexandria, Origenes, Paulikaanit, Joakim Fiorelainen, Meister Eckehart, Tauler, Seuse, Nicolaus von Kues (Cusanus), Jakob Boehme, Angelus Silesius, Paracelsus, Novalis, jne. Tällaisilla piireillä on myös voinut olla rajoituksensa, kuten kaikilla kirkoilla on omansa, mutta ne myös ovat osa koko kristikuntaa. Bogomiilit ja katarilaiset olivat osittain samanlaisia, mutta yksipuolisesti maailmasta vetäytyviä.
****Katso myös Kristukset tiet -sivuston päätekstin kappaletta "Profeettojen ennustukset". Kaikki tämän tyyppiset ryhmät eivät pidä itseään kirkon kilpailijoina, jonka vuoksi ne eivät myöskään kehota ihmisiä eroamaan kirkoistaan (esim. Lorber). Muut ryhmät sen sijaan arvostelevat suuria kirkkoja, koska ne itse tuntevat olevansa vainottuja niiden taholta.

 

c.) Lähestymistapoja kirkkojen välisten konfliktien ratkaisemiseen ekumieniassa.

Kristinuskon koko laajuus tulee näkyville ylipäätään vasta kun tarkastellaan kirkkojen ekumeenista monimuotoisuutta.

Ne, jotka haluavat pienentää kristillisen opin suurkirkkojen pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi, estävät juuri sen nimenomaisen kannustimen, jonka ihmiset tarvitsevat voidakseen edetä kristillisyyden uudistamisessa. Kristinuskosta on tullut pinnallinen verrattuna alkukirkon aikoihin. Kristittyjen pitää oppia toisiltaan. Mutta heidän pitää voida säilyttää identiteettinsä. Voimakkaampi tietoisuus yhteenkuuluvuudesta kirkon moninaisuuden sisällä ei tarkoita että pitäisi pyrkiä täysin yhtenäiseen kristinuskoon. Jeesus itse ei maininnut kirjeissään seitsemälle kirkolle mitään tällaisesta ykseydestä, koska hän tiesi, että ihmiset ovat erilaisia. Toisaalla hän saarnasi yhdestä paimenesta ja yhdestä laumasta, mutta ei tarkoittanut, että lauman olisi pitänyt olla ilman mitään sisäistä moninaisuutta. Korkein "paimen" on viime kädessä Jeesus itse. Hän on myös ainoa, joka voisi saada aikaan kirkkojen yhdistymisen oikealla tavalla. Kuka kuuntelisi ketään muuta? Mutta askeleet tähän suuntaan ovat mahdollisia.

Seuraavassa esitetään muutamia kohtia, joita suurimmat kirkot pitävät suurimpina esteinä tässä keskustelussa. (Useimmat ihmiset kirkoissa eivät ole kiinnostuneet ylläpitämään näitä esteitä.)

0. Tärkeä perusta on yhteinen näkemys kasteesta sakramenttina.

Vatikaanin 2. kirkolliskokouksessa vuonna 1962 tapahtui tietty avaus ekumenialle: katolinen kirkko tunnusti, että sellaisia elementtejä kuten Jumalan sana, elävä armo, toivo, rakkaus, ja Pyhän Hengen lahjat (sekä näkyviä että näkymättömiä elementtejä) oli olemassa myös katolisen kirkon ulkopuolella, ja että tällainen "pyhitys" ja lunastus oli mahdollista myös muissa kirkoissa. Katolinen kirkko katsoi silti edelleen olevansa ainoa oikea kirkko.

1. Katoliset kirkot sanovat, että protestanttisilla kirkoilla ei ole katkeamatonta "apostolista perimysjärjestystä" (seuraaminen) käsien päälle asettamisella alkuperäisistä apostoleista lähtien. Sen vuoksi niitä ei hyväksytä täysinä sisarkirkkoina. Nyt kuitenkin jotkut protestanttiset kirkot ovat syntyneet kääntymyksen kautta, jolloin myös vihittyjä katolisia pappeja on kääntynyt. Nämä puolestaan ovat osallistuneet toisten pappien papiksivihkimiseen. Käsien päälle asettaminen eri tarkoituksia varten (pyhitys, siunaus…) perustuu todellakin Raamattuun. Raamattu ei ehdottomasti sano, että pappien tulee olla katkeamattomasta käsien päälle asettamisen ketjusta. Mutta jos joku haluaa sen niin tulkita, on mahdollista, että myös protestanttiset kirkot jällen alkavat asettaa käsiä päälle, mikä ei niitä mitenkään vahingoittaisi. Tätä tarkoitusta varten voitaisiin löytää joku, kirkon sisältä tai ulkoa, joka kuuluu tähän katkeamattomaan ketjuun. Tämä järkyttäisi kylläkin enemmän evankelisten kirkkojen omanarvontuntoa.
On olemassa myös toinenkin mahdollisuus, että kaikki kirkot hyväksyisivät, että yhteyttä Pyhään Henkeen, joka muutoin suoritetaan käsien päälle asettamisella, voidaan rukoilla myös suoraan. (Jopa jokainen uskova voisi tehdä näin. On olemassa ihmisiä, jotka ovat kykeneviä suorittamaan kristillistä parantamista, vaikka eivät koskaan ole saaneet kirkollista vihkimystä tehtävään, kyvykkäämpiä kuin useimmat kirkollisesti vihityt). Tästä seuraten voisi sitten Pyhä Henki siirtyä papilta toiselle perinteisellä tavalla. Tämä variaatio puolestaan olisi todennäköisesti katoliselle kirkolle vieras. (Mutta evankelinen kirkko ei ole sitä myöskään harjoittanut, joten kummallakaan osapuolella ei olisi etulyöntiasemaa.) Tarkkaan ottaen katolinen kirkko voisi tunnistaa tässä mahdollisuuden, ja saattaisi sanoa vain rajoitetusti, että tavanomaisin keinoin ei voitaisi valvoa, olisiko Pyhä Henki todella näin voimassa vai ei. Lisäksi kaikkina aikoina on voinut olla ihmisiä, jotka myös ovat voineet sanoa onko tulos tehokas vai ei (esim. ihmisiä kuten Isä Pio, jne.) Lisäksi myös tähänastisessa katolisessa vihkimyksessä on todennäköisiä rajoituksia. Mitä tapahtuu sellaisille papiksi vihityille, jotka todennäköisesti ovat tukkineet Pyhän Hengen virtauksen pahoilla rikoksilla. Olisiko tällainen henkikö pätevä antamaan Pyhän Hengen eteenpäin? Ilman tutkimista ja ihmisiä kuten Isä Pio, eivät luottavat vastaukset ole mahdollisia.

