Kristuksen tiet

 

Uskonto1) ihmisen ja Jumalan välisenä yhteytenä – kuljettaessa Jeesuksen Kristuksen kanssa.
1) Sana „religio" – uskonto – tulee latinan sanasta re-ligio = jälleenyhdistäminen Jumalan kanssa, joka pohjimmiltaan ottaa hahmonsa myös meissä. Kaukaisesti verrattavissa hologrammiin, samaa tapahtuu myös suuressa mittakaavassa.

Ihmiselämän syvimpien ongelmien tiedostaminen.

Kuten parannettaessa rukouksen avulla myös muussa ihmisen kehityksessä on ensisijaista muistaa Jeesuksen kysymys "Haluatko tulla terveeksi?" (Joh. 5,6) eli „tiedätkö puutteesi, jotka kaipaavat muutosta, jos haluat edetä tiellä Jumalan luo?" Punainen lanka voi löytyä näennäisesti aivan yksinkertaisten mutta harvoin uskonnollisina pidettyjen asioiden takaa. Kun lapsi kasvaa nuoruuden kautta aikuisuuteen, hän oppii uusia kykyjä. Tällöin kuitenkin usein alkuperäinen kyky kokea asioita elämyksellisesti katoaa. Ihminen voi myöhemmin pyrkiä palauttamaan muistelemisen ja rukoilun avulla tämän luonnollisen elämyskyvyn. Opitut kyvyt säilyvät silti, mutta sielun kovettumia voidaan pehmentää ja solmuja avata. Näin sitä henkisten tai ulkoisten murrosten jakamaa ihmisolemusta - jako toisaalta älyyn ja toisaalta riippumattomaan viettielämään, joiden keskellä on „sydän" – voidaan uudelleen yhdistää erilaisin tavoin. On ilmeistä, että paratiisimyytin „hyvän ja pahan tiedon puun hedelmä" liittyy tähän ihmisolemuksen jakautuneisuuteen ja että lause „jos ette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" perustuu syvään tietoon kääntymisen mahdollisuudesta – Jeesuksen sanat Matt. 18,1-3; Mar. 10,15; Luuk. 18, 17. Kysymys ei ole ainoastaan lapsen ennakkoluulottomuudesta, vaan kehityksen alkuperäisistä perusteista, jotka ovat suorastaan „arkkityyppisiä" 2) eli perusmalleja, kadonnut osa ihmisen „käyttöohjetta". Tämä tie voi johtaa kauas yli käsityskyvyn nykyisten rajojen.

2) Arkkityyppi: käsite C.G.Jungin jne. syvyyspsykologiasta: erilaisissa muodoissa ilmenevä inhmillisen olemassaolon perusmalli. "Arkkityypeissä" on kuitenkin myös paljon sekalaista ja harhaanjohtavaa sisältöä. "Jumala" vanhana miehenä sekä "taivas ja "helvetti" ovat tällaisia "kollektiivisen tiedostamattoman" "arkkityyppisiä" symboleja. Jung ei tiennyt tarkkaan, mitä se on. Jokseenkin kaikilla ihmisillä näyttää olevan ainakin tämän tietoisuuskerroksen ydin ihmiseen iskostuneine kuvineen ja kuvitelmineen. Siten se on peräisin eräänlaisena alkumuistona ihmiskunnan varhaisilta ajoilta – jopa ajalta ennen tunnettua "myyttistä tietoisuutta", jota kuvataan luvussamme "Tietoisuus, aivotutkimus ja vapaa tahto". Tämä tietoisuuskerros sisältää myös – osittain näennäisiä – vastakohtaisuuksia, joita käsitellään sivullamme "Kristillinen asenne..., kolmas tie". Lähemmin tarkasteltuna tämän kerroksen jumalkuva näyttää lähinnä hyvin ongelmalliselta Jumalaa esittävältä pilapiirrokselta. Niinpä mm. Tiibetiläinen kuolleiden kirja (Bardo Thodol), johon C.G. Jung kirjoitti esipuheen, varoittaakin jo eläviä reagoimasta tämän kerroksen petollisiin jumal- tai demonihahmoihin kuoleman jälkeen. Vanhassa Egyptissä oli samankaltainen kerros. Myös esim. kristillisessä ympäristössä toimineet gnostilaiset suhtautuivat kriittisesti tällaisiin hahmoihin, joita varmaankin koetaan myös meditaatiossa ja unissa. Saduissa on pyritty käsittelemään tätä symbolimaailmaa luovasti, mikä voi toki olla mielekästä lasten kannalta. Aikuiset sen sijaan voivat yrittää päästä näiden paljon inhimillisiä puolia sisältävien symbolien yläpuolelle. Haasteena on etsiä Jumalaa suoraan sen sijaan, että hylkäisi hänetkin väärien symbolien mukana.