2. Katolinen kirkko haluaa liittää suunnitelmaan kysymyksen paavin virasta, joka tarkoittaisi paavia myös muille kirkoille ja näkyvää, täyttä kirkkojen yhtenäisyyttä hänen johdollaan. Jeesus oli antanut Pietarille tehtäväksi "kaitsea hänen lampaitaan" (Joh. 21). Jeesus ei kuitenkaan määrännyt muita opetuslapsia ja heidän opetuspiirejään Pietarille vaan kristittyjen olemassa olevan valtavirran. Esimerkiksi vanhat "Aasian 7 kirkkoa" (katso edellä) olivat Johanneksen hoidossa, eivätkä Pietarin, ja monet seurakunnat kuuluivat Paavalin hoidettaviksi, jne. Kysymys on siis siitä, mitä tuo Pietarin seuraajien "kaitseminen" nykyisissä olosuhteissa merkitsee. Ortodoksisen kirkon edustajat viestittivät muutamia vuosia sitten, että he voisivat hyväksyä paavin "kunniajohtoaseman" ilman välitöntä valtaa muihin kirkkoihin, vastaavan kuin Rooman piispalla oli alkukirkon aikana ensimmäisenä tasavertaisten joukossa. Jopa jotkut protestanttiset teologit pohtivat asiaa. Vatikaani ei silloin suostunut tähän. Paavi kuitenkin kirjoitti myöhemmin muille kirkoille, että niiden tulisi harkita millainen rooli paaviudella tulisi olla. Harkinta ei vahingoittaisi ketään. Jos kirkot haluaisivat yhdistyä, ne varmaankin haluaisivat myös yhteisen johtajan.

3. Protestanttiset kirkot haluaisivat, että myös katoliset kirkot sallisivat naisten vihkimisen papeiksi. Kuitenkin myös ortodoksilla kirkoilla, osittain anglikaanisella kirkolla ja protestanttisilla kirkoilla itsellään joissain maissa, on vaikeuksia tämän kysymyksen kanssa. Toisaalta myös katolisen kirkon sisällä (esim. Saksassa) on ryhmiä, jotka myös vaativat sitä. Niin tärkeä kuin tämä kysymys onkin, on vaikeaa ymmärtää miksi se pitäisi ratkaista kirkkojen yhdistymisen yhteydessä. Tämä on oikeastaan kysymys, joka jokaisen kirkon tulisi itse ratkaista, oman omantuntonsa mukaisesti. Vatikaanin ei kuitenkaan pitäisi nyt kieltää protestanttisilta kirkoilta heidän oikeuttaan jatkaa naisten papiksi vihkimistä, erityisesti kun kirkot ovat lähestymässä toisiaan. Erilaiset käytännöt voisivat olla positiivinen haaste, jota jokainen kirkko voisi sitten käsitellä
Raamattu (Paavali) esittää lähinnä vain hieman poikkeavia rooleja naisille ja miehille seurakunnassa. Tuona aikana kukaan ei esittänyt, että naisilla tulisi olla vähemmän oikeuksia yleisesti. Opetuslapsien piiri tiesi silti kuinka suuri merkitys esimerkiksi Marialla tai naisilla oli helluntain tapahtumissa. Lauseella "Nainen vaietkoon seurakunnassa" oli varmastikin aivan toinen merkitys, kuin miten se myöhemmin tulkittiin, ja sillä on vähän tekemistä edellä mainittujen nykyisten ongelmien kanssa. Mutta on epäilyksenalaista voivatko kirkot päästä yksimielisyyteen tästä tulkinnasta ja siksi tätä kysymystä ei tulisi yrittää ratkaista kirkkojen yhdistämisestä käytävien keskustelujen yhteydessä. Ne, jotka uskovat voivansa ratkaista tämän kysymyksen yhdistymiskeskustelujen yhteydessä, saattavat pettyä. Olisi parempi käsitellä näitä aiheita erikseen. Kun kirkkojen yhdistymisenaika lähenee, nähdään mikä kirkko on valmis tekemään mitäkin.

4. Marian palvontaa, sellaisena kuin se tunnetaan katolisissa tai ortodoksisissa kirkoissa, ei harjoiteta protestanttisissa kirkoissa, mutta se ei näytä olevan keskeinen este yhdentymisen tiellä. Vatikaanin 2. kirkolliskokous hyväksyi, että liturgisissa kysymyksissä saattoi olla eroja uskovaisten hengenlaadun mukaisesti, mutta että ne jopa saattaisivat puolin ja toisin olla antoisia. Evankelisien kirkon piirissä muistetaan yritykset 50- ja 60-luivuilta, jolloin yritettiin elvyttää Marian palvontaa soveltuvassa muodossa.

5. Toisaalta on ymmärrettävää, että Kirkollislaki on arkaluontoinen aihe, koska aiemmin se on johtanut myös väärinkäytöksiin. Mutta sen merkitys ei saisi olla esteenä kirkkojen ponnisteluissa kohti suurempaa yhtenäisyyttä. Tämä koskee lähinnä yksittäisiä kirkkoja. Jokaisella kirkolla voi olla ja pitää olla oma säännöstönsä, niin kauan kuin se on olemassa omana yksikkönään tai alayksikkönään. Kirkkojen sisäisten normien muuttaminen on samoin yksittäisten kirkkojen oma asia, niin kauan kuin kukaan ei vaadi, että nämä säännöt koskisivat kaikkia. Vaikka joku haluaisikin keskustella tällaisesta yleisestä laista, olisi myös katoliselle kirkolle selvää, että se edellyttäisi uutta yhteistä kirkolliskokousta, joka laatisi uuden kirkollislain, aivan kuten katolinen kirkko itse vuonna 1983 sovelsi uutta lakiaan uuteen "Jumalan kansat teolgiaan". Tämä ei siis ole aihe, joka olisi yhdentymistien esteenä.

6. Toinen kiistakohta oli kysymys ihmisen oikeutuksesta Jumalan edessä, tekojensa tai lunastuksen ansiosta. Koska kuitenkin on olemassa sekä evankelisen että katolisen kirkon yhdessä laatima kannanotto aiheesta, se voidaan katsoa riittävästi käsitellyksi.

Olisi siis näin ollen täysin mahdollista, että kirkot lähestyisivät toisiaan ekumenian hengessä, kiduttamatta enää Jeesusta rajoituksillaan.*) Tämän toistensa luokse menemisen tulisi tapahtua "herkkyydellä ja toisensa huomioon ottaen, kärsivällisesti ja samalla kuitenkin rohkeasti totuutta kunnioittaen" kuten paavi Johannes Paavali II tämän ilmaisi. Tästä huolimatta nykyisin voi jo kokea "yleisen kirkon Jeesuksen Kristuksen hengessä, johon kuuluvat kaikki, jotka seuraavat Jeesusta omalla tavallaan ja ponnistelevat "tehdäkseen Isän tahdon" - katsomatta siihen mihin uskonnolliseen yhteisöön he kuuluvat, tai kuuluvatko mihinkään yhteisöön tai välttämättä lainkaan käsitteen kristinuskon alle. Tämä on Kristuksen tiet -sivuston perusta. Yhtenäisyyteen tulee kuitenkin pyrkiä edelleenkin. Tämä ei siis ole mikään vastakohta sille. Tätä tulee kuitenkin todella haluta sisimmästään saakka, pelkkä allekirjoitus paperilla ei saa sitä aikaan.

*) katso myös Kappaleen "Kaste Jordanvirrassa" alaviitettä osassa 1.

Kirkot, kuten katolinen kirkko, saattaisivat saada innoitteen tätä koskevista ortodoksisen kristityn Vassula Rydenin Kristusviesteistä, "Todellinen elämä Jumalassa" nide 1. Katolinen kirkko arvottaa tällaiset kirjoitukset "yksityisilmestyksiksi" (…). Usein kuitenkin näiden sisältö on kiinnostavampi kuin vain asianosaisen henkilön yksityiselämää koskevasti. (Tällä WWW-sivustolla annetaan näihin kirjallisuusviitteitä, mutta meidän tietomme ole riippuvaisia niistä).

 

Mihin tarvitsen kirkkoa tai seurakuntaa?

On mahdollista löytää aivan yksilöllinen, sisäinen yhteys Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan. Tässä on ydin. Jopa tähän tarvittavat ulkoiset kannustimet voivat johdattaa jonkun suoraan Jumalan luo, jos hän noudattaa näitä vihjeitä.

On kuitenkin olemassa tämän yhteyden toinenkin taso, joka kehittyy vasta yhteisössä toisten kanssa: "Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskuudessaan (Matteus 18,19-20). Tämä on lähinnä yksinkertaisesti sitä, mitä se sanallisesti ilmaiseekin. Vaikeampaa, mutta periaatteessa mahdollista tämä olisi myös etäältä, jos ihmiset esimerkiksi sopivat tietystä ajasta. Mystikko saattaisi kokea tämän kaltaisen yhteenkuuluvuuden myös ilman sopimusta. Tämä olisi kuitenkin useimmille ihmisille liian korkea vaatimus. Ihminen ei yleensä ole syntynyt erakoksi.

Tämän muotoiset rukousyhteisöt voivat muodostaa esimerkiksi säännöllisen kotipiirin. Lisäksi yhteys voidaan kokea seurakunnassa, tai jossain muussa henkilölle sopivassa uskonyhteisössä. Myös silloin vaikka yksi tai toinen kirkko haluaisi painottaa rooliaan traditiostaan käsin, ei se muuta mitään asian ytimestä.

Paluu sivuston hakemistoon.

 

Seitsemän sinettiä.

Seuraava visio kuvailee ensinnäkin kuinka "24 vanhinta" kunnioittaa Jumalaa ja "7 henkeä Jumalan kruunun edessä", ja "neljä hahmoa" - ilmaisuna erilaisista alkuominaisuuksista ja luomisesta. Sitten kuvataan kuinka vain "karitsa" - Jeesuksen ominaisuuksilla - saattoi avata avata kirjan, jossa oli seitsemän sinettiä - Ilm. 4 - 8, 1. Tämä visio tapahtuu "taivaassa" - tässä yhteydessä jumalallisella alueella. Sinettien sisältö on kuvattu, ensinnäkin, tasolla, jonka voimat on merkitty symbolein - eriväriset hevoset tai ratsastajat. Tämän tason muutoksilla, kuten kuvilla unissa, on vain epäsuora vaikutus maanpäälisiin tapahtumiin.

Huolimatta näiden tasojen luonteesta, jotka suunnattu pääasiassa kohti fyysisen tason kehitystä suuressa mittakaavassa, sanotaan alussa: "Minä näytän sinulle, mikä on tapahtuva tämän jälkeen" (ts. 7 seurakunnan jälkeen). Vastaavasti Rudolf Steiner ja Artur Schult ehdottivat, että olisi seitsemän "sinettikulttuuria" maailmassa, jotka liittyvät tietoisuuden tasojen puhdistamiseen. Myös Kristuksen inspiroima "Book of true life" (Todellisen elämän kirja) Meksikossa selittää sinetit alkaen "Kain ja Abelin" ajoista ja päättyen täyttymyksen aikaan.

Joka tapauksessa teksti ei mahdollista sinettien selkeää tunnistamista nykyajan fyysisen maapallon kanssa. Jos ajattelisimme samoin kuin jotkut vapaakirkoista, silloin neljän ensimmäisen sinetin heikot kaiut saattaisivat vastata ensimmäistä ja toista maailman sotaa, sen jälkeistä voimien tasapainoa idän ja lännen välisiä sekä nälkää ja tauteja. Uskonnonvainot ja kosmista alkuperää olevat katastrofit voisivat mahdollisesti seurata. meteoriitit, maanjäristykset, mahdollisesti napojen muutoksia, katso myös kappaletta "Seitsemän viimeistä vitsausta".

Johanneksen evankeliumin luvun 2 kohtaukset: Kaanaan häät ja Jeesus puhdistaa temppelin (katso myös meidän sivujemme kappale) muistuttavat näitä Ilmestyskirjan kappaleita.

Kun Jeesus Johanneksen evankeliumin luvussa 5 ennusti henkien, jotka olivat tehneet hyvää, eroa niistä jotka olivat tehneet pahaan, niin seitsemän sinetin kuvaus siirtyy kuvaamaan "Valittujen sielujen sinetöintiä kahdestatoista heimosta" ja "Valittujen juhla taivaassa".

Paluu sivuston hakemistoon.

 

Seitsemän pasuunaa.

Myös ilmestys enkeleistä seitsemän pasuunan kanssa tapahtuu "taivaassa" - Ilm. 8, 2 - 11, 19.  Nousevat "pyhimysten rukoukset" ja "maan päälle lähetetty alttarituli" sekä pasuunat itsessään instrumentteina, joita soittamiseen käytetään päätä (= suuta) heijastavat hengellisempää tasoa, kuin unissa tämän kaltaisilla symboleilla. Tässä tapauksessa muutosten alkuperä, joka osittain tavoittaa maan, jossa kaikenlaiset varjot pöllyävät.

Huolimatta tästä ensisijaisesti henkisestä, ei fyysisestä luonteesta, on myös tätä yritetty kuvata maalliseksi "pasuunakulttuureiksi" ajallisesti sinettien jälkeen. Myös heijastumien löytäminen lähihistoriaan on vaikeaa: Vaikka on vaikeaa löytää yhtäläisyyksiä meidän aikaamme, ei olisi mahdotonta nähdä metsäkuolemien ja myrkkyjä ensimmäisen ja toisen merkkisoiton yhteydessä. Kolmannen merkkisoiton kohdalla, jotkut ovat huomioinet, että soihtu/tähti, joka pudotessaan täytti kolmanneksen virroista, oli nimeltään Wermut (Koiruoho) = Thsernobyl. Neljäs merkkisoitto saattaisi merkitä tähtiasetelmaa, joka elokuussa 1987 oli kaikkien planeettojen kosmisessa kolmiossa. Osa New-Age-piireistä meditoi silloin vetoamatta apokalypsiin, mutta viittaamalla apokalyptiseen ihmisten lukumäärään 144.000 ("Rainbow Warriors" Amerikan intiaanien ennustuksessa) oletetun tien alussa tai keskivaiheessa tiellä uuteen aikakauteen (New Age). Viidennen pasuunan merkkisoitto: savua kulusta, savusta heinäsirkkoja, viiden kuukauden piina - saattaisi antaa mielikuvan jonkinlaisesta yhteydestä Persianlahden sotaan (1991), samoin kuudennen pasuunan merkkisoitto. Seitsemännen pasuunan merkkisoitto johtaa "Jumalan temppeliin", jälleen salamoiden, äänien ja ukkosen seuraamana, jolla voi olla myös sisäinen mystinen merkitys.

Seitsemännen pasuunan merkkisoitolla kuuluu myös ääniä:"Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti" joiden mukaan ainakin hengellisellä tasolla jotain olisi jo päätetty, jota vielä ei täysin ole toteutettu maanpäällä. "Pasuunoiden" voi katsoa olevan verrattavissa "Kirkastumiseen" (Matt. 17, ja meidän tekstimme vastaava kappale) ja sen opetukset , samoin Vuorisaarna, jne (Katso meidän kappaleemme "Vuorisaarna" ja Matteus 5-7).

Paluu sivuston hakemistoon.

 

"Seitsemän jyrähdystä" ja kaksi profeettaa.