Kysymys ei ole siitä, että ihminen pystyisi tähän ilman muuta omin voimin. Jeesus tarjoaa todellisen tien sekä voiman tai armon, jolla tuolle tielle voidaan käydä. Kristityt totuudenetsijät, mystikot ja alkemistit ovat selvästi pyrkineet kulkemaan noita täydellisyyteen johtavia teitä, (vrt. esim. Matt. 5,48; Joh. 10,34;...) Myös monet muut kristityt ovat tietoisesti tai tiedostamatta tehneet samansuuntaisia yrityksiä. Näin riippumatta siitä, ovatko he kulkeneet pikemminkin omaa sisäistä tietään vai muuttaneet uskonsa sosiaaliseen muotoon vai ovatko he pyrkineet yhdistämään molemmat saavuttaakseen sen, mitä kutsumme „täydelliseksi kristinuskoksi". Ihmisen sisäistä jakautuneisuutta on pyritty korjaamaan vuosituhansia useissa eri kulttuureissa. Tästä pyrkimyksestä ovat todisteena taolaiset alkemistit, yogan eri lajit jne. 3)

3) Intiankielinen sana yoga, sananmukaisesti „laittaa ikeeseen", tarkoittaa jälleenyhteyden etsimistä alkuperään.

„Jumalihminen" eli Jumalan lähettämä ihminen Jeesus Kristus, „uusi Aatami", on viesti siitä, että Jeesuksen tulohetkestä lähtien myös ihmiset voivat löytää alkuperäiset järkkyneet ominaisuutensa ja että on tullut aika korjata vaarallisiksi käyneet vinoumat. Jeesus maapallon onnentuojana pystyi yhdistämään itsessään kytkennän elämän alkuperäiseen tarkoitukseen – Jumalan – ja korkeimmin kehittyneen inhimillisen tietoisuuden. Jeesus pystyi voittamaan rappion voimat. Vaikka hän olikin erilainen kuin muut ihmiset, myös hän oli ihminen, joka ihmisenä pystyi tähän tehtävään. Näin ihmiset voivat kulkea tätä tietä helpommin, erityisesti mikäli he kulkevat sitä tietoisesti. Mutta myös sellaisille ihmisille, jotka eivät tiedä mitään historiallisesta Jeesuksesta, Jeesuksen elämä ja ylösnousemus eivät ole merkityksettömiä, samalla tavoin kuin saarella asuvien eläinten oppiessa uutta saman lajin eläimet kaukaisilla saarilla pystyvät tarvittaessa myös keittämään samoja kykyjä itselleen, sillä niillä on eräänlaista yhteistä voimakenttää, kuten esimerkiksi R. Sheldrake on todennut.

Ihmisen sisäinen suhde Kristukseen ja Jumalaan on mahdollinen ilman kirkon välitystä siitäkin huolimatta, että yleensä sopivasta kanssakristittyjen yhteisöstä on apua. Ristiriitaiset teologiat, jotka ovat jakaneet Kristuksen yhtenäisen olemuksen toisaalta sielunhoitajaan, toisaalta sosiaaliseen uudistajaan, eivät edusta enää lopullista totuutta, vaikkakin ne saattavat auttaa joitakin yksilöitä alkuun, erityisesti mikäli nämä tuntevat useita teologioita. Jokainen yksittäinen ihminen voi kammionsa hiljaisuudessa tai vaikkapa markkinapaikalla ottaa suoraan kantaa Kristukseen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi muistelemalla Jeesuksen ominaisuuksia, joista meille kertovat evankeliumit. Mutta joka on avoin myöntämään, että Kristus oli havaittavissa myös kuolemansa jälkeen, (kuten jokainen ihminen tietoisena olentona useiden todisteiden mukaan jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen, tosin ilman maanpäällistä näkyvyyttä), Kristusta voidaan tarkastella myös tässä hetkessä toimivana henkilönä. Kokeminen on mahdollista rukoilemalla „hänen nimeensä" tai yhdessä „isoveli"-Jeesuksen kanssa Isä Jumalaa. (Vrt. Joh. 15,16; Matt. 6, 7-15; Matt. 18,19-20), esim.:

Jumala, minun lähteeni, apuni ja toivoni!
Yhteydessä Jeesukseen Kristukseen * minä kiitän Sinua kaikesta, mitä Sinulta tulee;
anna minulle anteeksi se, mikä minut on etäännyttänyt sinusta**,
anna henkesi luoda minut tässä hiljaisuudessa***,
johdata minut tiellesi.