Kuudennen pasuunan merkkisoiton jälkeen "puhuivat seitsemän jyrähdystä", joiden sisällön Johannes "sinetöi" eikä kirjaa ylös. Sitten "temppeli avataan taivaassa" Kaksi profeettaa tapetaan ja herätetään henkiin. Ilmestys 10 - Ilmestys 11, 14. Tämä on rinnastettavissa Lasaruksen henkiin herättämiseen - meidän kappaleemme ja Johanneksen evankeliumi 11.  

Paluu sivuston hakemistoon.

 

Nainen ja lohikäärme.

Kaikkiin tapahtumien vaiheisiin osallistuvat hengellisesti johtavat voimat ja erilaiset vastakkaiset voimat. Teksti selittää joskus jonkin kohdan tarkemmin ja toisella kertaa toisen. Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä - Ilmestys 12 - esittää epäilemättä "Sofiaa", taivaan ja maailmankaikkeuden äitiä, ei niinkään maan äitiä - katso tämän sivuston kappale "Ensimmäinen helluntain tapahtuma". Hänen oletettu suhteensa Mariaan mainittiin jo aikaisemmin. Vanhoilla päivillään Maria asui luolassa, jossa oli aiemmin palvottu muinaista jumalatarta Kybeleä. Hänen "lapsensa" ilmestyksessä - taivasolennon lapsi on ensisijaisesti taivasolento myös - joka myöhemmin on paimentava kansoja "rautaisella sauvalla", ts. toistuvasti muistuttaen ihmisiä seuraamaan vilpitöntä sydäntään, täytyy viitata erityiseen tapaan, jolla kosminen Kristus toimii. Aiheesta enemmän kappaleessa "Viimeiset 7 vitsausta (vihan maljat)".

Tässä on osittain tunnistettavissa suhde "jalkojen pesun" ja sitä edeltävän Betanian Marian voitelun kanssa hengellisen luonteen kanssa - Katso kappaleemme "Kristus ja jalkojen pesu" ja Johanneksen evankeliumi, 12,13. Myös uudelleen syntymisen aihe kehityksen yhä korkeimmille tasoille on otettu mukaan.

"Lohikäärme" negatiivisine enkeleineen on kääntöpuoli. "Mikaelin ja hänen enkeleidensä avulla" heidät voitetaan kosmoksessa ja heitetään maanpäälle. Taivas ja maa suojelevat heitä naiselta.

Paluu sivuston hakemistoon.

 

Merestä nouseva seitsenpäinen peto.

Myös muut kaksi negatiivista voimaa esiintyy tässä ilmestyksessä. Ensinnäkin se, joka on suuntautunut enemmän toiveisiin ja kevytmielisyyteen - Ilm. 13, 1-10. Vrt. meidän kappaleemme "Kiusaukset" ja Joh. 13, 1-10 ja Matt. 4, 5-11. Seitsemän päätä on myöhemmin tulkittu ilmestyksessä itsessään "seitsemäksi vuoreksi, jolla "Babylonin" portto istuu ja vuoret puolestaan ovat "seitsemän kuningasta". Ilmestys itse selittää kymmenen sarvea "kymmenenä kuninkaana", jotka ovat yhtä mieltä ja antavat valtansa tälle pedolle.

Mm. "seitsemän vuoren" vuoksi, jotka saattavat muistuttaa meitä Roomasta seitsemän kukkulan kaupunkina, on olemassa vapaakirkkoja, jotka tulkitsevat "Babylonin porton" paavinvallaksi. Tämä näyttää kuitenkin kaukaa haetulta, ja huolimatta katolisen kirkon historiallisesta problematiikasta, ei ole selkeästi esitetty symboliikan muilta osin. Ilmestyskirja 18:11–23 ottaa yksiselitteisesti esille yhteyden globaaliin maailmankauppaan. ("Viimeiset seitsemän kiusausta" ja "Babylonian tuho"; Jeesuksen toiseen tulemiseen). Pedon "kuvalla", Ilm. 14. luvun mukaisesti, saattaisi olla jotain tekemistä Jeesuksen väärien kuvien (käsitysten) kanssa. Se voi liittyä myös himon tai kultin kaltaiseen riippuvuuteen multimedialaitteista.

"Pedon" takana olevat viettelevät voimat voidaan erityisesti muuttaa voimilla, joista on kerrottu kappaleessamme "Ruoskiminen" - Joh. 19,1.  

Paluu sivuston hakemistoon.

 

Maasta nouseva kaksisarvinen peto.

Tässä meillä on tuo negatiivinen voima, joka on suunnattu materialistisiin pakkomielteisiin -Joh. 13, 11-18. Vrt. meidän kappaleemme "Kiusaukset" ja Matt. 4, 1-4.

Yhteys ihmisten merkitsemisestä otsaan ja oikeaan käteen ja että ilman pedon lukua 666 ei voi ostaa tai myydä mitään, on hyvin selkeästi löydettävissä maailman tapahtumista. Tietokoneyhteyksien antamat mahdollisuudet henkilötietojen, luottokorttitietojen vaihtoon, viivakoodi, jota rajoittaa kolme kaksoisviivaa = 666, menetelmä, joka on kehitetty Kanadassa, ja Malesiassa jo testattu menetelmää, jolla henkilötunnus merkittäisiin otsaan tai käteen, Euroopan yhteisön rahastokeskuksen lempinimen „La bête" = peto ranskaksi, kansainvälinen pankkikoodi 666, jne, osoittavat tietoisesti tai tiedostamatta tendenssin vaikka kuinka älykkääksi vitsailuksi tarkoitettu. Raamatullinen "maasta nouseva peto" on myös identtinen "mammonan palvonnan" kanssa.

Toinen suuntaus, joka ei vielä ole kokonaan ohi, on työskennellä yhä dramaattisempien ympäristöongelmien kanssa, ensin tehottomalla teknisellä "ympäristökosmetiikalla" ja sen jälkeen mahdollisesti vieläkin pettävämmällä teknokraattiselle ekodiktatuurilla, sen sijaan että annettaisiin tehokkaiden muutosprosessien demokraattisten voimien avulla toimia väestön tuella Mahdolliset manipulaatiomekanismit tulevat lähemmäksi loppuaan kun niiden luonne tunnistetaan. Tällä prosessilla on yhteys sen voiman kanssa, joka mainittiin Orjantappurakruunauksen" yhteydessä - Kappaleemme ja Joh. 2 - 3.

Myös tässä kappaleissa lohikäärmeestä ja molemmista pedoista on heijastuksia nykypäivän ilmiöihin vaikkakaan ei koko tarina. Kaikki ei tapahdu, kuten mainittiin fyysisesti maanpäällä. Seuraavassa ilmestyksessä 144.000 (Joh.Ilm. 14) ilmestyvät uudelleen useita olentoja ja enkeleitä toinen toisensa jälkeen, jotka keräävät "satoa" eri ihmisryhmistä maanpäällä. Ne jotka ovat liittoutuneet pedon kanssa heitetään "Jumalan vihan maljaan", toisin sanoen luonnon voimien armoille. Tosin viitataan kuitenkin siihen, ettei Ilmestyksessä todellisuudessa tunnet "ikuista kadotusta", vaan lopulta kaikki voivat löytää Jumalan luo ja korkeammassa merkityksessä Jumala on kietoutunut kaiken ympärille. Vrt. Ilmestyskirja 22 ja tämän tekstin siihen liittyvä kappale "Uusi maa".

Paluu sivuston hakemistoon.

 

"Viimeiset seitsemän kiusausta" ja "Babylonian tuho"; Jeesuksen toiseen tulemiseen.

Ne, jotka pysyivät pedon edessä vakaina, ilmaantuvat seuraavassa ilmestyksessä olemassaolon tasolla, jota kuvataan "lasinen meri, tulella sekoitettu". "Taivaan temppelistä" tulee uudelleen seitsemän enkeliä, jotka tyhjentävät "viimeisten seitsemän vitsausta" "Jumalan vihan maljoista" maan päälle, mereen, virtaan, aurinkoon, pedon valtaistuimelle, Euftrat-virtaan ja ilmaan (Ilm. 15,5 - Ilm. 21).

Toisaalta näemme tässä vielä korkeamman tietoisuuden tason toimessa, toisaalta tämä voi aiheuttaa kaikkien maan päällisten ja sitä ympäröivän kosmoksen elementtien vielä syvemmän ja eksistentiaalisen sekaannuksen. Märkivät haavat, myrkyt, kärsimykset, tuli, pimeys, negatiiviset "henget" ja maailman laajuiset katastrofit mannerlaattojen siirtymiset, tulvat, meteoriitit, mukaan lukien Balylonian sivilisaation jakaantumisen kolmeen - Ilm. 17 - 18,24. Näiden tapahtumien mahdollisuus tai "aikaikkuna" tähän suuntaan nähtiin jo kuudennessa sinetissä.

On mahdollista käyttää perustana myös pidempiä ajanjaksoja. Kuitenkin Jeesuksen jäähyväispuhe (esim. Markus 13) ja monet ennustukset, jotka ovat syntyneet Johanneksen ilmestymisen jälkeen, viittaavat yksimielisesti keskeiseen murroskauteen vuosien 2000 paikkeilla, joka muuttaa kaiken suunnan. (Katso edellä: Profeettojen ennustukset). Tieteelliset löydökset, joiden merkitystä ei vielä täysin tunneta, viittaavat samaan suuntaan. Geomagneettisen kentän massiivinen väheneminen viimeisen 20 vuoden aikana ja maanjäristysten epätavallinen kerääntyminen sekä tulivuorten aktivoituminen, auringon "vaaleneminen" riippumatta auringon toiminnan klassisista sykleistä 2000..., osoittavat ihmisille, että jotain epätavallista on tapahtumassa.

Jos magneettiset navat äkkiä siirtyvät jyrkästi tai magneettikenttä kaatuisi kokoon ja sitten rakentaisi itsensä uudelleen vastakkaiseen suuntaan, kuten on toistuvasti tapahtunut maapallon historiassa, se johtaisi geologiseen mullistukseen. Tämä ei johtaisi uuteen tilanteeseen vain ihmiskunnalle, vaan myös kokonaan uuteen geologiseen aikakauteen. Jos magneettinen"Van-Allen-vyö", joka ympäröi maata menettäisi sen todennäköisen suojatoiminnon hiukkasia ja "kosmista pölyä" vastaan tuntemattomaksi ajaksi , ennustetut meteoriittien putoamiset saattaisivat hyvinkin toteutua.

Omat oivalluksemme ja myös muiden osoittavat, että monien kirjoittajien pelkäämä laaja katastrofi ei enää välttämättä tarvitse tapahtua, ei kolmannen maailmansodan ydinasesotana eikä täydellisenä ekologisena katastrofina eikä napojen muutoksesta aiheutuneen akseliliikkeen suhteessa kosmoksen vuoksi. Monet asiat ovat muuttaneet tällaisten visioiden perustaa.

Koska kuitenkin yhtäältä on apokalytisia prosesseja (joiden tavoite on jumalallinen) ja toisaalta luonnollisten prosessien manipulointia ihmiskunnan egoististen jäsenten taholta molempia todella näyttää olevan olemassa, joidenkin inhimilliset positiivisten vaikutusten ohella, rajoitetut muutokset maapalloon mukaan lukien "uudet säädöt" astronomisessa mittakaavassa, voidaan välttää, ihmiskunnan muutosten ja sen tietoisuuden ohella.

Usein on ennustettu sellaisten henkilöiden "antikristilliset" pyrkimyksiä, jotka haluavat säilyttää valtansa sekä myös tämän vanhan ajan lyheneminen tai loppu mullistuksella ja kolmen päivän pimeydellä. Tätä muutosta ei enää voi vain mitätöidä hölynpölynä.

Tähän liittyvä on Garabandolin Maria-ilmestyksen perusteella tehty ennustus "Suuresta varoituksesta", joka osoittaa armotta kaikille ihmisille maailmanlaajuisesti sisäisesti mitä heidän tulee muuttaa - vrt. Joh.16:8; Ilm.14:6-20 -, jos he haluavat päästä valoon (vrt Joh. 16:13) Tähän liittyisi selkeä merkki taivaalla. Vuoden sisällä tästä tapahtumasta tapahtuu "suuri parantumisen ihme" jättäen jälkensä merkkinä Garabandaliin. Ellei ihmiskunta muuta suuntaansa, tulee usein ilmoitettu suuri tuomiopäivä ja "tuli taivaalle" (vihan maljat) (katso Matt. 24:28) (Franz Speckbacher, "Garabandal", saksa: Marian ilmestyksiä käsittelevässä kirjallisuudessa esiintyvät tiukan katolisesta näkökulmasta esitettyjen kommenttien ei pitäisi harhauttaa siitä tosiasiasta, että nämä ennustukselliset ilmoitukset koskevat koko ihmiskuntaa.) Tämän jälkeen kaikki pitäisi ajatella uudelleen.
Mahdollinen valmistautuminen, - sen ohella, että muuttaa elämäänsä - on rukoilla Pyhän Hengen voimakkaampaa (puhdistavaa ja valaisevaa) vaikutusta juuri nyt rukoilu.

Uudemmat "kanavoinnit" muista lähteistä - katso kappale "Profeettojen ennustukset" puhuvat muuntumisesta "nollavyöhykkeen" kautta, jonka jälkeen niillä, joilla on tarpeeksi kypsyyttä astuvat kosmishengelliseen voimakenttään - usein epätarkasti nimitetty myös "fotonirenkaaksi" - ja voisivat elää "kevyen ruumiin" kyvyillä korkeammissa ulottuvuuksissa aineellisessa todellisuudessa (katso kappaleet "Ylösnousemus" ja "Rauhan valtakunta").

Helpotustoiminnoista on myös ilmoitettu, kuten että Jeesus tai enkeli "noutaisi" henkilöitä, jotka ovat valmistautuneet tai ystävälliset avaruusoliot evakuoisivat heidät väliaikaisesti. Jokainen voi itse päättää miltä suunnalta toivoo avun tulevan (uskontonsa tai maailmankatsomuksensa mukaan). Koska myös maailmankaikkeudessa on valoa ja varjoja, on hyvä pyytää Jeesuksen ohjausta kaikissa tilanteissa ja käyttää omaa arvostelukykyään erojen tekemiseen - sillä se on erityisesti maallinen tapa löytää yhtenäisyys, sen yhteydessä mitä uusiin voimiin tulee lisää ylhäältä.