*) Myös Mariaan voi vedota, jos tuntee hänet läheiseksi. Näin tuodaan esiin ihmisen sekä miehiset että naiselliset piirteet.
**) Lisäksi kaikkia negatiivisiksi koettuja tunteita, sikäli kuin niitä on esiintynyt konkreettisesti, voidaan 1. tarkastella sisäisesti (esim. pelkoa, vihaa, välinpitämättömyttä, ylpeyttä, epäluuloisuutta,... tai ongelmaa ja kaikkea vaikka vain ajatuksina tai sanoina ilmenevää (vrt. esim. Matt. 5,22) ja 2. sen sijaan, että pahaa tunnetta vatvottaisiin mielessä, voidaan odottaa hetkinen, jotta tullaan tietoiseksi siitä, mistä on kysymys. 3. Sen jälkeen luovutetaan tämä tunnistettava ja suorastaan fyysisesti todettava painolasti rukouksella Jumalalle; (luovuttaa voi Jumalalle tai Jeesukselle koko tulevan elämänsä). 4. Odotetaan rauhallisesti, kunnes alkaa helpottaa – tai tajuntaan tulee „vastaus".
***) Hiljaisuudessa myös päivän tapahtumat voivat „rauhoittua", jolloin työstäminen tai rukoilu sujuu paremmin. Tällöin mieli on avoin vastaanottamaan uutta.

 

Etiikan merkitys tiellä Kristuksen luo.

Eräs taso tällä tiellä on kehoitus "rakastaa Jumalaa", joka on kaiken yläpuolella, "sekä lähimmäistä kuin itseäsi" (Matt.19,19). Eli ihmisen on rakastettava myös itseään, mikä voi olla myös osa pyrkimystä löytää tehtävänsä ja paikkansa maailmassa. Rakkaus voi yhdistää ihmistä Kristukseen, sillä rakkaus yhdessä viisauden kanssa on Jeesuksen pääominaisuus. Myös hyvien tekojen tie Kristuksen tarkoittamassa merkityksessä sisäisine ja ulkoisine vaikutuksineen tekee usein kristillisen tien ymmärrettäväksi. Jeesus on säilyttänyt eettiset perussäännöt, sillä ihminen „niittää (yleensä), mitä on kylvänyt"(Gal. 6,7). Jeesus on kuitenkin asettanut yksilölle vahvemmin vastuun korostamatta ulkoista lakia. Tällöin voidaan nähdä, että ihmisen sisimmässä on jotain – ja vaikka sitä pidettäisiinkin vain omatuntona – joka on Kristuksen kanssa sopusoinnussa, josta jonkinlainen sisäinen „uudelleensyntyminen" (Joh.3) tapahtuu. Eli ajan myötä ihminen kokonaisuutena tulee yhä enemmän sopusointuun hengen kanssa, sellaisena kuin Kristus sen koki. Tämä sisäinen lähtökohta voidaan kokea sydämessä tai sielussa/hengessä, mutta kokemistavat ovat yksilöstä riippuen erilaiset. Miten yksilö sitten kokeekin Kristuksen tai Kristukseen liittyvät voimat, järkevää on mahdollisimman usein tehdä tietoiseksi yksilöllisesti jo mahdollisesti tunnettu asia, jotta suora yhteys voi rakentua tälle perustalle – siinäkin tapauksessa ettei mitään valtavia vaikutuksia aluksi olisikaan todettavissa.

Voimaan, joka armolahjan tavoin kehittyy ihmisen sisimmässä, voi yhdistyä „ulkoisesta" Kristuksesta tai Jumalasta lähestyvä universaali parannusvoima. Myös tältä osin yksilöllinen kokemustapa voi olla hyvinkin erilainen, mutta tässä tapauksessa kokemus on selvästi tunnistettavissa ja sillä on vaikutusta ympäristöön. Kun tällainen laajempi kokemus on tähän asti ollut ominaista harvoille ja valituille, joita on pidetty „mystikkoina", „pyhinä" jne., meidän „apokalyptisina aikoinamme" tällaiset ilmiöt saattavat yhä useammin levitä tavallisiin ihmisiin, minkä merkitystä ei mahdollisesti tunnisteta heti, jolloin asiasta on mainittava tässä yhteydessä. Tämä universaali „ulkoa" tuleva vaikutus joko hyväksytään tai se mahdollisesti törmää kivuliaasti niiden linnoituksiin, jotka eivät ole kokeneet sisimmässään mitään vastaavaa, jolloin vaikutus saatetaan kokea jonkinlaisena „tuomiona".

Johdata minua, etten tielläni luoksesi vahingoita muita**;
johdata minua auttamaan muita Sinun nimessäsi;

suojele minua tielläni; *
auta minua saavuttamaan suurempi sopusointu rakkautesti kanssa.

*) Tässä voidaan mainita muitakin.

**) Saattaisi olla hyödyllistä noteerata omat havaitut puutteet ja hyveet aivan kuin jonkinlaiseen taulukkoon, jotta kehittyminen tapahtuisi tietoisesti. Itsensä kehittämiseen on olemassa useita mahdollisuuksia:
1. Omien puutteiden työstäminen elämänvaiheiden kautta. Hyvät aikomukset jne. Tätä Jeesuskin korostaa: "ota ensin malka omasta silmästä..." Myös Koraanissa ihmisen omien ominaisuuksien työstämistä nimitetään "Suureksi Gihadiksi", "Suureksi Pyhäksi Sodaksi", eli joksikin tärkeämmäksi kuin mikään ulkoinen selvittely.
2. Suora hyvitys ja 3. suora keskinäinen anteeksianto, mikäli se on vielä mahdollinen. Muussa tapauksessa ongelmat voi luovuttaa rukouksella Jumalalle ratkaistaviksi ja antaa anteeksi sydämessään. Myös tämä on Jeesukselle tärkeää – myös Jeesus puhuu hyvityksestä "viimeiseen vähäarvoiseen lanttiin" (Luuk. 12,59, ks. myös 5.)
4. Mikäli muu ei ole mahdollista, voi tehdä hyviä tekoja muille, kuin loukatulle. Usein Jumala järjestää myös epäsuorasti asioita, kun joku esimerkiksi ottaa hoitaakseen yleishyödyllisiä tehtäviä. (Näin voi siirtyä sujuvasti puhtaasta menneen työstämisestä vapaamuotoiseen hyödylliseen toimintaan, jolloin on suhteellista "kuka on kylvänyt ja kuka niittää ", vrt. esim. Joh. 4,37.) Tästä puhuu myös Matt. 7,20-21: "...hedelmistään te tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra" tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon".
5. "Pyytäkää Herraa minun nimeeni", eli pyytäkää Herralta anteeksiantoa ja armoa elämän tulevissa vaiheissa. Tämä on se olennainen apu, jota puhdas humanistinen etiikka ei voi antaa. Tällöin kohtalon ei tarvitse toteutua mekaanisesti, vaan ihminen kokee olevansa Jumalan johdatuksessa. Kaikki tapahtuu niin, kuin Jumalan korkeammasta viisaudesta katsottuna on yksilölle ja tämän ympäristölle parhainta.

 

Kulttuurien kehitys muinaisista ajoista lähtien.