Tällä tiellä on ytimeltään kysymys päätöksen viimeisistä mahdollisuuksista myös kunkin yksittäisen ihmisen sielussa, haluavatko he edelleen osallistua "rauhan valtakunnan" kehitykseen, mikä Jumalalla on tarkoituksena maailmalle. Näiden tapahtumien päätös on lopulta "Jeesuksen toinen tuleminen" (vrt. Ilm. 19, Matt. 24:30; Ap. t. 1:6-8). Kristus ei tule vain ihmisenä maan päällä, vaan laajemman Jumalan "taivaan" (ja "tuonpuoleisen") lähestymis tapahtuman ja maan ytimenä, kuten hengen (ja sielun) ja ruumiin. Silti on Jeesuksen toista tulemista kuvattu todellisena olentona, siis ei vain kuvauksena hänen kauttaan vaikuttavasta muutoksesta ihmiskunnassa, kuten jotkut modernit ryhmittyvät ajattelevat. Tällä tapahtumalla on suorasti tai epäsuorasti merkitys kaikile ihmisille, ei vain kristityille. Jeesuksen takaisinpaluu omiensa todistajana jumalallisen tuomion yhteydessä on tunnustettu myös Koraanissa. Lisäksi toisten uskontojen profetioista voidaan päätellä, että heidän profeetoillaan on jälleen myös rooli ja että nämä auttavat kannattajiaan alkuun.

Myöskään tähän askeleeseen Ilmestyskirjassa ei sovi rangaistusajattelu. Se näyttää pikemminkin osalta loogista suunnitelmaa, joka osoittaa elämän evoluution seuraaviin vaiheisiin maan päällä. Haasteena on kokea yhteinen muuntuminen korkeimpiin tasoihin, joilla jokainen meistä voi löytää oikean paikkansa kehityksessämme. Se, joka sisäistää ja noudattaa tarvittavia uudistavia voimia oikeaan aikaan ja hyvällä tahdolla, voi kokea myönteisen puolen siitä, mutta silti tuntea myötätuntoisesti maailman kärsimyksen Toisaalta taas ne, jotka eivät halua hyväksyä uusia voimia, kokevat sen kuin jonain ulkopuolelta tulevana iskuna. Tämä on "Tuomiopäivän" todellinen luonne ilmestysten tarkoituksessa. Ihmisellä on suuri vapaus tehdä omat päätöksensä, mutta kuten usein myös muutenkin elämässä, hänen tulee tehdä päätöksensä oikeaan aikaan, muutoin päättämättä jättäminen voi olla päätös myös. Laimeita ja innottomia ei kovin hyvällä katsota Ilmestyskirjan tekstissä (Katso "7 kirkkoa" täydennyksineen) "Henkien ero" on osa Ilmestyskirjan ydintapahtumia matkalla lopulliseen yhteenkuuluvuuteen.

"Seitsemän vitsausta" - seitsemäs päättyy mahtavaan ääneen taivaasta, joka sanoo "Hetki on tullut" - vastaa ristiinnaulitsemista ja sanoja "se on täytetty", ks. myös Joh. 19 ja meidän tekstimme kappale lisäksi.

Mystisesti tai herkkyydellä voi nykyisin jo kokea, kuinka maapallo kärsii ja huutaa apua kun se valmistaa itseään "vaikeaan synnytykseen". Ristiinnaulitseminen tai "hauta" läpikulkuna" ylösnousemukseen koskee tässä koko maapalloa, ja ulottaa vaikutuksensa näiden yli. Tältä näkökannalta katsottuna "viimeisten vitsausten" askeleet voivat tapahtua ilman "maailmanlopun" kaltaista katastrofia (kuten myös evankeliumien askeleissa mainittu, että läpikulku ristiinnaulitsemisesta tilaan elämän ja kuoleman tuolla puolen edelleen ylösnousemukseen voi vaikuttaa nykyisin ykseytenä.

Koska ilmestys ei ole mekaanisesti kulkeva elokuva, vaan näyttäytyy monipuolisena kehityksenä (katso johdattavaa lukua "Johanneksen ilmestykseen"), saattaa olla, että varsinainen, ulkoinen tapahtuma on pidemmälle kehittynyt kuin miltä se monista saattaa näyttää, jotka ehkä hämmästelevät yhtä tai toista yksityiskohtaa, joka ei (vielä) ole tapahtunut. Myös muilla alueilla on jo esillä jotain tuskista, jotka eivät olleet ollenkaan tähän, jatkuvaan ilmoituksen muotoon kuuluvia.

Täydennys: Myös Wladimir Megren uudet teokset siperialaisesta viisaasta naisesta Anastasiasta (Wega-Verlag, Neufelderstr.1, D-67468 Frankeneck) sisältävät sisäistä tietoa, että maailmanlopun katastrofien vanhat ohjelmat ovat muutettavissa, ja kaiken optimointi ihmisten avulla sopusoinnussa Jumalan kanssa on tavoitteena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki voisi jatkua edelleen niin kuin tähänkin asti. Sen suuntaiset myötävaikutukset voitaisiin ottaa vaikutteena, sen sijaa että ylläpidetään ennakkoluuloja. "Kristuksen tiet" -sivuston tieto on kuitenkin riippumaton siitä.

Kysymys:
Tahtoisinko, että Jeesus Kristus ilmestyisi profetioiden mukaisesti jälleen näkyvällä tavalla ja muuttaisi ihmisten elämän ja maailman?

*"Skenaariot", vain saksaksi tai englanniksi.

Paluu sivuston hakemistoon.

(Todellinen) "Tuhatvuotinen valtakunta".

"Seitsemän vitsauksen" ajan läpikäymisen jälkeen seuraa kosminen ilmestys uudelleen taivaasta palaavasta Kristuksesta ratsastaen valkoisella ratsulla. Tällä ei tarkoiteta nykyajan vale-Kristuksia. "Väärä profeetta" (väärällä/yksipuolisella käsityksellä Jeesuksesta, tai siitä mikä on kristillistä…) kumotaan. "Tuhatvuotinen valtakunta" (Ilm. 20, 1-6 ei mikään imperiumi perinteisessä mielessä. Juuri tämä yhteiskunnallinen "suuri kone", ulkoiset negatiiviset voimat ja niiden julistukset karkotetaan.

Tässä löydämme myös hengellisen tuomion. Tässä kohden on korjattava myös levinnyt, harhaan johtava käännös:
Ilm. 20:4: "Ja minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sana tähden niiden, jotka eivät oleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa ja käteensä. Ne heräsivät eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta."
Tässä on todellisuudessa sananmukaisesti "elivät", eikä "heräsivät eloon" (vertaa esim. Elberfelder-raamatunkäännöksen alaviitteitä). Tämä voi tosin – "henkien…" tapauksessa – merkitä "herätä jälleen eloon", mutta sellaisten kohdalla, "jotka eivät olleet ottaneet vastaan petoa" myös elämän jatkumista maan päällä. Eli viimeksi mainitun mukaisesti kaikkien ei missään tapauksessa tarvitse ensin kuolla.

Tämä vaihe muistuttaa Kristuksen ylösnousemusta (Joh. 20-21, ja meidän tekstimme asiaa käsittelevä kappale). Myös tekstissä itsessään mainitaan "ensimmäinen ylösnousemus".

Negatiivisia voimia ei vielä ole täysin häivytetty, myös yksittäisten ihmisten epätäydellisyyksiä pitää vielä työstää, mikä kuitenkin nyt on helpompaa.

"1000 vuoden" jälkeen loput negatiivisista voimista tulee esiin keskitettyinä, jotta ne voi kokonaan häivyttää. 20, 7-10). Katso myös seuraava kappale.