Kuten lapsen kehittyessä aikuisuuteen erilaisten kehitysvaiheiden kautta (ks. edellä), myös inhimilliset kulttuurit ovat kehittyneet vastaavanlaisten tiedostamisen vaiheiden kautta. Nämä vaiheet ovat tuoneet mukanaan uusia ominaisuuksia (vapaampi tahto, tunteminen ja ajattelu), toisaalta kultturit ovat loitontuneet alkuperäisestä yhteydestään koko „luomakuntaan", mistä on aiheutunut uusia ongelmia (vrt. esim. Jean Gebser, "Alkuperä ja nykyisyys": Peräjälkeen kehittyvät arkainen, maaginen ja myyttinen tietoisuus; näiden lisäksi voi syntyä voimakas integroiva tietoisuus, jollaisena voidaan pitää esim. järkeistävää tietoisuutta). Merkittävät esikuvat ovat olleet vaikuttamassa siihen, että orastavat kehitysvaiheet saattoivat puhjeta suuriin, ainakin kulttuurillisesti ratkaiseviin mittakaavoihin. Näin tapahtui kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, mutta, kuten mainittua, usein suurten menetysten kustannuksella. Uusimpana aikana voidaan jo nähdä, että ihmiskunta ja sen kansat seisovat kohtalokkaiden haasteiden edessä: on tehtävä uusia pienempiä tai suurempia kvanttiharppauksia tai evoluutiovaiheita, jos halutaan jäädä henkiin. Näitä harppauksia on pohjustettu jo noin 2000 vuotta. Tämä ei saa tapahtua enää pelkästään hankittyjen kykyjen kuten ymmärryksen avulla. Mikäli tarpeeksi suuri joukko yksilöitä kehittää yhä kokonaisvaltaisemman järkeistietoisuuden palauttaakseen yhteyden jumalaisen alkuperään 1), voidaan kilpajuoksu apokalyptisten katastrofien kanssa voittaa hakemalla apua „ylhäältä". Tähän kuuluu myös yhteys ulkoisiin aktivistiliikkeisiin kuten rauhanliikkeeseen jne. Kaikilla hyvää tahtovilla yksilöillä on välttämätön paikkansa „pelissä". Monet ihmiset – läpi uskonnollisten suuntausten – pyrkivät mitä ilmeisimmin samaan päämäärään; ne pyrkivät eteenpäin tulevaisuuteen ja auttavat korjaamaan mennyttä siitä huolimatta, että „keskinkertaisuus" on paljolti yhä vallassa. Kysymys on kanasta ja munasta, onko päämääränä ulkoinen „pelastus" vai ihmisen eksistentiaalinen tietoisuuden ja olemassolon edistys. Tähänastista arvoasteikkoa on väistämättä muutettava, sillä ihminen voi tarkkaan tiedostaa, mihin tähänastisen vanhentuneen ohjelman jatkaminen meidät johtaa. Koska kaikki on osa kokonaisuutta, jokainen hyvä teko on osa kokonaisuutta.

4) Emme voi yhtyä Herbert Gruhlin viimeisimmässä kirjassa „Himmelfahrt ins Nichts" (Taivaaseenastuminen tyhjyyteen) esitettyyn pessimistiseen näkemykseen, sillä Gruhl ei ota huomioon sitä kehityksen tai voiman lähdettä, joka tarjoaa mahdollisuuden: Jumalaa.

Innoita ihmisiä antamaan ratkaisu elämästä ja kuolemasta Sinun käsiisi *;
auta niitä, jotka työskentelevät Sinun luomistyösi eteen;
johdata tämä maailma lupaamasi uuden ajan alkuun.**

*) Tässä voidaan mainita yksityiskohtia tai muokata ajatusta meditatiiviseen suuntaan; esim. väkivallan ja sen synnyttämän vastaväkivallan välisen heiluriliikkeen lopettaminen, väkivallan perusteiden horjuttaminen ongelmanratkaisuilla, rauhanomaisen dialogin käyminen uskontojen hyvää tahtovien edustajien välillä**)
Luukas 11:2; 21:31. Johanneksen ilmestys 11:16. Jumala voi jakaa rakkautta, jota hänelle annetaan.

 

Kääntyminen Jumalan puoleen on mahdollista niin pienille kuin suurillekin.

Siinä ei ensisijaisesti ole kysymys "uskonkäsityksistä" eli inhimillisistä ajatuksista uskonnosta, vaan enemmänkin ihmisen todella elämästä suhteesta Jumalaan.

Joh. 16,12-13: Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt. Mutta kun se saapuu, totuuden henki, niin se opastaa teidät koko totuuteen, sillä se ei puhu omasta aloitteestaan, vaan se puhuu sitä, mitä se kuulee, ja julistaa teille sen, mitä on tulossa.

 

Takaisin alkuun sivulle „Kristuksen tiet"
http://www.ways-of-christ.com/fi

Muita aiheita, tarkempia tekstejä muilla kielillä.
Jeesuksen Kristuksen tiet, hänen panoksena inhimilliseen tietoisuuteen ja ihmiskunnan ja maapallon muutoksiin: riippumaton infosivu, jossa on uusia näkökohtia useilta tutkimusaloilta sekä useista kokemuslähteistä sekä käytännön ohjeita henkilökohtaiseen kasvuun.