Paluu sivuston hakemistoon.

 

"Uusi taivas, uusi maa ja uusi Jerusalem".

"1000-vuotisen valtakunnan" jälkeen tulee viimeinen "Tuomiopäivä" myös kuolleille: "Kirjat avattiin" - ylimaallisia muistiinpanoja kaikesta mitä elämässä tapahtui, - ja "toinen kirja ... elämän kirja", ovat varsinaisesti ratkaisevat, elämän tai kehitysvaiheen analyysin perusteena.
Vasta kun taivaasta on iskenyt tuli uudesti kootun armeijan päälle ja Saatana heitetty rikinkatkuiseen tuliseen järveen (Ilmestyskirja 19,19 - 20, 3, nyt Ilmestyskirja 20:11-15 ) - lähestyy uusi taivas ja uusi maa - Ilmestyskirja 21-22. Minkälaisista aikajaksoista tässä on kyse, jää avoimeksi.

Kristuksen motto on "Katso, minä teen kaiken uudeksi" - ilman poikkeuksia - Ilm. 21, 5 - Tämä "uusi luomus" on kuitenkin samanlainen kuin aikaisemmin kehittyneet kuolemattomat arvot yksilössä tai laajemmassa mittakaavassa. Sen vuoksi nykyinen toiminta pysyy tärkeänä niille, jotka odottavat apokalyptisten tapahtumien tapahtuvan pian.

Uudella taivaalla (mainitaan tekstissä ennen maata ja uutta Jerusalemia) korostetaan jotain sellaista kuin kosminen taivaaseenastuminen. (Vrt. Evankeliumien Taivaaseenastuminen, Luuk. 24, Mark. 16, ja lisäksi meidän kappaleemme). Kun kuvauksen painopiste tähän mennessä on ollut maan päällä, siirtyy tapahtumien merkitys nyt näkyvään ja näkymättömään "taivaaseen". Tällä ei tarkoiteta Jumalan valtakuntaa ajan ja tilan tuolla puolen - se pysyy muuttumattomana - vaan maailmoja, jotka on luotu. Pieni planeetta maa saattaisi osoittautua olevan enemmän kuin "kehitysmaa" jopa maailmankaikkeuden mittakaavassa, mutta sen ongelmien ratkaisu saattaa olla erittäin erikoistunut, laajalle ulottuva tehtävä. Ongelmia, jotka johtuen ihmisen suuresta vapaudesta ja sekaantumisesta aineellisiin asioihin ei mahdollisesti ole löydettävissä (Lorberin ja muiden lausuntojen mukaan) kaikista "asutuista" maailmoista, ei myöskään negatiivisia voimia, jotka Johanneksen ilmestyksen mukaan "heitettiin maan päälle" ja nyt "rikinkatkuiseen tuliseen järveen". Aivan kuten Jeesuksella oli vaikutus ihmiskuntaan, samalla tavoin koko ihmiskunnan tai maapallon vastaavanlaisella siirtymisellä Kristuksen henkeen olisi uudistettu laaja vaikutus.

Silloin uudistettu "Uusi maa" ja siihen liittyvä "Uuden taivaallisen Jerusalemin" tulo maan päälle on verrattavissa Helluntain tapahtumaan (Apostolien teot), mutta tässä kosmisessa mittakaavassa. Tämä ei ole maantieteellinen Jerusalem. Maa on vaihdossa ympäröivän kosmoksen kanssa eri tasoilla.

"Ja enää ei ole kirottua - muita käännöksiä: ei enää kuolemaa/ei pimeyttä, jne. - … ja Jumalan valtaistuin ja karitsa ovat siellä (JO. 22:3). Tämän seurauksena on, että myös negatiiviset voimat on nyt lunastettu, maailman kahtiajako on ohitse. Ensimmäistä kertaa maailma näyttää olevan tietoinen kokonaisuus, tila joka voidaan tosin aistia "Jumalan läheisyytenä" ilmestyksissä, mutta sanoin kuvaamaton tila. Heikko kopio tästä tilasta olisi, jos alkaen jostain kohtaa sisäistä elämää kaikki muut kohdat voitaisiin täyttää elämällä, kokemus, jonka voi kokea kulkemalla tietä: "Kaikki Kaikessa". Jumalassa on korkeampi yhtenäisyys jo olemassa.

Luominen jumalallinen malli - A - ja kaikkien Jumalaan liittyneiden olentojen uusi luominen - O - alku ja loppu, tulevat samaksi, ja kuitenkin A ja O säilyvät. "Loppu" on siis enemmän kuin alku, vaikka alku jo sisältää kaiken. Suuntauksena tulla samaksi pienillä osa-alueilla esimerkiksi ihmisessä, joka käy läpi kaiken jatkuvasti, on jopa tämä tapahtumien suunta jo havaittavissa.

Mainittakoon tässä myös, että esimerkiksi Rudolf Steinerin vision mukaan "uusi maa" viittaa kolmeen uuteen "maapallon inkarnaatioon", jotka seuraavat toisiaan jättimäisen pitkillä ajanjaksoilla. Haluamatta ottaa tähän sen kummemmin kantaa, on kuitenkin mainittava "uuden maan" luonteena, että se, kuten kuvattu, tulee toisesta prosessista, kuin - vertailun vuoksi - inkarnaatiorytmi, kuten esim. Hindu-kosmologiassa, jossa myös planeetat jne. lasketaan mukaan koko kosmokseen. Jos se otetaan vakavasti, se ylittää kaikki tähän mennessä tunnetut tai oletetut tavat Tulemisesta ja Sammumisesta ja siirtyy korkeampaan "oktaaviin" tai "spiraaliin".

Jopa vastakohtana nykypäivän mahdollisiin kokemuksiin, joidenkin teologien mielipide, että Ilmestyskirja sisältää ainoastaan varoittavia vertauksia ilman todellisuuspohjaa häipyy olemattomiin.

Jeesuksen vertaukset evankeliumeissa oli otettu ihmisten elämästä helpottamaan näkökulmien havainnollistamista. Myöhemmin, vielä maanpäällisen elämänsä aikana Jeesus painotti opetuslapsilleen, etteivät nämä enää puhuisi vertauksin vaan avoimesti. Ilmestyskirja ei ole peräisin ihmisten elämästä. Kaikkialla, missä teksti itse antaa tulkinnan, on kyseessä suorat "vastaavuudet", toisin sanoen tietoisuuden tasolla tapahtumat "todella ovat olemassa" kuten esimerkiksi nykyisissä Steinerin henkitieteiden tutkimuksissa. Ilmestyskirja varoittaa kuitenkin myös, esim. siirtymästä "teologiasta" "teo-käytäntöön", katsomaan mitä "on ilmassa" ja "antamaan Jumalan aina olla läsnä". Jumala toimii myös ihmisten kautta - millä ei tosin ole mitään tekemistä ihmisten omien toimintojen kanssa: ihmisen ei pidä näytellä Jumalaa tai ilmestystä. Inhimillinen kehitys voi kulkea yhä enemmän yksiin Jumalan suuren suunnitelman kanssa (luomisohjelma).

Paluu sivuston hakemistoon.

 

Loppukappale: Kristillinen asenne.

Todellinen kristillinen asenne on Jeesus Kristus itse, ja etsiä itsenäisesti sisimmässään yhteyttä nykypäivän Kristukseen - "Etsikää, niin löydätte" -. Etsiä yhteyttä häneen vakavissaan, ja työstää näitä herätteitä sitten elämässään, on suorin tie hänen ymmärtämiseensä. Nämä kappaleet on kirjoitettu rohkaisemaan halukkaita tekemään juuri sen.

Toinen tie, joka voidaan kuitenkin yhdistää edellä mainittuun "suorimpaan tiehen, on tunnistaa nuo Jeesuksen erityisominaisuudet ja tuoda ne vähitellen omaan elämäänsä. Tekstikappaleidemme lihavoidut kohdat ovat avuksi tässä tarkoituksessa.

Näillä erilaisilla ominaisuuksilla, jotka voidaan laajentaa, on yhteistä, että Jeesus mitä ilmeisimmin on tämän maailman ristiriitaisuuksien (kaksijakoisuuksien) tuolla puolen. Hän ei sekoita kulloinkin näitä kahta puolta, vaan hänen viittaamansa asenteet ovat aina "kolmas tie", jolla on kyky sisällyttää hedelmälliset ja vakaat osat kaikesta, kuin nähtynä toiselta tasolta, muuttaen sen mikä on kovettunut. Katso lisäksi lopussa olevaa taulua.

Lisäseurauksina yksittäin tarkastelluista ominaisuuksista olisi ero vanhojen ja uusien yritysten välillä nyky-yhteiskuntamme kiistoihin. Monilla näistä ryhmistä on tärkeää sanottavaa, jota ainakaan yhdessä kohtaa tai suhteessa, toinen ei ole ottanut huomioon. Esimerkiksi koska on jumittunut vasemmisto-oikeisto -vastakkainasettelun vangiksi. Kiistat vanhan ja uuden välillä eivät häviä - ainakaan lähitulevaisuudessa - mutta joustamattomat asenteet voidaan korvata vuoropuhelulla, luomalla uusia keskustelulinjoja; esim. voiko joku palvella Jumalaa tai korottaa rahan jumalaksi. Tämä edesauttaisi samanmielisiä ihmisiä kohtaamaan ja työskentelemään uusissa hankkeissa yhdessä - ilman että kaikki päättyisi jälleen yksipuolisuuteen. Ei-soveltuva ryhmittyisi uudelleen.

Myös monet muut asiat, joita on käsitelty näissä kappaleissa voidaan ottaa käyttöön eikä käyttää vain opiskeluun - vaikka jotkut näkökannat onkin hieman hajallaan eivätkä aina toistu joka kappaleessa.

Tällainen tutkiminen ylittää tavan, joka teologeilla ja muilla koulukunnilla on, kun he "käyttävät" Jeesusta hyvää tarkoittavaan, mutta yksipuoliseen katsantokantaansa. Tätä tarkoitusta varten he painottavat niitä kohtia, jotka sopivat heidän ajattelutapaansa ja joko selittävät muut olemattomiin, muuttaen niiden merkityksen, tai sivuttivat ne. Jo evankeliumien kirjoittajat ensimmäisillä vuosisadoilla ymmärsivät pohjimmiltaan, että Jeesuksen monipuolisuus voidaan parhaimmin kuvata käyttämällä useita lähteitä. He eivät olleet niin tyhmiä, etteivätkö olisi huomanneet kuinka erilaisia eri näkökulmat olivat. Muutamat nykyiset teologit sitä vastoin ajattelivat tehneensä suuren keksinnön, kun he havaitsivat, että eri näkemyksiä eri lähteistä oli piilotettu evankeliumeihin, esim. niin kutsutusta lähteestä "Q", ja tehdessään hätiköidysti muotoillun kysymyksen kuka kirjoittajista on ollut oikeassa. Nyt on helposti tunnistettavissa, että omalla tavallaan lähes kaikki ovat olleet "oikeassa", lukuun ottamatta heidän kulloistakin yksipuolisuuttaan. Tämä saattaisi olla uusi heräte ekumeeniselle liikkeelle.

Ihmiset, joilla on eri uskonnollinen tai maailmankatsomuksellinen tausta, mutta jotka ovat myönteisesti kiinnostuneita kristillisestä lähestymistavasta, ei kovettuneena eikä pinnallisena, tai jotka uskovat siitä hyötyvänsä, oppivat siitä varmasti myös, aivan kuten tämän tekstin kirjoittaja tutustui monenlaisiin eri suuntauksiin ja oppi arvostamaan niitä. Monet muiden uskontojen edustajat tunnistavat nykyisin enemmän vaikeasti selitettäviä puolia Jeesuksesta kuin monet historialliskriittiset teologit. Tässä saattaisi olla heille ajateltavaa.

Lisäksi Jeesus ei ole minkään kristinuskon uskonnollisen yhteisön vuokrattavissa. Hänen lähestymistapansa voi antaa ihmisille voimia yhdistymiseen moninaisuudessa: rakkaus, ja syvä ymmärtämisen halu, harmonisoiva voima. Tämä ei kuitenkaan tasoita kaikkia eroja, mutta sallii sen mikä on yhteen sovitettavissa elävän rakkaudella rinnakkain, ja tehden todella yhteen sovittamattoman näkyväksi sellaisenaan. Kristityt ovat usein pidättäneet itsellään Jeesuksen voiman yhdistää (lähentää tosiinsa) maailman eri tavoin ajattelevia koulukuntia. Maailman pelastamisen vuoksi, on korkea aika, että kristityt miettivät todellisia tehtäviään - edellyttäen, että he todella haluavat olla kristittyjä.

Paluu sivuston hakemistoon.

 

 Katso myös taulua päätekstin loppukappaleessa   Kristillinen asenne - "Maailamssa, mutta ei maailmasta","Kolmas tie" (ks. esim. Joh.17).

Englanti: Table: "Archetypes" (models, symbols) from the earliest history -elucidated by the bible- to Jesus, and to the future.

Paluu sivuston hakemistoon

3. Osa: Kappale erilaisista aiheista  /  1. osaan koskien evankeliumien lukuja

Sähköposti: Pyydämme kirjoittamaan mahdollisuuksien mukaan saksaksi tai englanniksi. Muussa tapauksessa pyydämme kirjoittamaan lyhyitä lauseita ja mainitsemaan kielen, jolla kirjoitatte.

Kotisivulle.

 

Viitteitä muihin kieliin ja tekijänoikeudet:

Muunkieliset Internet-sivut: http://www.Christuswege.net (saksa) ja http://www.ways-of-christ.net (englanti). Muut kielet lisäksi: Homepage. Saksan- ja englanninkielisiä sivuja päivitetään jatkuvasti ja ne sisältävät myös sivun "Muutokset", sekä lisäsivuja Tämän Internet-sivuston sivuja saa tulostaa ja kopioita välittää edelleen, mikäli sisältöä ei muuteta. Muun kuin englannin- ja saksankielisiä versioiden käännöksiä ei ole tarkistettu.

Käytetyt lyhyet sitaatit ja huomautukset Raamatusta - eri käännösten pohjalta uudelleen käsitelty - ovat täydennyksiä Päätekstin vastaaviin kappaleisiin Nämä kohdat eivät kuitenkaan korvaa kokonaisten evankeliumien kappaleiden tai Ilmestyskirjan osien opiskelua tai mietiskelyä niiden pohjalta
. Sen vuoksi on suositeltavaa käyttää Raamattua tai Uutta testamenttia ohella.